sunnuntai 22. elokuuta 2010

Jotenkin kesän aikana jäi vähemmälle blogin pito. Liittyneekö sitten hääjärjestelyihin vai mihin. Toisaalta kesän aikana käsityöt on enemmän ja vähemmän maistunut pakkopullalta, tekemisen riemu on puuttunut (lukuunottamatta niitä eräitä turkooseja käsirautoja joiden toteuttaminen oli kyllä iloista touhua). Keittiössäkin on tullut oltua enemmän pakosta kuin silkasta ilosta toteuttaa reseptejä.


Tiedä sitten, johtuuko syksystä, koulun alusta, löytyneistä lankakätköistä vai vain siitä tosiseikasta että tuleva talvi tuo tullessaan useampia vauvoja läheisille on käsitöiden tekemisen innostus herännyt kesäunilta. Illalla, kun ulkona on pimeää ja lapset nukkumassa eikä televisiostakaan tule oikein kummempaa kuin kymppiuutiset on hyvä hetki kaivaa turkoosista korista käsityö esiin ja tehdä vielä "yksi" tilkku ennen yöpuulle menoa.


Käsityöinnostuksen kanssa rinnan tuntuu kulkevan sisustusinnostus, vuosikausia samaa värimaailmaa toistava olohuone näyttää yhtä äkkiä tunkkaiselta ja huomaan kaipaavani turkoosia. TURKOOSIA, väriä joka kuin varkain pääsi valloilleen hääjärjestelyjen lomassa on valtaamassa kotiani ennennäkemättömällä tavalla.





P.S. Niistä häihin valmistuneista kaitaliinoista on tulossa verhot keittiöön, kun lapsiperheessä en edes jaksa ajatella laittavani niitä pöytään enkä halua hukuttaa niitä poppanoiden kera kaappiin. Sen verran olivat suuritöiset.