Paluu kotiin

Eilinen meni jälleen autossa istuessa, tällä kertaa tulimme kotiinpäin. Matkat sujui niin hyvin kuin ne nyt voi kahden pienen kanssa sujua. Perillä oli todella ihanaa ja tunnelmallista. Mitä kaikkea sitä kerkeääkään kuudessa päivässä:

- Ajaa 1800 km. Josta ensimmäiset 800 kilometriä yhden pysähdyksen taktiikalla.- Käydä Norjassa katsomassa vuonoja- Kierrellä ehkä maailman ihanimmalla kirpputorilla (Näätämössä) - Peseytyä ihanan puhtaalla järvivedellä - Istua nuotiolla aamuun saakka katsoen kuinka aurinko melkein laskee ja nousee taas- Tehdä tuohisormuksia ja juuritöitä - Ihailla lapin luontoa

- Käydä lenkillä aivan yksin

- Juoda tuopillisen paikallisessa ja nauttia herkkuja mökillä

- pestä nyrkkipyykkiä

- Oppia uusia taitoja

- Tunnelmoida hämärtyvässä yössä

- Touhuilla pihalla - Ja paljon muuta sanoin ja kuvin kertomatonta. Eräs asia kuitenkin Santerille valottui reissun aikana. Kodassa oli puupölkkyjä istumista varten, hetken pohdittuaan Santeri sanoi: Sannin kokoisena en oikein ymmärtänyt mitä nämä pölkyt oikein on ja mistä tulee. Kysyin sitten että no nyt ymmärrät. Santeri vastas: joo, ensin puu kasvaa isoksi ja sitten sieltä tippuu näitä, ihan niinku omenapuusta omenoita niin isoista pölkkypuista pölkkyjä. Kyllä minä nyt hoksasin mutta sillon pikkusena niinko Sanni niin en hoksannu. Ihan järkeenkäypä teoria.