Sitä sun tätä

Viime keskiviikkona meille tuli vieraita ja heille piti keksiä jotain tarjottavaa. Olen huomannut että parhaat kakut syntyy kun ei suuremmin etsi ohjetta vaan ostaa kaupasta vähän kaikkea ja sitten niitä yhdistelee. Tällä kertaa kakku koostui seuraavista aineista

Pohja

250gr rainbow cappucino tumma täytekeksi

n 50 gr margariinia

Täyte

1prk flora vispi

1/2 prk flora vanillaa

2prk rainbow vaniljarahkaa

n 1dl rainbow pähkinä-suklaalevitettä

1/2-1dl Corky´s orange chokolate-likööriä

7 liivatetta

Murusta keksit ja sekoita ne sulan voin/margariinin kanssa. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle, ja laita vuoka viileään odottamaan.

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa vispi ja vanilla vaahdoksi, lisää joukkoon rahkat sekä pähkinä-suklaalevite. kiehuta likööri ja sulata liivatteet siihen. Lisää likööri-liivate seos vaahdon sekaan ja laita vaahto pohjanpäälle. Anna kakun hyytyä joitakin tunteja jääkaapissa, mutta ota tarjolle niin että kerkeää hieman lämmetä, tällöin kaikki maut tulevat hyvin esiin. Ja mikäli et halua ostaa likööripulloa vain tätä varten, voit korvata sen esim. Appelsiinimehulla (tai juoda lopun likööristä, ihan kuten itse haluat).

Paluu kotiin

Eilinen meni jälleen autossa istuessa, tällä kertaa tulimme kotiinpäin. Matkat sujui niin hyvin kuin ne nyt voi kahden pienen kanssa sujua. Perillä oli todella ihanaa ja tunnelmallista. Mitä kaikkea sitä kerkeääkään kuudessa päivässä:

- Ajaa 1800 km. Josta ensimmäiset 800 kilometriä yhden pysähdyksen taktiikalla.- Käydä Norjassa katsomassa vuonoja- Kierrellä ehkä maailman ihanimmalla kirpputorilla (Näätämössä) - Peseytyä ihanan puhtaalla järvivedellä - Istua nuotiolla aamuun saakka katsoen kuinka aurinko melkein laskee ja nousee taas- Tehdä tuohisormuksia ja juuritöitä - Ihailla lapin luontoa

- Käydä lenkillä aivan yksin

- Juoda tuopillisen paikallisessa ja nauttia herkkuja mökillä

- pestä nyrkkipyykkiä

- Oppia uusia taitoja

- Tunnelmoida hämärtyvässä yössä

- Touhuilla pihalla - Ja paljon muuta sanoin ja kuvin kertomatonta. Eräs asia kuitenkin Santerille valottui reissun aikana. Kodassa oli puupölkkyjä istumista varten, hetken pohdittuaan Santeri sanoi: Sannin kokoisena en oikein ymmärtänyt mitä nämä pölkyt oikein on ja mistä tulee. Kysyin sitten että no nyt ymmärrät. Santeri vastas: joo, ensin puu kasvaa isoksi ja sitten sieltä tippuu näitä, ihan niinku omenapuusta omenoita niin isoista pölkkypuista pölkkyjä. Kyllä minä nyt hoksasin mutta sillon pikkusena niinko Sanni niin en hoksannu. Ihan järkeenkäypä teoria.