lauantai 29. marraskuuta 2008

Tyttö tuli

Niinhän siinä kävi että piparkakkutaikina jäi jääkaappiin tiistai-aamuna kun lähdettiin laitokselle. Ja kiireellä sitten mentiinkin, johtuen siitä etten halunnut lähteä liian aikaisin. Laitoksella kerettiin lopulta olla vain 25 minuuttia kun "Elsa" oli jo maailmassa. Jälkeenpäin kätilö kyseli supistusten alkamisaikaa ja naurahti kun vastasin että viideltä heräsin supisteluun mutta sitä ennen oli jo supistellut säännöllisesti siellä lentokoneessa (näin siis sellaista unta). Nopeasti tyttö maailmaan halusi kun synnytyksen kesto oli kokonaisuudessaan hieman reilut 3 tuntia. Kotiin oli kova kiire jo torstaina mutta eilen sitten päästiin ja voi kuinka ihanaa oli taas nukkua omassa sängyssä. "Elsa" nukkuu ja syö, kuten ylpeä velipoika sanoi. Yöllä heräillään pariin otteeseen ja nyt aamulla tankkasi tunnin välein.

Tässä siis "Elsa", ikää 6 minuuttia. Syntymäpaino 3470 grammaa ja pituus 49 cm. Siinä riittääkin ihmettelemistä ja käsityötä pitkäksi aikaa.
Poika oli nimennyt tytön piparkakkutytöksi kun kuuli siskon syntymästä. Muisti tieten kun maanantai-iltana sanoin hänelle että jos en mene huomenna hakemaan vauvaa niin tehdään sitten ainakin piparkakkuvauvoja. Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä: Elsa, piparkakkutyttö tai pipariprinsessa (tämä on muunnos tuosta pojan antamasta nimestä) riippuen siitä kuka puhuu.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Malttamaton

Kotona edelleen, jos saisin päättää itse niin lähtisin samointein laitokselle. Mutta ei taida auttaa kun mitään synnytykseen viittaavaakaan ei tapahdu. Onneksi kuitenkin mies pysyy maisemissa ensi viikon, ihan vain kaiken varalta. Laskettu aikahan tuli ja meni eilen, joten olisi täysin mahdollista että masukki tajuaisi tulla ulos. Tosin poika meni silloin reilusti yli ja koko syksyn olen asennoitunut siihen että joulukuun puolelle menee ennenkuin mitään tapahtuu. Malttamattomuus näkyy siinä etten pysty enää keskittymään mihinkään, käsitöitä on kesken tieten kymmeniä eikä minkään teko kiinnosta vaan pitää aloittaa uusi (ja taas menee viisi minuuttia). Kaiken kruunaa pojan kuumeilu, eilen kuumetta oli koko päivän kohtuu paljon ja illalla mittari nousi jo yli 40 asteen. Aamulla kuitenkin oli jo huomattavasti parempana eikä tänään ole ollut kuin pientä lämpöä.

Loppuun kuva meidän pojasta laitoksella, joku oli onnistunut tuolloin ikuistamaan näin tyytyväisen ilmeen:

tiistai 18. marraskuuta 2008

Yhtenä edelleen



Täällä sitä edelleen ollaan kokonaisena, vaikkakin itse olisin jo täysin valmis jo lähtemään. Odottavan aika on pitkä, niinpä käsitöitäkin on valmistunut. Joululahjoja sekä paketointipusseja. Ajattelin kun miehen suvulla on kumma tapa muistaa kaikkia kumminkaiman serkkujakin vähintään konvehtirasialla että tänä vuonna annamme tuollaisen pussukan jossa on jokunen fazerin konvehti sisällä. Pussissa voi sitten säilyttää vaikka joulukuusen koristeita. Ompeleminen pitkästä aikaa ja vieläpä rauhassa (oltiin kotona kotona ja poika leikki mummun ja papan kanssa) olikin niin mukavaa touhua että pusseja on vähintään riittävästi (lue:liikaa). Taitaa kaikki lahjat olla paketoituna kangaspussiin. Tuon hevostyynyn kuvaaminen oli hieman haasteellista kun en meinannut millään saada kuviota näkymään valokuvissa, hevosen pää siinä nyt kuitenkin on jos jollekin jäi epäselväksi.
Kierrätysblogin kautta olen taas laittanut turhaa tavaraa maailmalle, ja tällaisia ihania lankoja tuli vaihtokauppana postissa tänään. Lähettäjän nimi tosin uupui mutta taitavat olla Katjalta leimasta päätellen. Olen tänä syksynä hurahtanut aivan täysin näihin ohuisiin (ainakin ne on mulle ohuita) sukkalankoihin, joista olen noita pukinkontin täytteitäkin tehnyt. Omia sukkia varten ostin Trekking Pro Natura lankaa ruskeana, siitä ajattelin tehdä jotain sellaista kuin Johku oli tehnyt. Ihastuin takana olevaan palmikkokuvioon täydellisesti.

