Jostakin muistojen syövereistä kumpusi tänään monenlaisia juhannus-muistoja: Lapsuuden mökkireissut järvenrannalla kisaillen ja uiden, nuoruuden telttaretket merenrantaan, jokiranta ja juhannus jolloin nuoruuden huolettomuus katosi. Vuoron perään sai pyyhkiä ilon ja surun kyyneleitä silmistään ja samalla olla niin onnellinen tästä hetkestä, olemassaolosta, rakkaudesta ja lapsista.
Minulle on juhannuksesta jäänyt mieleen juhannuskoivut, joita meille ei ole tuotu enää moneen vuoteen. Pihapiirissä on ainakin neljä koivua (oliskohan enemmän, en jaksa nyt käydä katsomassa), joten mielestäni on turha tuoda pihaan muita. Joitakin juhannuskokkojakin kävin aikoinaan katsomassa, mutta siitäkin on jo vuosia. Eipä nämät juhannukset nykyisin paljon poikkea normaalipäivistä, kun on nuo eläimet hoidettavana. Mutta silti hyvää juhannusta! :-)
VastaaPoistaHalaus!
VastaaPoistaT. Isosisko T