Vihdoinkin valmiina

Niin, nyt on kaikki itse tehdyt lahjat valmiina ja paketeissa, ja muutaman olen pakannut jo kahteen otteeseen kun poika kävi ne jo aukomassakin. Ehkä aivan näin suurta urakkaa itsetekoisten lahjojen suhteen en enää tulevina jouluina ota, tai pitäydyn vain niissä sukissa ja lapasissa. Jotain siitä käsityön määrästä kertokoon se että olen päätellyt liki tuhat langanpäätä viimeisten kuukausien aikana niistä paketteihin päätyneistä käsitöistä. Jotenkin tänä vuonna Joulu yllätti minut aivan puskista, vielä eilen kuvittelin että onhan tässä vielä aikaa tehdä sitä ja tätä. Tänään todellisuus yllätti, kävin tavoistani poiketen pyhänä kaupassa: piti ostaa kinkku että kerkeää sulattaa ja paistaa ennekuin Joulu on ohi. Huomenna leivotaan rieskaa, ilman omaa rieskaa kun ei joulu ole oikea joulu eikä se kinkkukaan maistu niin hyvältä. Toki aivan niin suuria määriä en paista kun aiempina vuosina (100-200 rieskaa per joulu tullut tehtyä). Tänään muistin myös että olisihan minulla jouluverhotkin, jossakin siellä kaapin perukoilla.

Eilen vietettiin pikkujouluja, paistettiin muutaman kilon kinkku ja lämmitettiin laatikoita ja glögiä. Oli oikein mukavaa ja kavereiden kanssa päätettiin tehdä tästä jokavuotinen tapa, eikä ketään edes häirinnyt se että juhlat pidettiin autotallissa.

Tässä muuten se lopputulos joulukortistamme. Tosin tästä jäi sitten ylä ja alareunasta siivut pois kun tämä oli tehty kokoon 10x13 ja liikkeessä tulostin olikin 10x15 kokoa. Hieman tympi mutta uusiksi en ruvennut tekemään. Minun ensimmäinen kuvakäsittelykokeilu, lapset on eri kuvista ja taustaa muokkasin jonkin verran.

Nyt pitäisi joutua nukkumaan että jaksaa aamulla nousta lämmittämään rieskauunia. Saapas nähdä käykö minulle samoin kuin isälleni aikanaan. Oli leiponut rieskaa ja minä olin kakannut housuihin ja vaipan vaihdon aikana oli rieskat kerenneet hiiltyä mustiksi asti uunissa.Tosin nykyiset vaipat on sen verran imutehoisia ettei tieten ole niin kiire vaipanvaihtoon että pitäisi jättää leivät uuniin.