Stannan elämää

Kypärälakki

2012-02-09T15:16:00.004+02:00

FB:n ompeluelämää sivuilla lupasin suomentaa erään neuleohjeen, ja ohjetta suomentaessa ihastuin malliin niin että päätin itse myös kutoa moisen. Ja tässä nyt ensimmäinen valmiina (eikä varmasti jää viimeiseksi). Ja koska väri on vähintäänkin tyttömäinen Sampon päähän, matkaa tämä Myyn päätä lämmittämään. Toivottavasti on sopivan kokoinen.

Kaavakokeiluja

2012-01-29T14:52:00.004+02:00

Ihastuin Ompeluelämää-sivustolla eräässä keskustelussa vilahtaneisiin monkeypantseihin. Heti ajattelin että olispa kiva kun tekis tuolla mallilla haalarin. Aatos jäi muhimaan takaraivolle ja muutama muu ehti ensin. Tässä minun aikaansaannos, ajatuksissani näin pikkusen taapertamassa kesäisellä nurmella nämä päällä. Toivottavasti poika ennättää kasvaa kesään mennessä housuihin soppeliksi.

Tarpeeseen

2012-01-20T01:44:00.003+02:00

Harvoin ompelen mitään itselleni, nyt tuli niin suuri tarve että piti ihan rikkoa kankaanostolakko pienellä pätkällä marimekon muijaa ja alkaa tuumasta toimeen. Vanhan rahapussin vetoketju hajosi, eikä se tilalle otettu pussukka ollut kovinkaan kätevä kun mukana pitäisi kulkea useampi kortti ja joskus jopa käteistä. Lopputulos muotoutui tehdessä ja muutama kohta tuntuu uutena hieman ei kätevältä, onneksi kangasta jäi vielä joten voin jonakin iltana ommella toisen jos tuntuu epäkäytännölliseltä.

aiemmin ommeltuja

2012-01-20T01:03:00.002+02:00

Vetoketju-näin minä sen ompelen

2011-12-08T22:45:00.005+02:00

En ole tykännyt vetoketjun ompelemisesta, en varsinkaan joustavaan kankaaseen. Sama miten sen olen ommellut on se jäänyt rumasti näkyviin ja tikkaukset eivät ainakaan ole tilannetta parantaneet. Sitten vahingossa aloin ompelemaan vetoketjua paikalleen Napinläven tekoon tarkoitetulla paininjalalla. Ja siinä se oli, kauniisti asettuva vetoketju, ilman päällitikkauksia, ilman purkamista saati kirosanoja. Tässä kuvasarja siitä kuinka sen nykyään teen. valitaan paininjalka, jonka pohjassa on urat (tarkoitettu napinläven tekoon bernina ompelukoneessani). Samalla siirretään neulan asento pykälän verran oikealle/vasemmalle riippuen kumpaa reunaa ommellaan (kuvassa siirretty siis oikealle). Vetoketjun spiraali asetetaan paininjalan pohjassa olevaan uraan, ja sitten vain ommellaan. Tässä vaiheessa minulla siis on kappaleet vielä täysin erillään toisistaan.Lopussa täytyy paininjalkaa hieman nostaa ja ujuttaa vetoketjun vedin paininjalan taakse, jotta pääsee ompelemaan loppuun saakka, sitten ommellaan toinen reuna samalla tavoin.Oikealla puolella näyttää tältä. Ja kun kyseessä on haalari, seuraavaksi ommellaan loppuosa haarasaumasta.Haarasauman ompelen niin lähelle vetoketjua kuin pystyn ja sitten loppumatkan ompelukoneella.Sitten yläreunan kanttaukset, jotka jätän reilun mittaisiksi ja käännän hännän nurjalle jatikkaan kiinni.Lopuksi ylimääräiset rippeet voi leikkoa pois.Ja sitten vain haalari päälle ja kovalle käytölle.

Työmaa-haalarit puolivuotiaalle

2011-12-06T16:32:00.003+02:00

Sampo täytti eilen puoli vuotta. Niin se aika rientää. Juhlan kunniaksi piti tietenkin tehdä haalari pojalle. Kankaana tällä kertaa Hannan kankaasta tilattu työmaavelour.Ennen Sampon puolikasta juhlistettiin prinsessa pippurin kolmatta ikävuotta. Kakun koristeeksi tyttö valitsi jo viikkoja aiemmin Hello Kittyn, kunnes sitten juhlan aattona päättikin haluta Nasun

Haalarit

2011-11-30T11:50:00.002+02:00

Löysin kierrätyskeskuksesta ihastuttavia käsityölehtiä menneiltä vuosilta (-76,-77) ja niistä mitä ihanempia lastenvaatekaavoja. Sampo sai haalarit kokoa "kesävauva" ja "perheen pienin" . Eli hieman on kokoluokitus muuttunut vuosien saatossa. Kankaat tällä kertaa vaihdossa tulleita ja paikallisesta kangaskaupasta ostettuja.

Kaavakokeiluja

2011-11-17T13:22:00.003+02:00

Selailin vanhoja muotimuksu-lehtiä ajatuksena katsoa onko niissä mitään tarpeellista kaavaa vai laitanko eteenpäin. Suurimmaksi osaksihan kaavat on niitä 90-luvun ylileveitä pallomaisia vaatteita. Löytyi kuitenkin muutama hyvännäköinen vaate, kuten mato-haalari vauvalle. Kaavaa kokeilin kangasvaihtareilta mukaan tarttuneeseen kankaaseen, ja täytyy sanoa että pimeät yöt ei ole parhainta aikaa kaivaa kaapista ruskeaa kangasta hihoihin :) Mutta tehtävä suoritettu, kaavakokeilu tehty ja pienin muutoksin voi siirtyä yöhaalariompeluksiin .

Paitoja

2011-11-02T13:39:00.004+02:00

Viime viikon loppupuolella ompelin paitoja oikein urakalla. Kankaita on hankittu niin Metsolalta, Hannan Kankaalta kuin Tiritomilta ja Royal-tuotteeltakin. Isompien paidoissa kaavana muokkaamaton Ottobren More Grey-paita.

Omalle pikkuiselle sekä kummipojalle Ottobren Baby Basics kaavalla :

Synttärikakkuja

2011-11-01T23:45:00.004+02:00

Tässä jo viikkoja sitten sekä minä että mies täytettiin vuosia ja lapset pääsi valitsemaan kakkuaiheet. Ja oikeasti pitäisi tieten investoida uuteen kameraan pikkuhiljaa että saisi kuvat onnistumaan edes jollakin lailla. Ompelukone ja saumuri on ollut kovassa käytössä mutta kuvia en vielä ole saanut koneelle saakka joten ompeluksia lisää sitten seuraavalla kerralla.

Apinaa

2011-10-05T10:39:00.002+03:00

Poika tykästyi jo aiemmin kankaaseen, jota ei tietenkään enää nettikaupoista saanut. Nyt kuitenkin löysin innokkaan vaihtajan ja näin saatiin kangas huppariin (ja pipoon, lapasiin, housuihin...)

Isin rekka

2011-09-27T12:55:00.003+03:00

Pienimmäinen sai lahjaksi paidan , ja isoveli oli tietenkin sitä mieltä että hän myös tarvitsee paidan. Suurella kahden aplikaation kokemuksella päätin ottaa härkää sarvista ja ommella itse pojalle toiveiden mukaisen paidan. Työ palkittiin innostuneella vastaanotolla, kunnes Sante tajusi että eihän isin rekassa olekaan ruskea lava... Pitää kuulemma ommella uusi jossa rekka näyttää edes vähä isin autolta.

Kaikki alkoi siitä kun saumurin mä sain...

2011-09-26T13:27:00.003+03:00

...Sitten vielä kagastakin täyden lastin hain. Eikä loppua näy :)

rattoria

2011-08-10T22:38:00.005+03:00

Muikkunen kasvaa vauhdilla, eikä ole enää ollenkaan rääpäle - suloinen toki edelleen. Sunnuntaina hän saa nimenkin. Kotona olossa on se hyvä puoli, että saattaa yhtäkkiä innostuksen sattuessa kohdalle tempaista ja ommella. Nyt on tullut tehtyä sohviin päälliset sekä lapsille hieman uutta päälle.

Muikkunen

2011-06-21T22:13:00.003+03:00

Talven mittaan kerran jos toisenkin mietein, kertoisinko teille salaisuuden, ei sitten tullut kerrottua. Nyt kun viimeiset suvustakin ovat salaisuutemme kuulleet (ihmekös tuo) voinen sen teillekin paljastaa. Väsymys, niin bloggaamiseen kuin muuhunkin johtui Muikkusesta, pienestä miehen alusta joka päätti tulla maailmaan vauhdikkaasti, hieman etuajassa mutta ei yhtään liian myöhään oman olotilani kannalta. Siskoni sanoin, saanen esitellä Sulo Sulevin - Sunnuntain lapsen .

Täällä siis harjoitellaan jälleen vauvanhoitoa, jotenkin vastasyntynyt tuntuu kerta toisensa jälkeen niin pieneltä ja hauraalta. Aivan kuin aiemmat olisivat olleet isompia (no olivatkin toki). Ylpeät isosisarukset hoitavat pikkuveljeä innolla, aiheuttaen välillä äidille ylimääräisiä sydämentykytyksiä turhan roisiksi käydessään. Ehkäpä aikaa blogillekin löytyy kunhan saadaan arkeen jonkinlainen rytmi.

Siitähän se ajatus sitten lähti

2011-05-10T23:16:00.004+03:00

Täällä on touhuiltu puuliiterissä, koitettu siivota ja järestää niin että kuivat puut olisivat pois tuoreiden alta. Sieltä puiden seasta on löytynyt yhtä sun toista aarretta lapsille ja vähän isommillekin ihmeteltäväksi. Vanha (siis oikeasti vanha, puurunkoinen) sirkkeli, ruutuikkunoita ja sitten: Linnunpönttö. Parhaat päivänsä nähnyt, pahasti kärsinyt mutta silti pojan mielestä vielä lähes kelpo asumus jollekin pienelle sirkuttajalle. "Kato äiti jos tähän uusis nämä kolme seinää ja katon ja pohjan niin tän vois taas ripustaa puuhun." Eli siis linnunpöntön etuseinä sai jäädä entiselleen tässä tapauksessa. Mutta täytyy sanoa että viisivuotiaan innolla valmistettu kierrätyspönttö on kyllä niin hellyttävä että. Sahan käytössä piti avustaa, mutta muuten poika toimi varsin omatoimisesti ja olipa hän käynyt naapurin maalaustalkoissa pyyhkimässä pönttöön puuhun sopivan sävynkin.

Sinisiä, punasia ruusunkukkia

2011-03-31T15:15:00.004+03:00

Viimeaikoina on tullut istuttua sohvalla ja askarreltua ruusuja. Tarkemmin ajateltuna ennen tätä askartelua on syöty kananmunia: keitettynä, paistettuna, leivonnaisissa, munakkaassa, lätyissä ja monessa muussa. Sitten eräänä iltana piti kaivaa esiin kynttilöitä, vanha kattila ja aimo annos kokeilumieltä. Lopputulos oli kaiken vaivan ja kokeilemisen arvoinen. Ainoatakaan en ole käyttänyt, mutta kuulemma toimivat mainiosti sytykkeinä (ja kuten niin moni on todennut myös koristeina).Näiden tekeminen on selkeästikin tekniikkalaji, johon kehittyy pikkuhiljaa. Alkuun kennosta ei tuntunut riittävän materiaalia yhtä moneen ruusuun kuin pohjakuppeja oli, nyt materiaalia jää ylikin.

Blogikierrokselta mukaan tarttunut

2011-03-26T09:15:00.002+02:00

Pitkähkö tauko blogien maailmasta päättyi tänään. Kiersin lempiblogejani ja päivitin tietoni muutaman kuukauden ajalta. Useammassa oli listattu omaa neulehistoriaa seuraavalla:

Merkitse lihavoimalla asiat, jotka olet tehnyt ja kursiivilla ne, joita suunnittelet joskus tekeväsi.

Olen neulonut:

- pyöröpuikoilla
- sukkapuikoilla
- sukkia (tai muita pieniä pyöröneuleita) yhdellä tai kahdella pyöröpuikolla
- Itse kehräämääni lankaa
- jonkun muun kehräämää lankaa
- villaa
- puuvillaa
- pellavaa
- alpakkaa
- kashimiria
- kamelinkarvalankaa
- silkkilankaa
- koiran- tai kissankarvalankaa
- bambulankaa
- soijalankaa
- banaanilankaa
- tekokuituja
- itseraidoittuvaa / pätkärääkättyä lankaa
- kierrätettyä tai käytettyä lankaa
- metallilankaa
- mallitilkkuja
- lapaset ranteesta kärkeen
- paidan
- villatakin
- huivin
- shaalin
- hatun, myssyn, pipon
- sukat varresta kärkeen
- sukat kärjestä varteen
- rannekkeet / kämmekkäät / kädenlämmittimet
- lapaset kärjestä ranteeseen
- sormikkaat
- tossut
- säärystimet
- hihattimen, boleron, ponchon
- keskosille
- vauvalle
- lelun- tai nukenvaatteita
- Möbius-huivin tai vastaavan
- laukkuja
- koruja
- hiuskoruja
- pehmoleluja
- tyynyjä
- torkkupeiton / peiton
- lahjaksi
- lemmikeille
- verkkolehden mallin mukaan
- graffitin
- häihin
- kotiin
- lomaneuleita
- taideneuleita
- aina oikeaa
- sileää
- palmikkoneuleita
- pitsineuleita
- intarsiaa
- kirjoneuletta
- norjalaisneuleita
- mallineuletta, jossa pudotettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on neulomatta nostettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on kierrettyjä silmukoita
- lyhennettyjä kerroksia
- napinläpiä
- i-cordia
- nyppyjä
- vohvelipoimutettua neuletta
- dominoneuletta
- konttineuletta
- tvåändsticking-tekniikalla
- nukitettua neuletta
- pintaneuletta
- helmien kanssa
- oikein ja nurin takaperin
- amerikkalaisella / englantilaisella tavalla
- mannermaisella tavalla
- vapaaneulontaa
- koneella
- neuleharpulla

Olen:

- luonut silmukat ristikkäin
- luonut silmukat italialaisella aloituksella
- parsinut/jäljitellyt silmukoita
- päätellyt silmukat ompelemalla
- leikannut neuletta

Olen värjännyt lankaa:

- kasviväreillä
- Kool Aid-värillä

Olen huovuttanut

Olen:

- suunnitellut neuleita
- kirjoittanut neuleohjeen
- julkaissut neulekirjan
- neulonut saadakseni rahaa
- neulonut elääkseni
- Elänyt neuloakseni

Olen osallistunut:

- yhteisneulontaan
- neuleolympialaisiin
- neulontaan julkisella paikalla
- hyväntekeväisyyteen

Olen opettanut:

- lasta neulomaan
- miehen neulomaan (yrittänyttä ei laiteta).
- No ainakin yritin opettaa.

Sinäpäs sitä, neulottua on tullut. Tekniikoita testailtu ja näköjään jotain on jäänyt kokeilemattakin. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, vaikka tällä hetkellä ompelukone ja keväisen raikkaat kankaat vetävätkin puoleensa enemmän kuin villalangat joita olen viimeaikoina virkannut peittotilkuiksi ähkyyn saakka.