Poikakin on innostunut käsitöiden teosta, itse valitsi langan ja valmistikin muuten lähes kokonaan itse lahjat mummoille, niitä en viitsi täällä sen enempää esitellä kun mummot saattavat vaikka eksyä tänne.

Pitäisi siivota, pojan huone on kaaoksen vallassa, suurin osa leluista lojuu lattialla. Uhkasinkin jo viedä osan pois (ei mitenkään huono ajatus tuossa lelumäärässä), samalla esitin Joulupukille toiveen ettei tänä vuonna toisi niin paljoa leluja vaan mieluummin jotain hyödyllistä. Taitaa vain kaikua kuuroille korville tämäkin toive. Nimittäin sen lisäksi että miehen suku lahjoo aikuisia niin voinette arvata että myös pienet saavat osansa. Tässä kuvaa kahden vuoden takaisesta joulusta, jolloin poika oli siis 8 kuukauden ikäinen, taustalla hänen lahjansa. Itse en vielä tänä vuonnakaan taida ostaa pojalle mitään kun lahjoja tulee muutenkin niin että koko hohto hommasta loppuu ennenkuin puolet on avattu. Oli muuten tuona jouluna pukin kanadalainen tonttu ihmeissään kun huomasi ettei talossa ollutkaan kuin 5 aikuista ja yksi lapsi, lahjojen määrästä olisi ehkä voinut päätellä jotain aivan muuta .

lauantai 8. marraskuuta 2008

Taas se alkoi

Nimittäin meidän jokavuotinen kädenvääntömme sisäilman lämpötilasta. Kun ulkona alkaa lämpötila mennä liki nollaa mies alkaa säätämään sisälämpötilaa korkeammalle, tänä aamuna sisämittari näytti 25 astetta. Minusta tuntuu että varpaat paistuu ja veri kiehuu, 4 astetta vähemmän riittäisi vallan hyvin minun mielestäni. Jokavuotinen kilpajuoksu lämmönsäätimillä on siis virallisesti alkanut. Onneksi minä olen se joka osaa käyttää pannuhuoneen yleissäätöä miestä paremmin, ruuvailkoon hän sisällä isommalle kun minä siellä laitan pienemmälle. Työhuone on onneksi vielä saanut olla viileämpi kun hän ei täällä paljon aikaansa vietä.

Syysretki muuttui melkolailla talviretkeksi vaikka lumet jo sulivat poiskin. Pojalla tulikin itku kun yksi aamu lumi olikin kadonnut, kyynel silmässä tuli sanomaan ettei voi hiihhää ei. Toivottavasti pysyväkin lumi muistaa sataa aikaisin kun silloin on ulkonakin paljon mukavampi olla.

Valmistuneita ei juurikaan ole, uusia keskeneräisiä sitäkin enemmän. Pukin kontti täyttyy tänä vuonna mahdollisimman pitkälle itse tehdyillä lahjoilla. Tämä ainoa esittelyyn pääsevä ei tosin ole lahja vaan kokeilin mallia johon ihastuin ravelryn sivuilla, taisi kyllä tulla lähtöjään pieni mutta katsotaan. Ja uteliaille tiedoksi etten todellakaan tiedä onko tulokas tyttö vai poika mutta Joulun alla ajattelin tämän menevän tonttu-lakista.

Nyt täytynee lähteä kutomaan loppuun ne isäinpäivälahjaksi aiotut villasukat ettei vain jää viimetippaan sekin homma.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Valmistuneita

Niin, jotain on tullut valmiiksikin. Siis sellaista jonka uskaltaa täällä esitellä. Se ikuisuuksia kestänyt joululahjan teko eräälle blogia seuraavalle on pikkuhiljaa edistynyt, mutta sen esittelen sitten vasta joulun jälkeen. Tässä näitä valmistuneita ja siltä varalta että saajat eksyvät blogiin niin en sen enempää kerro kenelle mikäkin on:





Nyt pitää rientää ulos katsomaan ja kuvaamaan kun poika hiihtää.