torstai 28. toukokuuta 2009

Pojan puheita

Tämä nyt on tälläinen oma muistelu kossin puheista, lähinnä että tulee talletettua ennenkuin unohtuu. Santerin puheen kehityksestä olivat jotkut reilu vuosi sitten kovasti huolissaan. Puhetta kun ei kaksivuotiaan suusta tullut juuri lainkaan. Nykyään on kuitenkin kuin papupata kaikkine juttuineen ja kyselyineen. Mielikuvitus on myös huipussaan, joskus oven takana on pääsiäispupu toisinaan apinoita. Pupu muutti asumaan pojan sängyn alle (poika oikein kädestä piti kiinni ja lupasi että saat asua sänkyni alla). Apinoita huudellaan oven raosta milloin kahville milloin pesulle. Muutamia sanoja ja sanontoja on jäänyt elämään myös jokapäiväiseen arkeemme, Keeteri on sana jolla voi korvata ärräpäitä. Ja Santen lanseeraama on myös Tunti-kaks aikamääreenä. Nykyään yleistä on tämä "ei minä tunnusta", eli jos jotakin ei muista niin silloin ei tunnisteta asiaa.
Kyselyikä on kuumimmillaan. Istunko omalle paikalle? Miksi? Tarviiko vyötä? Käännytäänkö? Mennäänkö mummulle? Kenelle? Kuka soitti? Miksi? Millon ollaan perillä? Äiti miksi jarrutat? Äiti miksi auto pysähtyi? Mikä tuo on? Millä tiellä me ollaan? Onko pitkästi vielä? Mihin me ollaan menossa? Miksi? Ketä siellä on? Mihin me mennään? Onko tuo Miian koti? Millä tiellä me ollaan? Onko pappa sielä? Tulleeko sieltä joku? Nukkuuko Sanni? Mennäänkö me mummulle? - Ja tässä vaiheessa on takana ensimmäinen 5 kilsaa.
Ja lopuksi, lentoharjoituksista johtuen taivaalla on kierrelty ja kaarreltu komeita viivoja jättäen. Poika niitä aikansa ihmetteli ja tuli kysymään minulta mistä ne tulee. Vastasin että joku setä ajaa koneella taivaalla ja siitä jää tuollainen jälki. Illalla poika kuului selittävän puhelimessa: Taivaan isä piirsi taivaalle sellaisia kuvioita liidulla.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Päivän työ

Tänään tartuttiin sitten Onoenon kanssa lapioon ja aloitettiin pojan ikkunan alla myllääminen. Santeri oli kovasti kaverina ja Sanni toimi päällysmiehenä tarkkaillen toimintaa rattaistaan. Kovin työ oli nurmikon poistaminen, siinä kun oli melkoisesti myös rikkakasveja juurineen. Vielä jäi se toinen reuna odottelemaan multaa ja kukkia. En edes tarkalleen tiedä mitä tuohon laittaisin, jotain matalakasvuista saa ehdottaa. Ja vinkkejä myös mikä sopisi katteeksi kukkien päälle, vai jätetäänkö aivan mullalle?Olen ihastunut kivien muotoon, saatan pyöriä kivikasassa ja katsella muotoja. Tästä johtuen pihallemme ilmestyy aika-ajoin kiviä, isompia ja pienempiä, yleensä muodoltaan sydäntä muistuttavia. Meillä siis äidin taskut on kiviä täynnä, ei lapsien.


Lapset, varsinkin Santeri on iloinnut tästä ihanasta kelistä. Ulkona ollaan aamusta iltaan eikä sisälle meinaisi tulla edes ruokailemaan. Myös Sanni on päässyt pois vaunuista viimepäivinä, kiikku on tytöstäkin kiva paikka jos vain veli malttaa antaa nättejä vauhteja. Silmä kovana pitää katsoa ettei meno ylly mahdottomaksi.

torstai 14. toukokuuta 2009

Kevät

Aina näihin aikoihin sitä huomaa pihallaan yhtä ja toista kunnostuksen tarpeessa olevaa kohtaa. Tai oikeastaan ei meillä vielä niitä kunnostettavia ole mutta kohtia jotka on keskentekoisia löytyy kyllä. Velipoikaa kyselinkin kaveriksi, saisi edes joitakin kohtia kuntoon.
Talven jäljiltä pihamaat on mystisesti siirtynyt, siellä täällä jalka humpsahtaa myyrien tekemiin koloihin. Onneksi kasvit on säästynyt näiltä tuholaisilta, ainakaan omenapuuta eivät ole päässeet jyrsimään. Jotain hyvääkin näistä elukoista on ollut. Kivikkopenkin vierestä sai helposti kalliota lisää esiin kun myyrät oli valmiiksi kaivaneet maan irti. Kalliota on tarkoitus paljastaa niin paljon kuin sitä tuossa lähellä pintaa vain on. Ja kivikkopenkistä tehdä massiivisempi, harmikseni mies hautasi kaikki tontilla olleet kivet silloin kun kaivuri oli pihamaalla.
Pojan ikkunan alle olisi tarkoitus saada nurmen tilalle jonkinlainen kukkapenkki-vesiaihe-kivikko järjestely, tuosta kun on vaikea leikata nurmi päältäajettavalla koneella (kuten näkyy kulon määrästä). Tällä hetkellä mietinnässä on vinottain kulkeva puro (ehkäpä vain hiekkaa tms.) jonka toisella puolella muutama havu ja kiveä, toisella taasen kukkia sekä hakekate.


Tämä on ehkä se tärkein homma tälle kesälle, haluan pergolan valmiiksi. On kyllä melkoisen ruma tällaisenaan. Kaiteet ja väriä pintaan. Joidenkin mielestä terassimme kaipaa myös kunnollista puutarha-ruokailuryhmää, itse olen enemmän kuin tyytyväinen isäni aikanaan tekemään pirttikalustoon. Se on tukeva ja sopivaan tilaan menevä.