Lapasia

2011-03-06T10:14:00.003+02:00

Seuraavaksi esittelyyn pääsee valmistuneet lapaset. Yhdet itselle ja kolmet lapsille, tosin lasten käsien koko ei ole oikein hanskassa kun yhdet on pienet, toiset suuret ja kolmannet jopa sopivat.
Lankoina seiskaveikkaa ylemmässä kuvassa ja alemmassa silkkivillaa ruskeissa sekä pipokudelmista (joista kuviakin on siskon kanssa jo otettu) jäänyttä merinovillaa raitaisissa.
Lisäksi itselle on valmistunut kynsikkäät huopasesta. Kynsikkäät osoittautui kovilla pakkasilla oivaksi pariksi lapasten kanssa, ei päässyt kylmä läpi niin helposti paleltamaan vannoutuneen lapastenkäyttäjän sormenpäitä.

Yksinäisen monologi?

2011-02-22T20:11:00.002+02:00

Jatkan sinnikkäästi käsitöiden esittelyn ajantasalle saattamista, vaikka en tiedäkään käykö täällä enää kukaan?!? Seuraavaksi vuorossa joululahjaksi tehty (ja nyt jo postiin viety) zetorhuivi jonka seuraksi kudoin myös sileän kolmiohuivin. Sileästä ei ole kuvaakaan kun luovutin sen anopilleni ennen kuvaamista. Ehkä alan olla kyllästynyt tähän lankaan viiden saman sävyisen huivin jälkeen ja onneksi lanka onkin nyt tyystin loppunut varastoistani.

Vauvanvilttejä

2011-02-20T09:23:00.000+02:00

Lähipiiriin on talven mittaan syntynyt/syntymässä useampia pienokaisia. Näistä iloisista uutisista innostuneena aloitin syksyllä virkkaamaan tilkkuja, joita yhdistelemällä sitten valmistuu viemisiä pienokaisille. Kaikista Nallen vahvuisista langoista olen viime aikoina virkkaillut neliöitä, ja aina kun yhteensopivia tilkkuja on kasassa riittävä määrä yhdistelen peiton valmiiksi. Yhden esittelinkin silloin aiemmin, tässä kaksi muuta valmiiksi asti saatua. Tilkkuja alkaa olemaan kasassa jälleen yhden peiton verran, ja sitten taidankin hetkeksi siirtyä isoäidin neliöihin. Aivan vain vahtelun vuoksi.
Ja näköjään pitää ennen lahjoittamista vielä silittää peitot.

On pidellyt kylmempää

2011-02-19T11:21:00.003+02:00

Pakkasta on riittänyt viime aikoina. Tämä on ollut oikeastaan vain positiivista, on ikäänkuin sallitumpaa istua sohvan nurkkaan käpertyneenä ja viimeistellä käsitöitä oikein urakalla. Uusien lankojen hankintaa olen pyrkinyt välttämään ja pyrkimyksessä aika hyvin onnistunutkin. Langaksihan ei tosin lasketa matonkudetta, olkoonkin että se tuhotaan virkkuukoukulla kangaspuiden sijaan. Tässä hieman maistiaisia viime viikkojen saldosta, lisäilen sitten pikkuhiljaa töistä tarkempia tietoja. Valmistuneiden korista löytyi ainakin: 4 lapaset, kynsikkäät, tilkkupeittoja, tilkkuja, 2 huivia, 4 sukat sekä virkattu matto ja kori. Samalla lankavarasto on pienentynyt n. 2,5 kiloa, joten ei aivan vaatimaton tulos. Lisäksi on sitten tuhottu muutama kilo matonkudetta.

Ensimmäisenä tarkempaan esittelyyn pääsee tyttären huoneeseen virkattu matto, joka odottaa vielä pääsyään lattialle koska tyttären huone on tällä hetkellä kaaoksen kourissa. Lapset olivat hoksanneet että äidin lankalaatikkojen uusi paikka on prinsessasängyn alla ja mikäs sen mukavampaa kuin levitellä niitä sieltä pitkin huonetta. Oikeastaan tämä lasten aiheuttama kaaos sai minut aloittamaan lankojen urakkatuhoamisen, joka on nyt päässyt hyvään alkuun. Tarkoituksena on tuhota langat loppuun ja sen jälkeen hankkia lankaa vain tarpeeseen. Seuraavaksi esittelyyn tulevat tilkkupeitot ovat mitä mainioin tapa tuhota lankoja, myös niitä pieniä jämälankakeriä.

Ja koska pakkanen ei enää pauku niin mahtavissa lukemissa (alle -15 tällä hetkellä) taidan sohvannurkan sijaan lähteä hieman ulkoilmaa haukkaamaan ja viemään lehtiä keräyspisteeseen.

Verhoja

2011-01-24T20:43:00.003+02:00

Halusin jo syksyllä uusia verhot lähestulkoon kaikkiin huoneisiin, mutta jotenkin se vain jäi. Kodinhoitohuone sai uuden verhonsa ennen joulua, ja keittiöstäkin vaihdoin tontut odottelemaan tulevia jouluja. Seuraavaksi vuorossa on olohuoneen erkkeri, johon myöskin on jo suunnitelmat valmiina, vielä kun löytyisi aikaa ja innostusta toteuttaa ne.

Keittiön verho tuntui alkuun omaan silmään liian räikeältä, mutta sitten silmä tottui. Häihin kirjaillun liinan nostin vain roikkumaan tuohon, alkuperäinen tarkoitushan oli ne hyödyntää verhoissa myöhemmin, mutta vielä ainakaan en raaskinut leikata/ommella sitä mitenkään. Odotelkoon tuossa hetkeä jolloin keksin mitä teen.
Kodinhoitohuoneen verho on odottanut toteuttamistaan siitä saakka kun kaivoin perintölakanan mummolan vintiltä. Harmittavasti lakana oli sen verran kapea, että verho jäi hivenen kapeammaksi kuin ikkuna. Ehkä harjaannutan virkkaustaitoani ja virkkaan sivuihin pystykuviot.

Liivimekko

2011-01-09T20:04:00.002+02:00

Aloitin rauhallisen päivän kunniaksi kangasvarastoni läpikäyntiä tarkoituksena luopua osasta sinne kertyneistä kankaista, mutta kuten yleensä kankaita linttaillessani päädyin ompelukoneen ääreen. Ensin piti tehdä tytölle talvinen liivimekko ja sitten vielä toinen jonka suunnittelussa taisi jo olla hieman kevättä rinnassa. Tässä kuvia siitä talvisemmasta, ja kuten lähes kaikki valmistamani liivimekot, on käytössä jälleen kierrätysmateriaalit. Tytär on selkeästi tullut äitiinsä, ei nauti kuvattavana olosta.

Uuden Vuoden lahja

2011-01-06T22:11:00.002+02:00

Tilasin välipäivien kunniaksi villihelmestä turkoosia satiininauhaa tarpeeseen ja monen moista ei niin tarpeellista. Eräät helmet näyttivät jo netissä siskoni näköisiltä, ja koruina poikakin sanoi niiden kuuluvan Maijja-tätin korviin. Ja sinnehän ne sitten päätyivätkin, olkoon vaikka uudenvuodenlahjus. Kuvasta poiketen korvakoruja on kaksi kappaletta.

Jotain on tapahtunut/tapahtumassa

2011-01-04T17:21:00.002+02:00

Kuten jokainen varmaan on huomannutkin, blogissani on ollut meneillään pitkä tauko. Tauon aikana olen miettinyt jatkoa, alunperin käsityöblogiksi perustamani blogi muuttui enemmän näköisekseni. Nyt on jälleen aika hieman ravistaa ja sekoittaa palettia jotta blogin pitäminen jatkuu mielekkäänä touhuna eikä pakkopullana.

2010-08-22T10:28:00.005+03:00

Jotenkin kesän aikana jäi vähemmälle blogin pito. Liittyneekö sitten hääjärjestelyihin vai mihin. Toisaalta kesän aikana käsityöt on enemmän ja vähemmän maistunut pakkopullalta, tekemisen riemu on puuttunut (lukuunottamatta niitä eräitä turkooseja käsirautoja joiden toteuttaminen oli kyllä iloista touhua). Keittiössäkin on tullut oltua enemmän pakosta kuin silkasta ilosta toteuttaa reseptejä.

Tiedä sitten, johtuuko syksystä, koulun alusta, löytyneistä lankakätköistä vai vain siitä tosiseikasta että tuleva talvi tuo tullessaan useampia vauvoja läheisille on käsitöiden tekemisen innostus herännyt kesäunilta. Illalla, kun ulkona on pimeää ja lapset nukkumassa eikä televisiostakaan tule oikein kummempaa kuin kymppiuutiset on hyvä hetki kaivaa turkoosista korista käsityö esiin ja tehdä vielä "yksi" tilkku ennen yöpuulle menoa.

Käsityöinnostuksen kanssa rinnan tuntuu kulkevan sisustusinnostus, vuosikausia samaa värimaailmaa toistava olohuone näyttää yhtä äkkiä tunkkaiselta ja huomaan kaipaavani turkoosia. TURKOOSIA, väriä joka kuin varkain pääsi valloilleen hääjärjestelyjen lomassa on valtaamassa kotiani ennennäkemättömällä tavalla.

P.S. Niistä häihin valmistuneista kaitaliinoista on tulossa verhot keittiöön, kun lapsiperheessä en edes jaksa ajatella laittavani niitä pöytään enkä halua hukuttaa niitä poppanoiden kera kaappiin. Sen verran olivat suuritöiset.

Häihitty on

2010-08-10T18:33:00.002+03:00

Mieheni on aikoinaan pikkupoikana kysynyt sedältään että meinaako se häihiä ollenkaan. Setä ei ole häihinyt, mutta me vihdoinkin tahdoimme heinäkuun viimeinen päivä.

Turhamaista vai vain naismaista

2010-07-12T09:40:00.004+03:00

Kaapissa komeilee valkoinen morsiushame, mutta tämä morsian päättikin viikko sitten että enhän minä valkoista halua. Siispä kangaskaupan kautta ompelukoneen ääreen. Kohta kaapissa koreilee sen valkoisen vieressä beigeen vivahtava hame, ja vielähän tässä on aikaa ommella kolmaskin jos ideoita syttyy tähän tahtiin.

Muuten on viimeaikoina ihmetystä herättänyt se, että ei tunnu olevan oikein tekemistä. Näin muutamaa viikkoa aikaisemmin ei vielä voi suurempia tehdä, sitten viimeisellä viikolla saattaa iskeä paniikki. Tänään ajattelin ajella juhlapaikkaan tutustumaan. Pienoisia koristelun kokeiluja on ilmassa ollut (esimerkiksi kukkapallot)

Morsiusneito

2010-06-28T12:28:00.003+03:00

Kuukauden kuluttua Sanni toimittaa morsiusneidon virkaa, joten piti ommella juhlamekko. Sovitushetkellä ei Sanni tainnut vielä ihastua uuteen mekkoonsa mutta toivottavasti juhlapäivänä on iloisempi ilme naamalla.Aiemmin esittelemäni liina on edistynyt, enää yksi sydän on kirjailematta ja reunat kääntämättä joten eiköhän sekin tule valmiiksi ennen h-hetkeä.

Keskikesän juhlaa

2010-06-25T00:07:00.003+03:00

Jostakin muistojen syövereistä kumpusi tänään monenlaisia juhannus-muistoja: Lapsuuden mökkireissut järvenrannalla kisaillen ja uiden, nuoruuden telttaretket merenrantaan, jokiranta ja juhannus jolloin nuoruuden huolettomuus katosi. Vuoron perään sai pyyhkiä ilon ja surun kyyneleitä silmistään ja samalla olla niin onnellinen tästä hetkestä, olemassaolosta, rakkaudesta ja lapsista.

Pitkästä aikaa

2010-06-06T14:29:00.003+03:00

Niin, koulu vie aikani melko tehokkaasti. Ja se mitä koulunkäynniltä aikaa jää kuluu kotitouhuissa. Käsitöitä olen tehnyt kuitenkin koko ajan, mutta kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Muutamana päivänä töissä olen aloittanut uutta aluevaltausta: kirjailua. Kaunis malli (joka ei ole tuo mitä nyt kirjailen) sekä kiinnostus uutta tekniikkaa kohtaan loivat todellisen tarpeen muutamalle kaitaliinalle. Joten nyt pitäisi saada neljä kuviota kirjailtua (ja kun tähän ensimmäiseen on tähän mennessä kulunut reippaasti 10 tuntia, niin tekeminen ei ihan heti lopu kesken). Kokoa sydämellä on n.20x20cm

Kirjailun lisäksi olen istunut ompelukoneella, kokeillut erilaisia kaavoja sekä löytänyt mieleisen.

Askarrellut yhtä ja toista: Kortteja, helmipunontaa, kokeiluja tälläkin saralla tullut tehtyä melkoisesti. Meidän perheen julkinen salaisuus alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan turkoosin sävyiseksi.

Jäänyt kertomatta

2010-04-02T19:15:00.003+03:00

Jostakin syystä on jäänyt kertomatta teille asioita:

-Kolme neuletakkia, muutama huivi, parit sukat. Kasa koetilkkuja.

-Norsulauma, Nalluska ja muutama Muu.

-Kolme koekakkua, useampi hyytelökakku.

-Lapsille ommeltuja vaatteita isompi kasa.

-Lapsiperheen arkea: sairastelua, sotkua ja siivoamista.

-Aprillipilakin unohtui tänävuonna.

Enkä kyllä kahden vuoden takaiseen olisikaan yltänyt.

Tuntuu kuin päivät kuluisi hukkaan. Kovasti odottelen lasten tavoin kesää, ja kesälomaa. Tein päätöksen että vietän kesän lasten kanssa kotosalla enkä edes yrittänyt etsiä töitä kesäksi. Lasten lisäksi pääsen keskittymään käsitöihin, kotiaskareisiin ja kukaties johonkin muuhunkin. Sen lisäksi että olen unohtanut kertoa, huomaan että olen unohtanut myös kuvata. Kalajoki-sukkia kudoin kaksi paria, ensimmäisistä tuli isot itselle, joten annoin ne Sannin kummitädille. Toisista tulikin sitten sopivat. Kakkuja on leivottu Santerin synttäreitä silmälläpitäen. Kun toiveena on Mikki Hiiren kerhotalo, joutuu äitikin tiukille (otetaan vastaan hyviä vinkkejä tummanpunaisen kakkukuorrutteen valmistamiseen). Ja viimeisin villitys on ollut vanhojen vaatteiden tuunaaminen lasten vaatteiksi. 110-120cm paidoista tulee hyviä liivimekkoja, naisten komeasta vihreästä paidasta housuja...

neljännen neljäs

2010-02-17T11:34:00.002+02:00

Sain haasteen esitellä neljännen kansion neljättä kuvaa. Tässäpä tämä:

Kuvassa Sanni siskoni 30-vuotisjuhlissa viime elokuussa, päällä kaverin varaston kätköistä löytyneestä kankaasta ompelemani liivimekko (mikä ihaninta, kangasta oli paljon) ja hihatin, jonka kudoin juhlia edeltävänä päivä ettei tule pienimmälle kylmä. Ja kyllä juhlissa olikin hauskaa... Kiitos siskolle vielä kerran (ja sille toiselle kuvan ottamisesta)

Lahjuksia

2010-02-07T20:44:00.004+02:00

Eilen juhlimme urakalla, ensin tuttavaperheen tytön vanhenemista ja sitten yhtä kihlaparia. Tyttö on siinä iässä että meikit alkaa kiinnostamaan, mutta toisaalta lelut ja etenkin tollukat vielä vetää puoleensa. Joten lahjaksi tein meikkipussukan ja sen sisälle sujahti pojan suunnittelema pehmomaatuska. Samalla kertaa maatuskoja tulikin useampi, näihin saa kivasti uppoamaan pienetkin tilkut. Kihlaparin ostoinen lahja pakattiin sydänkankaiseen ostoskassiin, jonka juju on yläreunan nepeissä ja niiden kiinnittämismahdollisuuksissa. Ompeluksia tehdessä on mielestäni mukavaa käyttää erilaisia nauhoja luomassa viimeistellymmän lopputuloksen, kuten tässä kassissa tuo sydänmerkki yläreunassa tai tollukoissa tuo tipunauhan pätkä (joka on muuten ihanaa nauhaa jonka löysin erään liikkeen ota tästä laatikosta)

Yksi pieni elefantti...

2010-01-26T22:50:00.003+02:00

Joskus se on ollut jollakulla lakanana.

Minä näin siinä pienen palan tilkkupeittoa.

Ystäväni silmissä siinsi kestovaippa.

Sitten inspiraatio iski, ja vei mukanaan.

ps. En edelleenkään osaa kirjoa kauniisti, mutta toivottavasti harjoitus tekee mestarin. Ja valokuvien huono laatu johtunee kuvaajan lisäksi myös kamerasta.

Kankaanpainantaa

2010-01-12T21:34:00.003+02:00

Mies halusi kaverilleen joululahjaksi Same-traktorin haalarin. Eihän sellaista näiltä lakeuksilta siihen hätään löytänyt. Siispä kangasvärin ostoon. Lupasin miehelleni ettei ole ongelma eikä mikään painaa logoa selkään - Sitten näin sen logon. Kunnialla kuitenkin selvittiin vaikka tiikeriä hieman pelkistinkin, eikä värikään suureksi ihmeeksi levinnyt liukkaassa kankaassa. Ja koska mieheni niin iloitsi keksimästään huippupilasta (tämä on tätä miesten merkkiuskollisuutta), en voinut vastustaa kiusausta vaan tein hänelle samanlaisen.

Samaisen kaverin poika täytti heti vuoden alussa maagiset 18 vuotta, ja tottakait piti jälleen jotakin legendaarista keksiä. Koska puolen litran kangasväripullosta riittää vielä useaan painokertaan, päätin tehdä paidan pojalle. Oma poikamme totesi eräästä joululahjastaan että " ei voi olla uskomatonta, miten pukki tiesi tämänkin tuoda", siitä sitten muodostui kaikkeen sopiva lause.

On pidellyt kylmempää

2010-01-07T08:09:00.004+02:00

Pakkasta mittarin mukaan rapiat -31 astetta. Sen lisäksi auton akku vetelee viimeisiään joten kouluun meno jäi myöhemmäksi. Siispä nyt on hyvää aikaa päivittää tännekin tapahtunutta.

Joululahjoja tein ja tehtiin jonkin verran itse, kuvia vain en muistanut ottaa kaikista. Joulukalenterimme oli tänä vuonna askartelupainotteinen, joten olemme askarrelleet yhtä sun toista jotka on vielä(kin) kuvaamatta.

Joulupukki oli anteliaalla päällä ja toi minulle jotain pitkään ja hartaasti toivottua. Siitä innostuneena kaivoin Berninan pitkästä aikaa esiin ja annoin mennä, kun onhan ne mustat laukut aika tylsiä ja muunväriset ilmeisen hinnakkaita kun ei ollut pukkikaan raaskinut sellaista mukaan laittaa ;)

L O M A

2009-12-18T00:06:00.004+02:00

Nyt alkoi joululoma koulusta. Ihanaa kun saadaan aamulla vötkistellä kaikessa rauhassa. Ja vielä ihanampaa on touhuta koko päivä lasten kanssa. Olen kaivannut niitä hetkiä kun voidaan askarrella, halia, höpötellä ja jopa kiukutella koko päivä kotosalla kiireettömästi.
Monenlaista on käsityörintamalla valmistunut, mutta niistä enemmän sitten viikon päästä ettei yllätykset paljastu ennen aikojaan. Tässä kuitenkin kaikille Blogin lukijoille joulukorttitunnelmia meiltäpäin. Vuodessa ei juurikaan mikään tällä rintamalla ollut muuttunut, edelleen oli vaikeaa saada otosta jossa molemmat olisivat olleet edukseen.

Kakkuja, kankaita ja kakaroita

2009-11-28T10:55:00.004+02:00

Niin, pitkin syksyähän sitä on touhuiltu, leivottu, sisustettu sekä leikitty lasten kanssa. Aika (sekä innostus) ei vain ole riittänyt raportoimaan tänne. Tässä nyt kuvapläjäystä syksyltä.

Sanni 1 v kakku

Isin kakku

Sannin sänky maalattuna (näyttää kyllä liki valkoiselta kuvassa)

Sisustussuunnitelmia

Sanni 1v

Leikkaussalihoitaja valmiina operaatioon?

Tapaturma-Tomme esittäytyy

Sanni ja kävelemisen riemu

Kyllä vihreät kuulat on hyviä

syyslomalla Hopplopissa

Pitkästä aikaa

2009-11-25T23:49:00.003+02:00

Elämä, koulu ja perhe pääasiassa, on vienyt aikani niin että olen unohtanut blogini täysin. Pahoitteluni tästä!
Aika tuntuu kuluvan siivillä, vuosi sitten pipariprinsessa syntyi, nyt meillä ei ole vauvasta tietoakaan. Sanni täytti vuoden tänään, osaa jo kävellä ja muutamia sanojakin haparasti tapailee. Uusi liikkumiskeino on saanut Sannin näkemään maailman uudelta kantilta, yhtä äkkiä ovat pöydällä olevat tavarat ruvenneet kiinnostamaan, ja liinan reunasta vetämällä on mitä mainioin keino tutustua niihin.
Käsityörintamalla on hiljaiselon jälkeen taas alkanut tapahtumaan. Muutamat sukat, parit lapaset, oma torkkupeitto sekä joitakin pukin konttiin menossa olevia töitä on valmistumaisillaan, joten koitan palailla asiaan pikimmiten.
P.S. Sannin huonekin alkaa olemaan valmiina, kunhan osaisi ikuistaa sen. Vaalea sänky, räsymatot, lapsuuteni Sarah Kay-verhot, hieman romanttisuutta... Päiväpeitto uupuu, olin kuvitellut ompelevani tilkkutyönä, mutta kalenterini nitisee jo nyt liitoksistaan kaikkine esseenkirjoitustuokioineen.

prinsessalle huone

2009-10-21T11:18:00.003+03:00

Minä, joka en koskaan ole tykännyt yltiöromanttisesta sisustuksesta, olen hurahtanut pahan kerran. Sannin huoneen sisustus on aluillaan ja kovasti näyttää vaaleanpunaiselta ja röyhelöiseltä suunnitelmat. Sänky on muutaman kuluneen viikon aikana kokenut muutoksia ja vielä on pinta maalaamatta. Väriksi valikoitui pitkän mietinnän ja pohdinnan jälkeen Tikkurilan kauniskoti väreistä lastusta 36. Agrostis sävy 4642. Hieman vaaleanpunaiseen vivahtava beige. Huoneessa on maalattu tehosteseinä saman lastun sävyllä 4643. Kuvassa siis pohjamaalattuna ilman jatkopalaa.Kansalaisopiston piirissä sain niskaani kauheaa ryöpyytystä liittyen tähän sänkyyn. Ensin ohjaaja suuttui kun en suostunut ootraamaan sänkyä, enkä edes vahaamaan vaan halusin maalata umpeen. Sitten kun tuli puheeksi sävy jolla maalaan niin eräs nainen ilmoitti ettei lapsen sänkyä voi maalata vaaleanpunaiseksi . En kylläkään saanut perustelua miksei näin voisi tehdä. Vielä viimeisenä iltana ohjaaja tuli luokseni ja käski sitten ainakin maalata jotain koristeita selkäosaan jos maalaan umpeen. Onneksi piiri loppui ja saan maalata kotona pintamaalin ettei tarvitse selitellä toisille omaa valintaansa. Pääasia että minä ja pieni prinsessa olemme tyytyväisiä.

Kierrätysryysyjä

2009-10-12T23:15:00.002+03:00

Niin, mies ei aina oikein jaksa innostua eikä kiinnostua käsitöistäni. Sanoikin eräälle kaverille että mitä lie kierrätyryysyä väsää tällä kertaa. Eipäs voinut paremmin nappiin osua, uutta on nepparit ja taskunsuun koristenauha. Ikävä kyllä tästä tuli vanhemmalle lapselle sopivamman kokoinen, enkä taida viitsiä poikaa tähän pukea. Pitää katsella josko lähipiiristä löytyisi tarvetta, ja kyllähän se Sannikin kasvaa hitaasti mutta varmasti (Tämä myös neuvolan käyröille tiedoksi, jokainen omalla tahdillaan)

Virtaa

2009-10-07T15:42:00.004+03:00

Viime kuukausina olen tutustunut erääseen Novitan uutuuslankaan: Puroon. Tykkään periaatteessa langasta, sen väreistä sekä ihanan pehmeästä ja kutiamattomasta tunnusta. Mutta jo vyötteestä löytyy ne syyt miksi sitten en tykkää käytännössä. Lanka saattaa sisältää solmuja, jotka nekin annan anteeksi, mutta suunnattomasti häiritsee jos sen solmun kohdalta uupuu muutama metri lankaakin jolloin raidoitus sekoittuu eikä värit enää olekaan kauniisti liukuvärjäytyviä. Lisäksi vyöte pyytää valitsemaan saman värjäyserän lankoja, tälläkään ei näy olevan mitään väliä kun samasta värjäyserästäkin tulee huomattavasti erinäköisiä lankoja.
Puroa on kuitenkin kulunut kymmenkunta kerää ja kaikkiin neuleisiin olen tyytyväinen, eikä niitä solmujakaan ole osunut kohdalle kuin muutama. Lapaset on todella ihanat, samoin tuo isompi versio Baktus-huivista. Hieman muokkasin Baktuksen ohjetta, isomman tein 3krs ao 1krs nurin ja pienempi on sileää neuletta. Pienempi (3 kerää) odottaa käyttäjää, jospas sellainen jostakin ilmestyisi. Lapasiin ohje on suoraan Huopasen vyötteestä, vaikkakin puro on hieman ohuemman oloista kuin huopanen niin samoilla ohjeilla voi tehdä huovutettavia juttuja.

Kiireistä aikaa

2009-09-30T20:01:00.003+03:00

Käsitöitä valmistuu tasaisen tappavaa tahtia, mutta blogiin en ole kerennyt tulla esittelemään valmiita tuotoksia. Koulu, lapset ja koti vie lähes kaiken aikani ja loput kuluu facebookissa.

Tässä kuitenkin muutama valmis ja kuvattu työ, Sanni on saanut lämmintä ylleen syksyn kylmille keleille, kierrätyskankaista jälleen kerran.

Kypärälakki onnistui yli odotusten, ja taitaa saada vielä muutaman kaverinkin. Kaupan kypärälakit ei ole malliltaan olleet istuvia, joten päätin kokeilla josko onnistuisin itse tehtaita paremmin. Ja kivana bonuksena ei tule tylsiä yksivärisiä lakkeja (huomaa päälaella oleva Love-teksti)

Lasten vaihto

2009-09-16T19:26:00.003+03:00

Lapset osallistuivat lasten syksyiseen vaihtoon, ja tässä on heidän saamansa paketit:

Santeri sai oman pakettinsa jo aikaa sitten, heijastin on roikkunut takissa alusta asti, vetoketjuun tarkoitettu autot-korukin on todella hyödyllinen kun erään takin vetskari oli rikki.

Sannin paketti tuli viime viikon lopulla, eikä Santeri malttanut olla avaamatta sitä. Tästä johtuen tavarat oli keretty jo kertaalleen levitellä piiloon etten saanut kuvaakan otettua ennenkuin nyt, toivottavasti tässä on kaikki mitä sieltä tuli. Näin ainakin poika sanoi olevan, suklaa tosin on jo syöty. Ihanat sormikkaat ja sukat, sekä kauniit kimallepinnit odottamaan hiusten kasvua. Pätkis oli myöskin paketissa, sen Sanni ja Santeri jakoivat ei niinkään tasan (Sanni sai pienen maistiaismurun).

Etäpäivää

2009-09-03T09:53:00.001+03:00

Niin, opinnot on alkanut ja nyt on etäpäivä. Ja etäpäivän tehtäviinhän kuuluu: facebook, blogin päivitys sekä kodin raivaus asumiskelpoiseksi. Olen minä tänä aamuna jo avannut keskustelun aiheesta kielimuuri neuvolassa.Monenlaista olen tehnyt vaikka blogi on tasaisen hiljainen ollutkin. 2 baktusta on valmiina, samoin vauvan tilkkupeitto. Pojan tilauksesta on tullut tehtyä yhden kaupan tarpeisiin hedelmiä. Eikä ompelukonekaan ole jättänyt rauhaan vaan senkin eteen on välillä pitänyt istua, katsokaas kun koululainen tarvii myös kynäpenaalin (tai minun tapauksessa niitä tuli useampikin). Kuukausi sitten ompelin ja kudoin tytölle juhlavaatteet siskoni juhliin, niistä ei nyt kuvaa ole kun unohdin siltä toiselta siskolta pyytää. Tässä kuitenkin loppukesän sadosta alkupaloja, jospas myöhemmin laittaisin lisää.

Sitä sun tätä

2009-08-10T09:21:00.002+03:00

Viime keskiviikkona meille tuli vieraita ja heille piti keksiä jotain tarjottavaa. Olen huomannut että parhaat kakut syntyy kun ei suuremmin etsi ohjetta vaan ostaa kaupasta vähän kaikkea ja sitten niitä yhdistelee. Tällä kertaa kakku koostui seuraavista aineista

Pohja

250gr rainbow cappucino tumma täytekeksi

n 50 gr margariinia

Täyte

1prk flora vispi

1/2 prk flora vanillaa

2prk rainbow vaniljarahkaa

n 1dl rainbow pähkinä-suklaalevitettä

1/2-1dl Corky´s orange chokolate-likööriä

7 liivatetta

Murusta keksit ja sekoita ne sulan voin/margariinin kanssa. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle, ja laita vuoka viileään odottamaan.

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa vispi ja vanilla vaahdoksi, lisää joukkoon rahkat sekä pähkinä-suklaalevite. kiehuta likööri ja sulata liivatteet siihen. Lisää likööri-liivate seos vaahdon sekaan ja laita vaahto pohjanpäälle. Anna kakun hyytyä joitakin tunteja jääkaapissa, mutta ota tarjolle niin että kerkeää hieman lämmetä, tällöin kaikki maut tulevat hyvin esiin. Ja mikäli et halua ostaa likööripulloa vain tätä varten, voit korvata sen esim. Appelsiinimehulla (tai juoda lopun likööristä, ihan kuten itse haluat).

Paluu kotiin

2009-08-03T12:02:00.006+03:00

Eilinen meni jälleen autossa istuessa, tällä kertaa tulimme kotiinpäin. Matkat sujui niin hyvin kuin ne nyt voi kahden pienen kanssa sujua. Perillä oli todella ihanaa ja tunnelmallista. Mitä kaikkea sitä kerkeääkään kuudessa päivässä:

- Ajaa 1800 km. Josta ensimmäiset 800 kilometriä yhden pysähdyksen taktiikalla.- Käydä Norjassa katsomassa vuonoja- Kierrellä ehkä maailman ihanimmalla kirpputorilla (Näätämössä) - Peseytyä ihanan puhtaalla järvivedellä - Istua nuotiolla aamuun saakka katsoen kuinka aurinko melkein laskee ja nousee taas- Tehdä tuohisormuksia ja juuritöitä - Ihailla lapin luontoa

- Käydä lenkillä aivan yksin

- Juoda tuopillisen paikallisessa ja nauttia herkkuja mökillä

- pestä nyrkkipyykkiä

- Oppia uusia taitoja

- Tunnelmoida hämärtyvässä yössä

- Touhuilla pihalla - Ja paljon muuta sanoin ja kuvin kertomatonta. Eräs asia kuitenkin Santerille valottui reissun aikana. Kodassa oli puupölkkyjä istumista varten, hetken pohdittuaan Santeri sanoi: Sannin kokoisena en oikein ymmärtänyt mitä nämä pölkyt oikein on ja mistä tulee. Kysyin sitten että no nyt ymmärrät. Santeri vastas: joo, ensin puu kasvaa isoksi ja sitten sieltä tippuu näitä, ihan niinku omenapuusta omenoita niin isoista pölkkypuista pölkkyjä. Kyllä minä nyt hoksasin mutta sillon pikkusena niinko Sanni niin en hoksannu. Ihan järkeenkäypä teoria.

Loma

2009-07-27T23:44:00.003+03:00

Huomenna se koittaa. Pakkaamme auton, ajamme 750km ja sitten vielä kävelemme tovin. Astumme sisään mökkiin johon ei tule vettä eikä sähköä. Nautimme yhdessäolosta ilman häiriöitä, seuranamme ihanat ystävät. Ei televisiota, ei tietokoneita, eikä edes kännykkää ellei sitten kiikuta sitä rantasaunan katolle, sinne yltää erään operaattorin kattavuusalue. Ehkä käymme kastamassa varpaamme jäämereen kun niin lähellä jo olemme.

PS. Lomamatkaa varten on jemmassa muutama työ, siinähän sitä on aikaa tikutella kun mies ajaa kohti yötöntä Lappia.

Hauskaa viikkoa kaikille muillekin ja ensi viikolla palataan.

Liian iso, liian pieni ja jopa sopiva

2009-07-26T23:31:00.004+03:00

Ompelukone on surissut tasaiseen tahtiin, muidenmuassa on valmistunut kolme takkia. Eräs ystäväni sanoi laittavansa kankaita roskiin kun ei enää ompele, minä tietenkin riensin hätiin ja otin kankaat huomaani. Takit on valmistettu resoreita lukuunottamatta noista kaverilta saaduista kankaista, ja tytön takin kangasta on vielä 5 metriä pakalla odottamassa tarvetta. Myös pojan takin saa käännettyä jolloin siitä tulee hillitty tumman sininen takki "virallisempaan" tarpeeseen. Mallit olivat jo nukkumassa joten tällä kertaa saamme tyytyä Lego-Ekkoon

Liian iso

Liian pieni

Sopiva

Juhlintaa

2009-07-13T23:41:00.003+03:00

Hyvä ajatukseni laihiksen aloittamisesta tökkäsi heti alkuunsa. On synttäreitä, hääpäiviä ja kaikenlaisia muita herkuttelutilanteita oikein sumaksi asti. Tänään kokoonnuttiin sukuloimaan porukalla ja minä lupauduin tekemään täytekakun. Ja samalla kun siinä leivoin niin omin lupineni tein juhliin vielä suolaistakin.Täytekakkua varten ostelin kaupasta vähän sitä sun tätä (kun en oikein tiennyt millaisen kakun tekisin), ja lähes kaiken sain kakkuun uppoamaan. Pohjana kaksi pellillä paistettua pohjaa, vaalea 6 munan ja suklainen 8 munan pohja (näistä tosin jäi osa itselle kun kupuun ei mahdu koko pellillinen). Kostutus vaniljasokerilla maustetulla maidolla, väleissä mansikka-banaani rahkaa ja pinnalla Omar-karkeista ja kermasta keitetty kinuski. Ja koska ne rahkaan aiotut pätkikset unohtui siinä vaiheessa niin raastoin niitä sitten koristeeksi kakun päälle.Reunat olisin pursottanut mutta oli kuulemma ihan hyvä tuollaisenaan.

Suolaisen ohje on otettu Pirkan Paras Leivontakirja- kirjasta (on muuten todella hyvä reseptikirja).

Käsityöt on jotenkin jumiutunut sellaiseen, tämä pitäisi päätellä vaiheeseen. Lisäksi naapurin vanhassa navetassa odottaa 30 metriä mattolointa kutojaansa.

P.S. Tämän seurauksena minusta tullee isona sairaanhoitaja. Ilmoitus hyväksymisestä kouluun tuli viime viikolla.

Välineurheilua

2009-07-03T14:58:00.004+03:00

Niin, tähän asti olen tuskaillut ommellessani neppareiden takia. Jotenkin en osaa laittaa niitä kunnolla, joko kangas repeää tai sitten neppari jää löysälle eikä käyttö ole vaivatonta. Muutaman tuttavan kehuttua KAM-neppipihtejä tilasin sellaiset myös itselleni ja nyt nepittely sujuu helposti. Tosin olisi pitänyt tilata samalla myös useamman värisiä neppejä kun huomasin juuri että haaveilussa olevaan liivihameeseen ei taida passata sen kummemmin punaiset kuin turkoositkaan nepit. Aina ei tarvitse lähteä kauaskaan kun löytää aarteita, minulle riitti mattokudelaatikkoon vilkaisu. Mummolasta aikanaan toin mummon leikkaamia kuteita ja nyt kun puut on taas pystyssä rupesin katselemaan kuteita josko siellä olis sopivia värejä. Mattorannut sai jäädä kun muutama kude osui silmiini, niistähän tulee ihastuttavaa kanttausnauhaa puuvillavaatteisiin. Ensimmäistä kertaa tälle kesälle kaivoin silitysraudan esiin, silittääkseni räsymatonkuteita.

20 Sanaa

2009-06-25T13:11:00.002+03:00

Tällaisen luin Pamin blogissa ja päätin napata mukaani.

Tässä on lueteltu 20 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
1. Kampa
Pikkusisko päätti tehdä minulle kampauksen automatkan aikana, lopputulos oli vähemmän kaunis: otsatukka jäi kiinni kampaan ja se piti leikata aivan juuresta poikki. Olin juuri kasvattanut pitkää otsatukkaa.
2. Lintu
Kerran oli pikkulintu päässyt jotakin kautta ilmanvaihtokoneeseen. Sitä sitten pelastettiin siskon ja kavereiden kanssa sillä seurauksella että kissamme söi raukan.
3. Meri
On aika lähellä, lapsuudesta muistuu mieleen kesäpäivät Letolla, yhdessä sukulaisten ja ystävien kanssa. Rannalla juoksi hevosia ja vesi oli merivedeksi likaista johtuen siitä että joki laski lähelle.
4. Kitara
En osaa soittaa vaikka aina olisin halunnutkin. Yläasteen bändissä olin basisti kun muuta en osannut.
5. Kello
Mummolan Valmet-merkkinen seinäkello. Vedettiin aina vain aikaa, ei ikinä soittoa vaikka olisin halunnut että se myös lyö.
6. Oksentaminen
Kerran iski angiina ja oksennustauti samalla kertaa, itkin koko yön kun oksentaminen sattui niin kovasti
7. Mummo
Kaksi hyvin erilaista mummoa. Toisen luona pääsi navettaan ja ratsastamaan lehmällä, kokeilemaan miltä tuntuu ottaa kiinni paimenpojasta. Toinen vei mukanaan töihin, siivoamaan pankkia. Pankin kellarissa asui mörkö, joten sinne ei saanut mennä.
8. Kirja
Yksi kirja lapsuudesta on kovasti tykätty jo toisessa polvessa, symppis-sarjan Kränkkä. Monesti tapeltiin siitä kenen on ne kirjakerhosta tulleet kirjat.
9. Pipo
Oli päässä talvella, enkä tarkene ilman vieläkään.
10. Matematiikka
Lempiaineita koulussa.
11.Metsä
Usein leikittiin pappilanniemessä, milloin mitäkin.
12. Ukkonen
Lievää kunnioitusta, ihailua ja pelkoa se aiheutti jo lapsena. Nuorena istuin usein terassilla tai parvekkeella ihaillen luonnonvoimaa.
13. Hiukset
Lyhyet, lapsuudesta muistan isän hiusten leikkuut: siihen tuli pieni mutka ootappa niin vähän oikasen. Aikuisena olen tajunnut että ei näistä kauniita pitkiä saisikaan.
14. Veli
Sitä odotettiin pitkään, ja ensimmäiset kesätyöt oli veljen hoitamista kotona kun vanhemmat oli töissä. Ärsytti välillä kun itse oli teini ja veli tuli siskon pyynnöstä vaklimaan. Tosin itse käytin samaa taktiikkaa isosiskoon.
15. Ikkuna
Nähtiin veljen kanssa tonttu takkahuoneen ikkunasta. Kukaan ei meitä usko kai vieläkään mutta tonttu siellä oli. Ehkä kuitenkin joku tuttavaperheen lapsi tonttuilemassa mutta kauniit vaaleat hiukset sillä ainakin oli.
16.Kalenteri
Meillä oli yhteinen joulukalenteri, jossa jokaiselle oli oma avauspäivä vuorollaan.
17.Puuro
Ei ollut minun suosikkiruokieni listalla, kerran söin aamupuuroa useamman tunnin kun pöydästä sai nousta vasta kun lautanen oli tyhjänä. Muut tulikin sitten päiväruoalle kun minä rappailin puuronloppuja suuhuni. Totesin vain äidille: minä söin jo, enkös syönykki äkkiä.
18. Nenäliina
Ihmettelin aikuisia jotka niisti liinaan ja tunki sen sitten hihaansa. Tätä kyllä ihmettelen vieläkin, itse en ilkeä laittaa edes takaisin taskuun vaan laitan roskiin. Tosin silloin oli ihania kankaisia liinoja.
19. Kynsilakka
Veljenkin kynnet piti lakata kun omia lakattiin. Ei ollut puhdistusainetta ja veli joutui kulkemaan jonkin aikaa kynnet punaisina kun äiti ei koskaan muistanut tuoda puhdistusainetta kaupasta.
20. Taulu
Kotona ei ollut "oikeita" tauluja kuin yksi, sellainen peltomaisema. Äidin posliinimaalaustöitä oli esillä useampia, ne oli (ja ovat edelleenkin) mielestäni kauniita.

Suomen suloinen suvi

2009-06-15T22:22:00.003+03:00

Kalenteria katsomalla voisi kuvitella että ulkona paistaa aurinko ja on lämmintä. Tai ainakin että on lämmintä vaikka vähän sataisikin. Johonkin se lämpö nyt kuitenkin on kadonnut, ei tahdo tareta ilman sukkia vaikka kuinka yrittää. Eräänä päivänä kuitenkin oli riittävän lämmintä kokeilla hieman miltä nurmi tuntuu.

P.S. Vaikka tänne en ole päivittänytkään niin olen minä joitakin käsitöitä saanut tehtyä, ja oma tilkkupeittokin on melkein valmis.

Mihin se aika oikein kuluu?

2009-06-03T22:57:00.004+03:00

Ihan pieni hetki sitten Sanni oli vastasyntynyt, pienoinen nyytti. Nyt puolivuotias touhupakkaus joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan vaan ryömii pitkin lattioita havaiten tarkasti niin kaikki suuhun mahtuvat roskat kuin äidin käsityötkin. Innokkaasti tyttö maistelee kaikkea matonhapsuista sanomalehteen, välillä velipoika kerkeää antaa herkkujakin äidiltä salaa. Santen kun on vaikeaa ymmärtää miksei Sanni vielä saa syödä herkkuja.

Poika löysi aarteen sukulaisten varastosta, ja tällä kertaa äitikin ihastui vaikka usein nämä ´saat sen kotiin jos haluat´ - tavarat nostavatkin niskavillojani kiitettävästi.

Pojan puheita

2009-05-28T12:30:00.002+03:00

Tämä nyt on tälläinen oma muistelu kossin puheista, lähinnä että tulee talletettua ennenkuin unohtuu. Santerin puheen kehityksestä olivat jotkut reilu vuosi sitten kovasti huolissaan. Puhetta kun ei kaksivuotiaan suusta tullut juuri lainkaan. Nykyään on kuitenkin kuin papupata kaikkine juttuineen ja kyselyineen. Mielikuvitus on myös huipussaan, joskus oven takana on pääsiäispupu toisinaan apinoita. Pupu muutti asumaan pojan sängyn alle (poika oikein kädestä piti kiinni ja lupasi että saat asua sänkyni alla). Apinoita huudellaan oven raosta milloin kahville milloin pesulle. Muutamia sanoja ja sanontoja on jäänyt elämään myös jokapäiväiseen arkeemme, Keeteri on sana jolla voi korvata ärräpäitä. Ja Santen lanseeraama on myös Tunti-kaks aikamääreenä. Nykyään yleistä on tämä "ei minä tunnusta", eli jos jotakin ei muista niin silloin ei tunnisteta asiaa.
Kyselyikä on kuumimmillaan. Istunko omalle paikalle? Miksi? Tarviiko vyötä? Käännytäänkö? Mennäänkö mummulle? Kenelle? Kuka soitti? Miksi? Millon ollaan perillä? Äiti miksi jarrutat? Äiti miksi auto pysähtyi? Mikä tuo on? Millä tiellä me ollaan? Onko pitkästi vielä? Mihin me ollaan menossa? Miksi? Ketä siellä on? Mihin me mennään? Onko tuo Miian koti? Millä tiellä me ollaan? Onko pappa sielä? Tulleeko sieltä joku? Nukkuuko Sanni? Mennäänkö me mummulle? - Ja tässä vaiheessa on takana ensimmäinen 5 kilsaa.
Ja lopuksi, lentoharjoituksista johtuen taivaalla on kierrelty ja kaarreltu komeita viivoja jättäen. Poika niitä aikansa ihmetteli ja tuli kysymään minulta mistä ne tulee. Vastasin että joku setä ajaa koneella taivaalla ja siitä jää tuollainen jälki. Illalla poika kuului selittävän puhelimessa: Taivaan isä piirsi taivaalle sellaisia kuvioita liidulla.

Päivän työ

2009-05-18T22:51:00.004+03:00

Tänään tartuttiin sitten Onoenon kanssa lapioon ja aloitettiin pojan ikkunan alla myllääminen. Santeri oli kovasti kaverina ja Sanni toimi päällysmiehenä tarkkaillen toimintaa rattaistaan. Kovin työ oli nurmikon poistaminen, siinä kun oli melkoisesti myös rikkakasveja juurineen. Vielä jäi se toinen reuna odottelemaan multaa ja kukkia. En edes tarkalleen tiedä mitä tuohon laittaisin, jotain matalakasvuista saa ehdottaa. Ja vinkkejä myös mikä sopisi katteeksi kukkien päälle, vai jätetäänkö aivan mullalle?Olen ihastunut kivien muotoon, saatan pyöriä kivikasassa ja katsella muotoja. Tästä johtuen pihallemme ilmestyy aika-ajoin kiviä, isompia ja pienempiä, yleensä muodoltaan sydäntä muistuttavia. Meillä siis äidin taskut on kiviä täynnä, ei lapsien.

Lapset, varsinkin Santeri on iloinnut tästä ihanasta kelistä. Ulkona ollaan aamusta iltaan eikä sisälle meinaisi tulla edes ruokailemaan. Myös Sanni on päässyt pois vaunuista viimepäivinä, kiikku on tytöstäkin kiva paikka jos vain veli malttaa antaa nättejä vauhteja. Silmä kovana pitää katsoa ettei meno ylly mahdottomaksi.

Kevät

2009-05-14T15:00:00.003+03:00

Aina näihin aikoihin sitä huomaa pihallaan yhtä ja toista kunnostuksen tarpeessa olevaa kohtaa. Tai oikeastaan ei meillä vielä niitä kunnostettavia ole mutta kohtia jotka on keskentekoisia löytyy kyllä. Velipoikaa kyselinkin kaveriksi, saisi edes joitakin kohtia kuntoon.

Talven jäljiltä pihamaat on mystisesti siirtynyt, siellä täällä jalka humpsahtaa myyrien tekemiin koloihin. Onneksi kasvit on säästynyt näiltä tuholaisilta, ainakaan omenapuuta eivät ole päässeet jyrsimään. Jotain hyvääkin näistä elukoista on ollut. Kivikkopenkin vierestä sai helposti kalliota lisää esiin kun myyrät oli valmiiksi kaivaneet maan irti. Kalliota on tarkoitus paljastaa niin paljon kuin sitä tuossa lähellä pintaa vain on. Ja kivikkopenkistä tehdä massiivisempi, harmikseni mies hautasi kaikki tontilla olleet kivet silloin kun kaivuri oli pihamaalla.

Pojan ikkunan alle olisi tarkoitus saada nurmen tilalle jonkinlainen kukkapenkki-vesiaihe-kivikko järjestely, tuosta kun on vaikea leikata nurmi päältäajettavalla koneella (kuten näkyy kulon määrästä). Tällä hetkellä mietinnässä on vinottain kulkeva puro (ehkäpä vain hiekkaa tms.) jonka toisella puolella muutama havu ja kiveä, toisella taasen kukkia sekä hakekate.

Tämä on ehkä se tärkein homma tälle kesälle, haluan pergolan valmiiksi. On kyllä melkoisen ruma tällaisenaan. Kaiteet ja väriä pintaan. Joidenkin mielestä terassimme kaipaa myös kunnollista puutarha-ruokailuryhmää, itse olen enemmän kuin tyytyväinen isäni aikanaan tekemään pirttikalustoon. Se on tukeva ja sopivaan tilaan menevä.

Loma takana

2009-04-20T22:10:00.004+03:00

Paljakka tuli koettua ja laskettua niin sallitusti kuin metsiä myöten. Mukavaa oli mutta kotiinkin oli kiva tulla. Ehkä parasta antia reissussa oli kuitenkin se että mukana menossa oli tuttavaperhe ja heidän innokkaat tyttäret lapsia kaitsemassa. Minulle jäi näin ollen aikaa kutoa matkakutomukseksi otettua Hannea. Silmukat loin alkumatkalla (ensimmäiset 50 km sujui ihan mukavasti yli 400 silmukkaa luoden). Yhteen kerrokseen kului aikaa alkumatkasta 20km kotiinpäin tullessa päästiin sellaiseen 16km kerrosvauhtiin. Muutamaa kerrosta vaille on tällä hetkellä joten kohta pääsen sitä teillekin esittelemään.

Mökin aiemmat asukkaat oli luoneet oikean lumimaailman läheiseen metsikköön ja siellä intouduttiin Sannia lukuunottamatta täyteen lumisotaan. Ilmat oli ihan hyviä, vaikka välillä satoi räntää niin että kesärenkailla liikkeelle lähtenyt seurue (ei me vaan tuttavat) taisi hieman luikastella.

Ennen lomaa poika päätti kokkailla itselleen mikroleipiä, tämä kantautui tietooni, ei suinkaan pojan puheesta eikä mikron äänestä, vaan siitä hajusta joka seuraa muutaman minuutin kuluttua.

vielä pupunkorvat - kohta kolme vee

2009-04-13T21:19:00.003+03:00

Eli meidän poika täyttää pian vuosia ja varaslähtö otettiin juhlien suhteen. Nyt on kaksi päivää juhlittu, ja ainakin äiti on väsynyt kuin mikä. Kuvia tarjottavista tullee myöhemmin, nyt en jaksa ladata omasta kamerasta yhtään mitään. Tässä kuitenkin kuva meidän Batman-kakusta ikuistettuna pojan lahjaksi saamalla kameralla. Sellainen Fisher Pricen lasten digikamera kaikkine 1.3 megapixeleineen.
Ja kuten alakuva kertoo, siivoaminen tässä huushollissa tuo äidille vain hetken ilon. Nyt nukkumaan. Huomenna saakin sitten aloittaa pakkaamisen ensiviikonlopun lomaa varten. Mies kun hyppää kyytiin väliltä niin mun vastuulle jää koko homma.

Retroilua

2009-04-05T10:49:00.003+03:00

En ole pahemmin hurahtanut retrovaatteisiin, mitä nyt lapsilla on pidetty muutamia multa ja mieheltä säilyneitä vaatteita. Nyt sitten kuitenkin ompelin vanhan täkin kankaista liivihameita, ja täytyy sanoa että kolahti. Sama liivihame menee aika kauan kun poika kokeili päällensä niin oli sellainen a-linjainen hellepaita. Ja taisi taas mopo karata kun tein samoilla tulilla 3 hamosta. Mutta eiköhän noille käyttäjä jostain löydy.

Pieni pipopaja

2009-04-02T21:00:00.005+03:00

Tuntuu ihan siltä että mopo karkasi käsistä, mutta näitä oli (mitä sitä suotta valehtelemaan: on edelleen) mukava ommella. Pitäisi tieten perustaa sellainen pieni pipopuoti, missä myytäisiin uniikkeja lasten lakkeja. Minusta kun on mukavaa ommella kunhan ei tarvitse tehdä montaa samanlaista, osaisinko edes tehdä kahta identtistä vaikka kuinka yrittäisin.

Jännitystä elämään

2009-03-28T11:41:00.002+02:00

Surffailin tuolla pitkin ja poikin, ja tein erään liikun jota olen pitempään miettinyt. Lopuksi tuli näyttöön tällainen teksti: Kiitos, hakemuksesi on vastaanotettu.
Ei siitä vielä sen enempää, mutta syksyllä saattaa tämä äiti palata koulun penkille aivan toisaalle mistä aikanaan kotiin läksi.

Valmistakin tulee

2009-03-28T10:51:00.004+02:00

Niin, vaikka uusia on mukava aloittaa, välillä täytyy saattaa valmiiksi keskeneräisiä. Onhan noita kertynytkin. Tässä kolme nappejaan odottanutta tyttären vaatekappaletta. Kaikkiin olen varsin tyytyväinen vaikkei tuollainen pieni 4kk ikäinen vielä osaakaan poseerata kuvissa. Neuletta ja hupparia on ajatuksena käyttää takkeina jahka säät lämpenee. Hame on vielä iso, joten se menee kaappiin odottelemaan että Sanni lähtee tepsuttamaan. Sitten on varmasti kiva laittaa mekkoja päälle kun osaa kävellä, ei ole helmat aina rullalla. Tuo neule on muuten todella näppärä malli, kasvaa lapsen mukana, meillä on vielä edestä pitkästi päällekkäin mutta nappeja siirtämällä mahtuu isommallekin. Ohjeesta poiketen neuloin hihat kohtuu lyhyiksi, mutta niitä voi jatkaa jahka käyttäjä kasvaa.

Sitkeää

2009-03-25T10:54:00.002+02:00

On niin tauti kuin tuo käsitöiden loppuunsaattaminenkin. Kaikki on jotenkin sellaista pakkopullaa. Ulkona olisi mahtavat ulkoilukelit mutta tuntia kauempaa ei voi ulkona olla kun rupeaa ottamaan henkeen oikein kunnolla. Onneksi nyt on lääkekuuri päällä ja tuntuu helpottavankin oloa jonkin verran, tosin kurkku on yhä edelleen kipeä ja lämpöä hieman mutta enimmät on jo helpottanut. Lapset on kuitenkin jo parantunut, mikä onkin helpotus.
Käsitöitä olen yrittänyt päätellä ja saattaa keskeneräisiä loppuun ennen uusien aloittamista. Jotenkin vain näin ihanilla (vaikkakin kylmillä) ilmoilla mielen valtaa kesäneuleet ja keskeneräiset on aika talvisia. Kiireellä pitäisi lopetella niin pääsee neulomaan kesäksi jotain kivaa.
Poika jatkaa kasvamistaan, kohta täyttää jo kolme vuotta. Muutama viikko sitten rupesi ärräkin pärisemään, komeasti sanotaan niin rraktrrori kuin riikteri (on sama kuin se Keeteri). Sanni kääntyi kovalla alustalla mahalleen viikko sitten, ja nyt ei sitten enää pysytä sillä leikkialustalla vaan mahalleen-selälleen-mahalleen... tyylillä siirrytään sujuvasti pois alustalta.
Tiedättekö, poikaa on ruvennut mietityttämään seuraava asia. Kun Äiti on Merijärveltä, Isi samoin ja Santekin on Merijärveltä niin miksi Sanni tuli sairaalasta?

2009-03-19T11:05:00.003+02:00

Sain tälläisen tunnustuksen Annaskulta, kaunsi kiitos!

Ja eteenpäin laitan Pamille, jonka blogi saa hymyn huulille aina siellä piipahtaessa.

Sairastetaan edelleen

2009-03-19T10:46:00.003+02:00

Mutta kun ei osaa olla täysin toimetonna. Olohuoneen sohvan nurkassa kuumehuuruissani tajusin että pikkuveljeni ja muutaman muunkin käyttämä sitteri on tullut kankaidensa osalta tiensä päähän. Ei kestänyt meidän tytön vauhtitassujen potkuja alkuunkaan vaan kului uudelleen puhki kohdasta josta sitä oli jo korjattukin. Niinpä päätin ommella uudet kankaat tuoliin, ongelmana oli enää se että poika sai ompelukoneen rikki. Väänteli nuppeja ja numikoita ja onnistui vielä painamaan "kaasua", lopputuloksena katkennut kaksoisneula ja ompelukone joka ei ommellut kuin suoraa. Sinne hävisi kaikki ne uudet tuttavuudet ja tuttu ja turvallinen siksak-ommel myös. Säikähdin aikalailla kun se on anopin kone eikä oma, mietin jo kuinka kalliiksi mahtaa remontti tulla. Rohkeasti päätin itse kokeilla josko minussa olisi senverran koneinsinööriä että saisin sen taas kuntoon. Muutama ruuvi auki ja osia pois, ajattelin nimittäin aivan oikein, neulanpätkähän siellä oli kriittisessä paikassa. Kone toimii taas kuin unelma (tulihan se samalla putsattua muutaman vuoden pölyistä). Ja tyttökin sai uuden kankaan puhkipotkittavaksi. Samalla laitoin hieman värikkäämmän kankaan sen vanhan kovasti kulahtaneen tilalle. Jotain hyvääkin on siinä että ostaa kankaita jemmaan. Tästä piti tulla muutama vuosi sitten joululahja-essuja.

Tautista touhua

2009-03-15T12:24:00.003+02:00

Niin, koko perhettä vaivaa taudit. Yhdellä on silmätulehdus, toisella angiina ja kolmas köhii muuten vain. Mies on ainut terve, onneksi koska hänellä on töihin lähtö tänään edessä. Mutta ajattelin postata tänään kuitenkin tuon pojan tilkkupeiton ja todisteeksi siitä että jotain täälläkin tehdään niin kuvaa noista oman torkkupeiton tilkuista. Tilkkuja tehtynä 91, joten hitaasti mutta varmasti se valmistuu. Pojan peitto on tehty vaatteesta jota olin jo nakkaamassa roskikseen, mutta tajusin että miksi sitä hyvää lankaa hukkaan heittää. Olen joskus ajatellut tarvitsevani kaksinkertaisesta 7veikasta kudottua sliparia, enää en tarvinnut. Slipari oli raitainen josta johtuen langat oli lyhyinä pätkinä, siksi päätin virkata niistä peittotilkkuja.

Viltistä tuli juurikin sen kokoinen kuin lankaa riitti eli n 80x105 cm.

Jonkinasteinen neuleähky vaivaa, valmista ei tule ei sitten millään. Taidan siis jatkaa ompelukoneen kimpussa. Uusia ulottuvuuksia löytyy päivittäin kun tajusin että koneessa on muitakin ommelvaihtoehtoja kuin suora ja siksak. Kone ollut minulla "lainassa" 7 vuotta ja nyt jo huomasin missä siinä on se värivalitsin mihin ohjekirjassa niin usein viitattiin.

Väsy

2009-03-12T10:45:00.004+02:00

Poika oli toissa yönä mummolassa yökylässä. Äitin olisi kannattanut käyttää tuo ilta, yö ja rauhallinen aamu nukkumiseen. Ei käyttänyt, vaan ompeli, siivoili touhusi ja tohisi. Sitten poika tuli flunssaisena kotiin ja tiedättekö millainen yö oli. Puolen tunnin välein pojan kamarista kuului itkuinen Äitii, nenä on kipeä. Milloin oli mikäkin kipeänä ja piti silitellä ja nukuttaa poika uudelleen. Lopulta 4 aikaan nukahti kunnolla, ja sain nukkua kuuteen ennenkuin tyttö heräsi . Tässä taas näitä valmiiksi (tai tytön takista uupuu nuo napit vielä) saatettuja käsitöitä.

Poika oli jälleen kerran todella kuvauksellisella tuulella. Pusero on samasta kankaasta kuin tuo tytön takki, turkoosein yksityiskohdin. Ja piti tehdä pehmeä pallo kun alkoi olla rajuhkoa menoa sählypallon kanssa tuo pelailu.

Kävin pojan vanhoja vaatteita läpi katsoakseni mitä otetaan Sannille käyttöön ja mitkä saa laittaa kiertoon. Poika nappasi yhden bodyn ja sanoi että se olisi hänelle sopiva. Jotenkin rohkenen olla erimieltä. Ja ilmeestä päätellen Santekin tuli toisiin aatoksiin kokeiltuaan.

Ommeltua

2009-03-05T22:09:00.005+02:00

Viime aikoina olen siirtynyt puikoista ompelukoneen kimppuun. Ihana pitkästä aikaa ommellakin jotain. Kestovaippoja, kypärämyssyjä, paitoja, mekkoja ja vaikka mitä muutakin uutta keskeneräistä.Omaa peittoa varten tein kaavion tilkkujen asettelua varten, ihan vaan että tietää minkäkokoisia ja värisiä tilkkuja pitää tehdä. Lohduttavaa tajuta että niistä noin neljästäsadasta tilkusta jo 40 on tehty. Huomenna pitäisi siivota, toivottavasti poika lähtee isänsä kyytiin, eli siis " me mennään ikkän kaas kiekkaa ajamaa".

Neljännesvuosi

2009-02-26T22:42:00.002+02:00

Meidän pikkuisella tuli 3kk täyteen ja täytyihän sen kunniaksi kakku tehdä. Ohjeen otin Hannelelta, ja hyvää tuli.

Tässä "virallinen" juhlapotretti. Ajatteli heti näyttää että mulle on turha ryttyillä.

En tiedä mikä mättää käsityörintamalla, ideoita pursuaa päästä aivan tajuttomasti, mutta valmista ei tahdo tulla sitten millään. Kesken on kolme erilaista nuttua tytölle, yksi neulemekko tytölle, muutama torkkupeitto, parit sukat, oma palmikkoneule, muutamat ruoat, pehmolelu... Lista taitaa olla loputon. Uusia neuleita on sitten kiva aloittaa, mutta mistä päästä aloittaisi sen lopettelun?

Tuohon jäätelöön käytetyn langan tarina on muuten seuraava: Neuloin itselleni kirjoneuleen seitsemännellä luokalla. Tosi kiva ja suuritöinen puuvillaneule, mutta arvaatte varmaan millainen on neule jonka helmassa on 15cm korkea usealla värillä neulottu kirjoneule ja loppu on sileää yhdellä värillä. Kyllä vain, se helma roikkuu ja vetää muuten kaunista neuletta. Joskus on sekin työ tehty tekemättömäksi ja lankoja löytyi kotoa vielä.

Kaikkea kivaa...

2009-02-23T09:37:00.005+02:00

...on touhuiltu viime päivinä. Perjantaina leivottiin jälleen kerran. Poika on innokas apuri joka ei pelkää sotkea käsiään, reippaasti tarttuu toimeen ja vaivaa taikinaa äidin kanssa. Tosin äidin pinna on välillä koetuksella. Koetuksella alkaa olemaan myös puntari ja äidin hienot ajatukset painon pudotuksesta. Täällä olis nyt sitten pullaa tarjolla.Lauantai kului käsitöiden merkeissä kun yritin viimeistellä niitä kymmeniä (no ainakin melkein) keskeneräisiä käsitöitä että saisin ne teille esiteltyä, tässä yksi.

Sunnuntaina lähdimme lasten ja tuttavaperheen kanssa Kalajoen Hiekkasärkille mäenlaskuun. Mahtava mäki dyyniä alas ja vielä mahtavampi tuuli ja tuiverrus. Onneksi oli lämpimästi päällä ja alla sekä Sannille untuvapussi vaunuihin. Poika uskalsi jopa yksin rinteeseen, mutta odotti kuin kuningas alhaalla pulkassaan että joku tulisi ja vetäisi hänet takaisin ylös.

Vihdoin ja viimein

2009-02-17T17:13:00.003+02:00

Pitkin syksyä kerroin sen yhden joululahjan valmistumisesta, sen jota en voinut esitellä koska saaja lukee blogiani. No valmistuminen meni viimetippaan ja paketoin lahjan kuvia ottamatta. Nyt sitten vihdoin muistin pyytää lahjan saajaa, siskoani Maijjaa, kuvaamaan viltin jotta voin sen teillekin esitellä. Tässä oli kyllä urakkaa kerrakseen, mutta lopputulos on kaiken sen vaivan arvoinen. Tilkkuilu jatkunee vielä oman torkkupeiton verran, sen verran ihastuin tuohon "malliin".

Tilkut on virkattu nallesta sekä maijasta, tilkkujen koot vaihtelee 3x3 cm ja 15x15 cm välillä. Yhteensä tilkkuja on vajaa 400. Hieman arvelutti tuo sininen väri peitossa, johtuen tästä. Mutta taisi osua kuitenkin oikeaan värivalinta. Viltti kaipasi kuitenkin jonkin piristeen noiden ruskean sävyjen sekaan, olin jo ostanut oranssia mutta sitten sisko kertoi että on ajatellut sinistä sisustukseen, riskinotto tieten kannatti.

Erilainen pyykkipäivä

2009-02-14T09:42:00.003+02:00

Poika sai hellan, joten tarviihan hän toki ruokaakin. Nyt on sitten äiti joutunut koville tilausten kanssa. Jotakin on jo toteutettu, useita odottaa tekotavan päättämistä. Eilen meillä tästä johtuen pyykättiin nakkeja, lihapullia ja -pihvejä, kanamunia sekä ranskanperunoita. Tosin lista kuulostaa ja annos näyttää paremminkin kulman grilliltä haetulta kuin itse kokatulta. Lankojen värit vain sanelee mitä näistä tulee. Ja pitihän siihen hellaleikkiin ommella kissakuvioiset patalaputkin ettei sormet pala.

Nyt sitten apujoukkoja kehiin, mitä ruokia voisi tehdä näistä väreistä (valkoinen loppui jo), lisäksi olis sitten punaista ja vihreä-oranssi-punainen raitahuopasta. Ei kovin kummoiset menut onnistu. Joten jos jollakulla on ruoan värisiä huopuvia lankoja joutilaana niin täällä olisi niille käyttöä, jo muutamasta metristä tulee valmista ruokaa. Korvataan kyllä lanka jotenkin.

Hella

2009-02-09T20:16:00.002+02:00

Kaikki alkoi jo kuukausia sitten erään kyläreissun jälkeen.

Äiti, Iinalla ja Aatulla oli sellainen hella.

Äiti minäkin haluan sellaisen hellan.

Itse en kyseistä hellaa nähnyt, mutta minä tiesin tasan tarkkaan millaista hellaa minä en halua. Meille ei tuotaisi sellaista muovista hetken kestävää häkkyrää. Aikani katselin kauppojen tarjontaa ja tajusin ettei mieluista löydy. Aika ajoin poika muisti hellan.

Äiti, miksei pukki tuonutkaan hellaa?

Ajatukset valtasi itse tehty hella. Valkoista kalustelevyä, pari saranaa ja hieman puusepän taitoa. Ja aikaa olla rauhassa. Ja sitten, pahvilaatikko voisikin olla hyvä hella. Yhä edelleen pojalta uupui hella. Kunnes eilen iltasella.

Äiti, voisiko tämä olla hella?

Kyllä, se tosiaan voisi olla hella. Ikeasta ostettu rahi, hieman mieliuvitusta ja aikaa istua ompelukoneella ja nyt vihdoin ja viimein meidän lapsella on hella. Ja äsken puhelimessa oli onnellinen pieni poika.

Isi, äiti teki minulle tänään hellan. Ja munia. Ja makaroonita. Muomena (=eilen) ne oli jakkara ja lankaa, nyt on hella ja kuokaa.

Sukkia ja nuttuja

2009-02-07T09:03:00.006+02:00

Käsitöitä teen aina sopivan tilaisuuden tullessa eteen, vähemmänhän sitä nykyisin on aikaa kuin ennen Sannin syntymää. Oma palmikkoneule alkaa olla rinnankorkeudelle asti neulottuna, ilman mallia neulottaessa on se huonopuoli että voi tulla tenkkapoo eteen eikä tiedä miten jatkaisi. Kävin viikolla hakemassa kerän lisää lankaakin kun silloin lankoja ostaessa oli tarkoitus tehdä tunikamittainen liivi, nyt teen siis niukkalinjaista paitaa. Oli onneksi vielä samaa erää liikkeessä.
Valmistakin on vaikka niitä en tänne ole niin hirveästi esitellytkään. Sukkia on tehty 3 paria joulun jälkeen, tässä kuvia yksistä. Nämä on ne Johkun sukista mallia saaneet sukat, kaikki ei aivan mennyt nappiin tässä ekassa parissa ja toinen pari on nyt puikoilla. Ajatuksena samalla kirjata ohjeen tapaista ylös (tosin pitää kysyä mitä Johku on siitä mieltä). Kuvat on kyllä aivan säälittävän huonoja, antakaa anteeksi. Kameran (Canon PowerShot A410) kapasiteetti on vain aivan riittämätön, kuten myös kuvaajan taito.

Kun aina ei jaksa kutoa pelkästään sukkia, on välissä valmistunut muutama nuttu vauvaviemislaatikkoon. Yllätysnutun ohjeen sain suomenkielisenä Evalta . Ajattelin kokeilla minkä kokoinen tulee nalle-langasta 3½-puikoilla ja tulikin aikalailla meidän tytölle sopiva nuttu. Ehkäpä kudon toisenkin.

Ja koska se ystäviemme vauva oli kuin olikin tyttö (siis mies sanoi että ovat saaneet tytön mutta perhekerhossa joku sanoi pojaksi), niin täytyi kutoa tuon yllätysnutun tilalle jotain tyttömäisempää. Eli tässäpäs tämä pienen tytön bolero, koko n. 68. Ja kuten kuvasta näkyy, Sanni ei oikein viihdy mallina. Ohjeen katsoin jostakin vanhasta novitasta, voin kaivella tarkemmin jos joku haluaa. Lankana minulla Novitan Bambino ja Tango 3 puikoilla tikutettuna.

Ainiin, eilen meillä oli jälleen leivontapäivä, tällä kertaa sämpylöitä ja vilhelmiinoja. Mies kyseli illalla että mitä nuo kokkareet on (sante teki vilhelmiinoista aika omalaatuisen näköisiä), vastasin että voita ja sokeria, joiden sekaan on laitettu himppu jauhoja. Kummakos tuo jos hyvältä maistuu?

Elossa edelleen

2009-02-02T22:32:00.002+02:00

Vaikka blogissa hiljaista välillä onkin niin kotona on kaikkea muuta. Poika kiihtyy hetkessä nollasta sataan ja vauhti on sitten sen mukaista. Varastona toimivassa vaatehuoneessa oli ollut ylähyllyllä jotain mielenkiintoista, joten eikun kiipeämään silloin kun äiti on siskoa imettämässä. Silloin nähkääs saa touhuta rauhassa, tällä kertaa tosin piti pyytää äitiä apuun kun lopen hoksasi että on aika huteralla pohjalla elo. Pitäisi näemmä taas siivota tuokin huone. Pari kertaa vuodessa kun raivaa niin sitten on taas hyvä syytää ovelta kaikki vain peremmälle.
Käsitöitä on valmiina mutta kuvat ottamatta. Poika on niin innokas kaveri siinäkin asiassa että kamera häviää heti kun yritän kuvata jotain. Yritän kuvailla niitä tässä lähiaikoina ja raportoida tännekin. Viime aikoina on tosin hääritty enemmän keittiön puolella, Anoppi palasi töihin ja pyysi kakkua viemisiksi. Kakusta ei ole kuvaa mutta koristeet tehtiin pojan kanssa. Poika pyöritteli palloja ja minä litistin ja pyörittelin ruusuiksi. Ihan ok ruusut ottaen huomioon etten ole ennen tälläisia tehnyt.Tyttö kasvaa vauhdilla ja välillä yritän ottaa kuvia siitä todisteeksi, tässä Sanni 2kk ikäisenä. Taitaa olla yhtä vauhdikas tapaus kuin veljensäkin, nyt jo melkein itse kääntyy mahalleen (Sante oli silloin 2½kk kun kääntyi). Toivoisin tosin että pysyisi vielä kiltisti paikallaan, millä näitä sitten pitelee kun molemmat liikkuu?

Leivontaa

2009-01-29T09:03:00.003+02:00

Lähes joka päivä poika pyytää: äiti leivotaan. Innostus on pojalla kohdillaan, äiti ei vain tahtoisi jaksaa sotkea keittiötä kun ei siinä saa oikein mitään kunnolla valmiiksi tuollaisen apurin kanssa. Yksinkin on joskus poika aloittanut, mitannut kattilan täyteen jauhoja, puurohiutaleita ja mysliä. Teki kuolemma ruokaa kun häntä syöjättää. Joulupukki muisti meitä eräällä esineellä josta olin jo pidempään haaveillut. Lopputulos on se että meillä syödään nykyään kerran pari viikossa vohveleita. Ai miksikö, no tietenkin siksi että poika haluaa Mikkilättysiä. Mikä oivallus tässäkin on tehty, voisiko tätä soveltaa muuhunkin? Miten olisi vaikka mikkiperunat mikkilihapullien kera. Näyttää uppoavan poikaan mikin mallisina paljon normaaleja paremmin.

Olen löytänyt jostakin mieleni sopukoista aamuvirkun ihmisen. Illalla menen aikanaan sänkyyn ja aamulla nousen (itselleni) aikaisin, tänään seitsemän kieppeillä. Johtunee miehen kotona-olosta. Ohjelmamakumme eroaa toisistaan melkoisesti, joten kun hän istuu illalla sohvalle katsomaan myytinmurtajia ja ties mitä muuta niin minä siirryn lastennukutuspuuhiin ja usein nukahdan siinä itsekin. Tämähän tarkoittaa sitä että myös käsityöt edistyvät tuskaisen hitaasti. Aamut kuluu siivoillessa ja netissä lorvien. Nyt tosin on jo sämpylätaikina (tänne oli hyvä käyttää niitä pojan syöjätyssotkuja) nousemassa ja kohta menen tekemään pullataikinaa, tänään meillä LEIVOTAAN! Tervetuloa vain kahveelle iltapäivän puolella.

Kalavaleita?

2009-01-18T18:00:00.003+02:00

Päätin kokeille kalahatun tekoa näin pääasia-kuukautena.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita onkin tänä viikonloppuna riittänyt. Eilen poika putosi saunassa lauteelta kiuasta päin, muutamaan sormeen tuli palohaavat ja poika muistaa ehkä viikon verran että saunassa ei riehuta. Tänään poika tuli omasta kamaristaan nenä verta valuen. Mihin lie se oli osunut, sängynkulmasta puhui itse. Puolentunnin kuluttua meno oli jo samanlaista kuin ennen kolhua. Lyhyt on muisti pienellä miehellä.

Keeteri

2009-01-16T09:34:00.003+02:00

Tuossa jokin aika sitten mies lueskeli pojan kanssa Nalle Puh - kirjaa. Minä touhusin omia sivummalla ja samalla kuuntelin heidän touhujaan. Mies aina näytti kuvaa ja kysyi kuka kukin on.

M: kuka tämä on?

P:Aasi Ihaa

M: entäs tämä?

P: nasu

M:ja tämä?

P:Keeteri.

M: Ei se ole keeteri, se on tiikeri. Toistapas isin perässä niin sanotaan se oikein. TII

P: TII

M:KE

P:KE

M:RI

P:KEETERI

M: ei kun tiikeri

P: niinhän minä juuri sanoin, Keeteri.

Minkäs sille voi jos tavut hyppii vaikka aivan oikein sanoo.

Ärrin murrin

2009-01-13T16:03:00.002+02:00

Heti alkuun kaikille tiedoksi: Kyllä, minä tiedän että työtäänsä he vaan tekevät.
Ai että ketkä? No puhelinmyyjät tietenkin.
Tässä päivänä eräänä kuuluin niiden harvojen onnellisten joukkoon jotka olisi päässeet kokeilemaan joitakin uusia pikkupöksyjä. Oikein reilusti luvattiin että maahantuoja lahjoittaa 3 pökät mulle, itse sai valita mallit ja materiaalit. Ja aivan ilmaiseksi, täti puhelimessa vakuutteli. Kunnes: "ajattele saatko mistään kaupasta alle seitsemällä eurolla kolmia pöksyjä" siis ilmaiseksi ei tarkoitakkaan enää sitä että ei tarvi maksaa.
Ja toisena päivänä olin niin hyvä asiakas että saisin jonkin lehden pelkkien toimituskulujen hinnalla, siis esim. vuoden Me Naiset vaivaiseen 55 euron hintaan . Niin eihän se lehden toimitus ilmaista ole.
Joskus sitä vain ei jaksaisi kuunnella heitä, varsinkaan jos eivät ymmärrä selkeää eitä vaan jatkavat myyntipuhettaan aina vain. Tämä pöksykauppias oli sitkeä, sanoin 4 kertaa väliin kiitos mutta ei kiitos, aina vain puhe jatkui. Laitoin sitten puhelun poikki. Yleensä yritän kohteliaasti ja sitten vain katkaisen puhelun jos myyjä ei ymmärrä mitä sanon.

Internetin ihmemaa

2009-01-10T12:02:00.003+02:00

Niin, päätin aloittaa korvaavan kastemaljan metsästämisen tuossa iltana eräänä. Olihan minulla kuva maljasta (otettu pojan kastejuhlassa, tytön juhlissa en kerennyt kuvata maljaa) sekä valmistajan nimi: Bohemia. Ajattelin että kokeillaan kepillä jäätä ja laitoin hakusanaksi Googleen Bohemia kristalli. Enpä olisi uskonut että siellä jo seitsemäs linkki (neljäs jonka aukaisin) antoi täysosuman. No jouduinhan minä hieman seikkailemaan tuon Tolvasen sivuilla ennenkuin kuvan löysin, mutta aikaa meni kaikkinensa (siis googlettaminen ja maljan löytyminen) vartin verran. Enpä olisi uskonut sen olevan näin helppoa.

Kattausta

2009-01-07T22:53:00.004+02:00

Juhlien tarjottavista vastasin makean osalta itse, äitini (ja olikos se Nononenkin siihen sekaantunut?) teki suolaiset. Pikkuleipiä oli useammalta tekijältä: Lakkavarpaita minulta, Murokakkusia tilattuina ja tietenkin Ässiä äidiltäni. Pullakranssin saimme mummoltani. Täytekakkuja tein kaksi koska anoppia huoletti yhden kakun riittävyys, nyt on sitten se 6 munan kakku jääkaapissa ihmettä, tai siis syöjiään, odottamassa.
Täytekakku oli ihan perinteinen 8 munan kakku, välissä kesällä tekemääni mansikkahilloa ja flora vispi terästettynä rahkalla sekä vaniljasokerilla. Reunat hieman rumat kun ei olisi sopinut pursotuksia siihen tupperin kupuun. Muuten olen tosi tyytyväinen, ensimmäistä kertaa kokeilin tälläistä kerma-rahka seosta ja teen saman jatkossakin (kaksi flora vispiä + 1 rahkapurkki). Koristeen tarina onkin sitten eri juttu. Hoksasin kukkakaupassa ettei meillä ole kakkukoristetta ja huomasin tuon keijukaisen hyllyssä. Sanoin myyjälle että tuossahan se olis meille kakunkoriste, koktailitikku vaan takamukseen ja kakun päälle seisomaan. Ja niinhän sille kävi - Keiju parka.

Lisäksi oli Karpalojäädykettä, aivan sairaan hyvää eikä harmita ollenkaan että kokonainen tällainen jäi pakasteeseen.

Pappi Mookina

2009-01-07T10:43:00.004+02:00

Niinhän se poika tulevaa kummitätiä huijasi...

Ei tullut Pappi mookinaa eikä tullut Piparia ei...

Vaan tyttäremme sai nimen

Sanni Rauha Maria

Nimi muuttui vielä aivan viimehetkellä, kun sain miehen pään käännettyä. Hän olisi halunnut Sofian, mutta jotenkin ei mulle natsannut. Minun haluamat oli Siiri tai Sanni. Ilmeisesti on muidenkin mielestä Sannin näköinen kun niin usea teistä oikeaan osui. Joten ne jotka Sannia ehdottivat voivat ottaa yhteyttä (sanna.rasmus @ omanetti.fi) niin jotain kivaa pientä laitan tulemaan.

Juhlat sujuivat hyvin, muutamia pieniä mokia lukuunottamatta. Juuri kun Pappi pyysi liittämään kädet rukoukseen alkoi takanreunalla soimaan Tämä miehen kännykässä. Pappi ei ollenkaan hätkähtänyt, odotti vain että mies käy sammuttamassa puhelimen. Kun sitten kaste saatiin toimitettua, miehen veli valtuutettiin heittämään kastevedet. Monesta suusta vielä kiusattiin että vain ne vedet, sitä kristallimaljaa ei tarvitse heittää. Minä jäin sisälle ja luulin että minua kiusatakseen puhuvat maljan hajonneen mutta ei, setä oli kuin olikin nakannut maljankin pihakivetykselle palasiksi. Olisi pitänyt sittenkin ostaa silloin pojalle se tinamalja. Tekevälle sattuu ja sirpaleet tuottavat onnea.

Elämää ei sen vähempää

2009-01-01T12:04:00.002+02:00

Jotenkin tuntuu että tunnit ja päivät vain katoavat johonkin. Johtuneeko siitä että meidän uhmaikäinen (vai olikos se niin että nykyään ne onkin tahtoikäisiä) päätti tuossa aatonaattona ettei hän nukukaan. Normaali iltarutiini oli sitten viikon ajan se että poikaa kannettiin takaisin sänkyyn 3-4 tunnin ajan, jotenkin siinä puolenyön jälkeen alkoi unohtua kaikki ne hyvät neuvot pysyä itse tyynenä ja rauhallisena. Nyt muutama ilta on ollut jo helpompaa *koputtaa puuta* ja kun tyttö on samalla ruvennut nukkumaan yöllä yhden pitemmän pätkän niin äitikin saa taas nukkua.
Ennen joulua leivottiin kuutisenkymmentä rieskaa, hyvää tuli niinkuin aina. Poika on innokas apulainen kaikissa kotitöissä ja yritän häntä kyllä mukaan ottaakin vaikka välillä helpompaa olisi tehdä yksin. Eilen taas kaivoimme leivontamyssyt esiin ja teimme murojalanjälkiä kastajaisiin. Ja kun pojalla innostusta piisasi niin karpalojäädykkeetkin tehtiin valmiiksi pakkaseen. Siivoaminen ennen maanantaita on aivan turhaa jollei välttämättä halua tehdä sitä moneen otteseen, työhuoneen ja tytön tulevan huoneen siivosin jo ja laitoin ovet lukkoon ettei poika pääse enää sotkemaan.
Kuvia joulusta olisi jonkin verran mutta kamera on teillä tietämättömillä, toivottavasti putkahtaa esiin kun siivoan. Poika on todennäköisesti kuvaillut ja laittanut sitten sen johonkin, tai sitten hajamielinen äiti on jemmannut pojan ulottumattomiin eikä enää muista missä se on.

Mikä Lapselle nimeksi?

2008-12-27T13:13:00.003+02:00

Niin, ajattelin vetää pientä leikkimielistä kisaa kehiin. Pappi kun ei taida pipariprinsessaksi kastaa (tosin Pipari voisi olla aika kiva nimi), eikä Elsa täytä tällä kertaa vanhempien aatoksia nimen suhteen. Joten blogimaailma pääsee nyt arvuuttelemaan että mikäs tälle uudelle perheenjäsenelle nimeksi laitetaan. Ja koska osa teistä jo tietääkin niin kaikille sen verran tiedoksi että nimi tulee alkamaan S-kirjaimella, kuten kaikkien muidenkin perheenjäsenten nimet. Oikein arvannut/arvanneet tai sitten joku muu voittaa jotain pientä joka postitetaan Loppiaisen jälkeen. Aikaa on Loppiaiseen klo 12.00 asti arvailla. Ja voihan tässä käydä niinkin että tulee sen verran hyvä ehdotus että nimi muuttuu matkan varrella.

Mikä lapselle nimeksi?

Vihdoinkin valmiina

2008-12-21T21:56:00.003+02:00

Niin, nyt on kaikki itse tehdyt lahjat valmiina ja paketeissa, ja muutaman olen pakannut jo kahteen otteeseen kun poika kävi ne jo aukomassakin. Ehkä aivan näin suurta urakkaa itsetekoisten lahjojen suhteen en enää tulevina jouluina ota, tai pitäydyn vain niissä sukissa ja lapasissa. Jotain siitä käsityön määrästä kertokoon se että olen päätellyt liki tuhat langanpäätä viimeisten kuukausien aikana niistä paketteihin päätyneistä käsitöistä. Jotenkin tänä vuonna Joulu yllätti minut aivan puskista, vielä eilen kuvittelin että onhan tässä vielä aikaa tehdä sitä ja tätä. Tänään todellisuus yllätti, kävin tavoistani poiketen pyhänä kaupassa: piti ostaa kinkku että kerkeää sulattaa ja paistaa ennekuin Joulu on ohi. Huomenna leivotaan rieskaa, ilman omaa rieskaa kun ei joulu ole oikea joulu eikä se kinkkukaan maistu niin hyvältä. Toki aivan niin suuria määriä en paista kun aiempina vuosina (100-200 rieskaa per joulu tullut tehtyä). Tänään muistin myös että olisihan minulla jouluverhotkin, jossakin siellä kaapin perukoilla.

Eilen vietettiin pikkujouluja, paistettiin muutaman kilon kinkku ja lämmitettiin laatikoita ja glögiä. Oli oikein mukavaa ja kavereiden kanssa päätettiin tehdä tästä jokavuotinen tapa, eikä ketään edes häirinnyt se että juhlat pidettiin autotallissa.

Tässä muuten se lopputulos joulukortistamme. Tosin tästä jäi sitten ylä ja alareunasta siivut pois kun tämä oli tehty kokoon 10x13 ja liikkeessä tulostin olikin 10x15 kokoa. Hieman tympi mutta uusiksi en ruvennut tekemään. Minun ensimmäinen kuvakäsittelykokeilu, lapset on eri kuvista ja taustaa muokkasin jonkin verran.

Nyt pitäisi joutua nukkumaan että jaksaa aamulla nousta lämmittämään rieskauunia. Saapas nähdä käykö minulle samoin kuin isälleni aikanaan. Oli leiponut rieskaa ja minä olin kakannut housuihin ja vaipan vaihdon aikana oli rieskat kerenneet hiiltyä mustiksi asti uunissa.Tosin nykyiset vaipat on sen verran imutehoisia ettei tieten ole niin kiire vaipanvaihtoon että pitäisi jättää leivät uuniin.

muutamaa viikkoa myöhemmin...

2008-12-10T10:25:00.002+02:00

... pieni pipariprinsessa jätti jälkensä hankeen. Eli meillä leivottiin kuin leivottiinkin pipareita, tasan kaksi viikkoa myöhemmin kuin olin aluksi ajatellut. Taikinaa tein puolet vähemmän ja siltikin pipareita tuli toista sataa, tosin se muumipiparitalo jäi tekemättä. Ehkä sitten ensi jouluna. Nyt tehtiin sydämiä kolmea kokoa, pieniä jalanjälkiä ja tietenkin traktoreita.

Ja koska ainutkaan kuva ei ollut oikein hyvä yksinään, niin mikäs muu siinä auttoi kuin harjoitella käyttämään ArcSoft PhotoStudioa jotta saisi kelvollisen kortin aikaiseksi. Tyytyväinen en täysin ole vieläkään mutta neljättä iltaa en tätä enää tee (kun kerkeää aina käydä vähän jatkamassa kun pitää taas mennä katsomaan lapsien perään). Nyt pitäisi sitten lähteä naapurikaupunkiin teettämään kuvat että saadaan kortit ajoissa postiin.

Joulu tuntuu vieläkin jotenkin kaukaiselta ajatukselta, vaikka eihän siihen ole enää kuin kaksi viikkoa. Pitäisiköhän laittaa jouluverhot ikkunaan. Viime viikonloppuna laitoin ensimmäiset jouluvalot khh:n tasolle, nekin aivan vain yöllisten vaipanvaihtojen himmeäksi työvaloksi.

Paluu arkeen

2008-12-06T09:42:00.003+02:00

Jotenkin se aika on vain kulunut (mitenköhän), tietokone on saanut olla ihan rauhassa viimeisen viikon. Mies lähti ajoon heti maanantaina ja me jäätiin lasten kanssa kolmistaan. Tyttö on reipas, ei turhia kitise ja isovelikin on vielä ollut avulias ja kiltti. Siitä huolimatta minun yöunet jää lyhyiksi kun toinen valvoo illat ja toinen aamut, onneksi miehen vanhemmat ovat käyneet ulkoiluttamassa poikaa että enin energia on saatu tuhlattua.

Meillä kävi torstaina jo joulupukkikin, ja täytyy sanoa että tämä lahja sai ainakin äidin iloiseksi. Me nimittäin saatiin kuivausrumpu, mikä ihana helpotus kun ei tarvitse enää kannella niitä metallisia häkkyröitä edestakaisin. Puhumattakaan siitä pölyn määrästä mitä pesuhuoneessa on ollut. Toisenkin lahjan tavallaan sain kun vaari komensi mummon pois leluosastolta tänä jouluna, olivat nimittäin siivonneet pojan kanssa huoneen minun ollessa laitoksella ja vaarikin oli huomannut että paras lahja olisi kun veisi puoletkaan pois. Mummolle tuli sitten komento ettei yhtään lelua lahjaksi pojalle tänä vuonna, saa nähdä muistaako tuo.

Eilen illalla yritin kuvata joulukorttikuvia mutta mitäpäs siitä sanoisi, silloin kun tyttö malttoi olla rauhassa niin poika heilui ja kun poika oli nätisti niin tyttö huusi naama punaisena. Ja lopulta oli lähellä ettei äitikin huutanut ja repinyt hiuksia päästään. Olisin vain niin halunnut ottaa hieman tuollaisen sävyltään tunnelmallisemman kuvan mutta kun siinä sitten on valotus niin pitkä että eihän lapset pysy paikoillaan tarpeeksi kauaa. Pitää kokeilla josko niistä tarkoista kuvista osaisi muokata jotain. Onhan tässä vielä aikaa... Ja lopulta kirjoitan tuskissani kortteja 14. ja 15. päivän välisen yön. Lisäksi minulla on kirjoitettavana miehen vanhempien kortit kun vaari lähtee reissuun ja mummon oikea käsi on kipsissä.

Käsitöitäkään en ole aivan täysin unohtanut. Laitoksella aloitin Kallio-lapaset joista tuli pojan käteen sopivat, kotona olen viimeistellyt nipun sukkia ja lapasia. Ne oli lähinnä päättelyä ja peukaloita vaille valmiita, joten äkkiä tuli valmista, kuvassa vain nuo pojan sukat kun muut meni jo lahjapaketteihin. Ja se ikuisuuksia kestänyt joululahjan tekokin on jo melkein valmis. Nyt vain pelkään että lanka loppuu vieläkin kesken.

Tyttö tuli

2008-11-29T10:45:00.003+02:00

Niinhän siinä kävi että piparkakkutaikina jäi jääkaappiin tiistai-aamuna kun lähdettiin laitokselle. Ja kiireellä sitten mentiinkin, johtuen siitä etten halunnut lähteä liian aikaisin. Laitoksella kerettiin lopulta olla vain 25 minuuttia kun "Elsa" oli jo maailmassa. Jälkeenpäin kätilö kyseli supistusten alkamisaikaa ja naurahti kun vastasin että viideltä heräsin supisteluun mutta sitä ennen oli jo supistellut säännöllisesti siellä lentokoneessa (näin siis sellaista unta). Nopeasti tyttö maailmaan halusi kun synnytyksen kesto oli kokonaisuudessaan hieman reilut 3 tuntia. Kotiin oli kova kiire jo torstaina mutta eilen sitten päästiin ja voi kuinka ihanaa oli taas nukkua omassa sängyssä. "Elsa" nukkuu ja syö, kuten ylpeä velipoika sanoi. Yöllä heräillään pariin otteeseen ja nyt aamulla tankkasi tunnin välein.

Tässä siis "Elsa", ikää 6 minuuttia. Syntymäpaino 3470 grammaa ja pituus 49 cm. Siinä riittääkin ihmettelemistä ja käsityötä pitkäksi aikaa.

Poika oli nimennyt tytön piparkakkutytöksi kun kuuli siskon syntymästä. Muisti tieten kun maanantai-iltana sanoin hänelle että jos en mene huomenna hakemaan vauvaa niin tehdään sitten ainakin piparkakkuvauvoja. Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä: Elsa, piparkakkutyttö tai pipariprinsessa (tämä on muunnos tuosta pojan antamasta nimestä) riippuen siitä kuka puhuu.

Malttamaton

2008-11-22T21:57:00.003+02:00

Kotona edelleen, jos saisin päättää itse niin lähtisin samointein laitokselle. Mutta ei taida auttaa kun mitään synnytykseen viittaavaakaan ei tapahdu. Onneksi kuitenkin mies pysyy maisemissa ensi viikon, ihan vain kaiken varalta. Laskettu aikahan tuli ja meni eilen, joten olisi täysin mahdollista että masukki tajuaisi tulla ulos. Tosin poika meni silloin reilusti yli ja koko syksyn olen asennoitunut siihen että joulukuun puolelle menee ennenkuin mitään tapahtuu. Malttamattomuus näkyy siinä etten pysty enää keskittymään mihinkään, käsitöitä on kesken tieten kymmeniä eikä minkään teko kiinnosta vaan pitää aloittaa uusi (ja taas menee viisi minuuttia). Kaiken kruunaa pojan kuumeilu, eilen kuumetta oli koko päivän kohtuu paljon ja illalla mittari nousi jo yli 40 asteen. Aamulla kuitenkin oli jo huomattavasti parempana eikä tänään ole ollut kuin pientä lämpöä.

Loppuun kuva meidän pojasta laitoksella, joku oli onnistunut tuolloin ikuistamaan näin tyytyväisen ilmeen:

Yhtenä edelleen

2008-11-18T13:04:00.004+02:00

Täällä sitä edelleen ollaan kokonaisena, vaikkakin itse olisin jo täysin valmis jo lähtemään. Odottavan aika on pitkä, niinpä käsitöitäkin on valmistunut. Joululahjoja sekä paketointipusseja. Ajattelin kun miehen suvulla on kumma tapa muistaa kaikkia kumminkaiman serkkujakin vähintään konvehtirasialla että tänä vuonna annamme tuollaisen pussukan jossa on jokunen fazerin konvehti sisällä. Pussissa voi sitten säilyttää vaikka joulukuusen koristeita. Ompeleminen pitkästä aikaa ja vieläpä rauhassa (oltiin kotona kotona ja poika leikki mummun ja papan kanssa) olikin niin mukavaa touhua että pusseja on vähintään riittävästi (lue:liikaa). Taitaa kaikki lahjat olla paketoituna kangaspussiin. Tuon hevostyynyn kuvaaminen oli hieman haasteellista kun en meinannut millään saada kuviota näkymään valokuvissa, hevosen pää siinä nyt kuitenkin on jos jollekin jäi epäselväksi.
Kierrätysblogin kautta olen taas laittanut turhaa tavaraa maailmalle, ja tällaisia ihania lankoja tuli vaihtokauppana postissa tänään. Lähettäjän nimi tosin uupui mutta taitavat olla Katjalta leimasta päätellen. Olen tänä syksynä hurahtanut aivan täysin näihin ohuisiin (ainakin ne on mulle ohuita) sukkalankoihin, joista olen noita pukinkontin täytteitäkin tehnyt. Omia sukkia varten ostin Trekking Pro Natura lankaa ruskeana, siitä ajattelin tehdä jotain sellaista kuin Johku oli tehnyt. Ihastuin takana olevaan palmikkokuvioon täydellisesti.

Poikakin on innostunut käsitöiden teosta, itse valitsi langan ja valmistikin muuten lähes kokonaan itse lahjat mummoille, niitä en viitsi täällä sen enempää esitellä kun mummot saattavat vaikka eksyä tänne.

Pitäisi siivota, pojan huone on kaaoksen vallassa, suurin osa leluista lojuu lattialla. Uhkasinkin jo viedä osan pois (ei mitenkään huono ajatus tuossa lelumäärässä), samalla esitin Joulupukille toiveen ettei tänä vuonna toisi niin paljoa leluja vaan mieluummin jotain hyödyllistä. Taitaa vain kaikua kuuroille korville tämäkin toive. Nimittäin sen lisäksi että miehen suku lahjoo aikuisia niin voinette arvata että myös pienet saavat osansa. Tässä kuvaa kahden vuoden takaisesta joulusta, jolloin poika oli siis 8 kuukauden ikäinen, taustalla hänen lahjansa. Itse en vielä tänä vuonnakaan taida ostaa pojalle mitään kun lahjoja tulee muutenkin niin että koko hohto hommasta loppuu ennenkuin puolet on avattu. Oli muuten tuona jouluna pukin kanadalainen tonttu ihmeissään kun huomasi ettei talossa ollutkaan kuin 5 aikuista ja yksi lapsi, lahjojen määrästä olisi ehkä voinut päätellä jotain aivan muuta .

Taas se alkoi

2008-11-08T10:47:00.004+02:00

Nimittäin meidän jokavuotinen kädenvääntömme sisäilman lämpötilasta. Kun ulkona alkaa lämpötila mennä liki nollaa mies alkaa säätämään sisälämpötilaa korkeammalle, tänä aamuna sisämittari näytti 25 astetta. Minusta tuntuu että varpaat paistuu ja veri kiehuu, 4 astetta vähemmän riittäisi vallan hyvin minun mielestäni. Jokavuotinen kilpajuoksu lämmönsäätimillä on siis virallisesti alkanut. Onneksi minä olen se joka osaa käyttää pannuhuoneen yleissäätöä miestä paremmin, ruuvailkoon hän sisällä isommalle kun minä siellä laitan pienemmälle. Työhuone on onneksi vielä saanut olla viileämpi kun hän ei täällä paljon aikaansa vietä.

Syysretki muuttui melkolailla talviretkeksi vaikka lumet jo sulivat poiskin. Pojalla tulikin itku kun yksi aamu lumi olikin kadonnut, kyynel silmässä tuli sanomaan ettei voi hiihhää ei. Toivottavasti pysyväkin lumi muistaa sataa aikaisin kun silloin on ulkonakin paljon mukavampi olla.

Valmistuneita ei juurikaan ole, uusia keskeneräisiä sitäkin enemmän. Pukin kontti täyttyy tänä vuonna mahdollisimman pitkälle itse tehdyillä lahjoilla. Tämä ainoa esittelyyn pääsevä ei tosin ole lahja vaan kokeilin mallia johon ihastuin ravelryn sivuilla, taisi kyllä tulla lähtöjään pieni mutta katsotaan. Ja uteliaille tiedoksi etten todellakaan tiedä onko tulokas tyttö vai poika mutta Joulun alla ajattelin tämän menevän tonttu-lakista.

Nyt täytynee lähteä kutomaan loppuun ne isäinpäivälahjaksi aiotut villasukat ettei vain jää viimetippaan sekin homma.

Valmistuneita

2008-11-01T12:37:00.004+02:00

Niin, jotain on tullut valmiiksikin. Siis sellaista jonka uskaltaa täällä esitellä. Se ikuisuuksia kestänyt joululahjan teko eräälle blogia seuraavalle on pikkuhiljaa edistynyt, mutta sen esittelen sitten vasta joulun jälkeen. Tässä näitä valmistuneita ja siltä varalta että saajat eksyvät blogiin niin en sen enempää kerro kenelle mikäkin on:

Nyt pitää rientää ulos katsomaan ja kuvaamaan kun poika hiihtää.

Joulu mielessä

2008-10-30T20:15:00.002+02:00

Niin keväinen oli tuo pohja että päätin sitä hieman muuttaa, ja kun jouluun on enää tovi niin eletään nyt sitten toistaiseksi jouluisissa tunnelmissa jos ei parempaa kuvaa löydy.

Syysretki

2008-10-30T17:54:00.003+02:00

Niin, nyt se olisi taas edessä, jokavuotinen perinne: syysretki Kalajoelle. Monta kertaa olen mukana ollut mutta jokunen kerta on tainnut jäädä välistäkin. Toissa vuodesta en ole aivan varma, jotenkin on sellainen muistikuva kuitenkin että olisi ainakin jollain patikkaretkellä puskettu vaunuja pitkin hiekkatietä (voi olla ihan eri reissukin). Viime vuonna poika matkasi mukana pappan selässä. Aina on mukavaa päästä raittiiseen ilmaan ulkoilemaan hyvässä seurassa mutta nyt hieman mietityttää, sen verran lähellä on jo LA . Voisihan sitä tietenkin sellaisen kevyemmän version vetää, sillä luvassahan on myös niitä mukavia hetkiä (kuvia viimevuoden reissusta):

Termari-kahvin/kaakaon sekä muutaman eväsleivän nauttiminen kodassa nuotion loimussa

Kotimatkalla nautitaan pizzaa, kukin omalla ominaisella tyylillään.

Tehdään siellä paljon muutakin kuin syödään:

Puhua pälpätetään

kuvataan

nautitaan luonnosta

kerrataan mennyt vuosi

muistellaan edellistä retkeä

KKK...

2008-10-24T11:42:00.003+03:00

Eli siis Kierrätys Kassi Kaverille. En ole muistanut täällä mainitakkaan että osallistuin AnniTannin järjestämään kassivaihtoon jossa ideana on siis se että valmistetaan kaverille kassi kierrätetystä materiaalista. Ja koska tehtävänannossa oli että kassi voisi olla kauppakassikokoa niin alkuun mietein mitä vaatimuksia itselläni olisi hyvälle kauppakassille: Kestävä materiaali, jokunen tasku, ja ehkä kaikkein tärkeintä, kärrypoletti aina mukana. Sitten kaivelemaan kaappia, löytyykö sieltä mitään kierrätysmateriaalia kyseisiin kriteereihin, ja löytyihän sieltä. Ainoa asia joka ei täysin käy kierrätysmateriaalista on tuo kärrypoletti, mutta koska se on ilmaisjakelusta saatu ja minulla on niitä useampi voinee sen laskea kierrätykseksi kun laitan sen eteenpäin. Kuvia olisi enemmänkin mutta koska kaveri ei vielä ole saanut kassiaan en halua pilata kaikkea yllätystä häneltä.

Poika oli taasen auttanut äitiä käsitöissä, katkomalla päättelemättömiä langanpäitä. Kysykää vain että mistä se oli sakset saanut: typerä äiti jätti ne tietenkin käsityön viereen vessareissun ajaksi (eli siis oma vika).

Lapasia ja lääkärireissuja

2008-10-20T11:58:00.003+03:00

Lapasia on valmistunut useampi pari, kaverin lapsille joululahjoja ja muutamat muillekin. Kaverin poika on ED fani ja olis kuulemma kova sana jos olis jotain jussipaidan raitaa oikeissa väreissä. Suunittelin aikani ja koska halusin tehdä kokonaan kahdella langalla niin tälläinen oli sitten lopputulos. Täysin tyytyväinen en ole tuohon salmiakkikuvioon mutta kaveri kelpuutti. Ajatuksissa on kehitellä kuviota eteenpäin.

Pääkallo-lapaset näkyy kelpaavan vielä tänäkin jouluna, joten niitä on muutamat valmiina ja yhdet pitäis vielä ainakin tehdä kun toisista tuli väärän kokoiset.

Lääkärissä on kulkenut niin äiti kuin poikakin, ei tosin mitään vakavaa. Minulta poistettiin hammas joka ei sitten kestänytkään juurihoitoa (olikin sitten tiukassa irtoaminen) ja pojalla oli kontrollikäynti OYSissa. Harvoin sieltä niin nopeasti ulos selviää, ei mennyt edes puolta tuntia siitä kun astuttiin lasten polin ovesta sisään siihen kun oltiin jo taas ulkona. No kiva näinpäin kuin että olisi pitänyt odotella tuntitolkulla.

Projekteja on tällä hetkellä kesken niin paljon ettei oikein tiedä mitä seuraavaksi tekisi. Jotenkin tuntuu että taisin aloittaa eräälle ihmiselle liian työlään joululahjan kun se ei vain tunnu valmistuvan. No, toivottavasti kuitenkin valmistuu ja on saajalleen mieluinen.

Vauvaviltti ja varaston täydennystä

2008-10-13T23:14:00.003+03:00

Reissu Seinäjoelle tuli tehtyä, ja muutama lankakeräkin tarttui mukaan, Regian 4-fädigaa 1 kerä ja neljä kerää Fabelin Sokkegarnia. Lisäksi ostin pojalle housut ja tulokkaalle kypärälakin, niin ja ne ihme pesusienet. Varaston täydennystä tuli ostettua myös synttärilahjaksi saadulla lahjakortilla, Maijaa sekä alpakkalankaa. Alpakasta suunittelin itselle neuletta, saa nähdä toteutuuko se nykyisillä suunitelmilla vai kerkeääkö mieli muuttua ennenkuin aloitan neulomisen (ajattelin odottaa että mahan koko normalisoituu ennen aloittamista). Maijallekin on projektia tiedossa (siitä ei tällä hetkellä sen enempää). Lankakerien alta pilkistääkin se työ joka on pitänyt minut viimeisen viikon ajan poissa koneelta, kaiken sen ajan mikä muilta touhuilta on yli jäänyt olen nimittäin pyhittänyt vauvan viltin valmiiksi saamiseen. Täytyy sanoa että olen tyytyväinen, lopputulos on juuri sellainen kuin aloittaessani ajattelinkin (vaikka välillä epäilytti ja vahvasti) ja yllättävän hyvin sain tilkut aseteltua koko-eroistaan huolimatta peitoksi. Varsinkin kun en etukäteen juurikaan suunnitellut järjestystä vaan aloitin vain yhdestä nurkasta yhdistelemään tilkkuja. kokoa peitolla on n. 75x100cm ja Novitan Woolia kului muistaakseni 8 kerää. Yhdistelyyn käytin luonnonvalkoista Nallea.