Liian iso, liian pieni ja jopa sopiva

Ompelukone on surissut tasaiseen tahtiin, muidenmuassa on valmistunut kolme takkia. Eräs ystäväni sanoi laittavansa kankaita roskiin kun ei enää ompele, minä tietenkin riensin hätiin ja otin kankaat huomaani. Takit on valmistettu resoreita lukuunottamatta noista kaverilta saaduista kankaista, ja tytön takin kangasta on vielä 5 metriä pakalla odottamassa tarvetta. Myös pojan takin saa käännettyä jolloin siitä tulee hillitty tumman sininen takki "virallisempaan" tarpeeseen. Mallit olivat jo nukkumassa joten tällä kertaa saamme tyytyä Lego-Ekkoon

Liian iso

Liian pieni

Sopiva

Juhlintaa

Hyvä ajatukseni laihiksen aloittamisesta tökkäsi heti alkuunsa. On synttäreitä, hääpäiviä ja kaikenlaisia muita herkuttelutilanteita oikein sumaksi asti. Tänään kokoonnuttiin sukuloimaan porukalla ja minä lupauduin tekemään täytekakun. Ja samalla kun siinä leivoin niin omin lupineni tein juhliin vielä suolaistakin.Täytekakkua varten ostelin kaupasta vähän sitä sun tätä (kun en oikein tiennyt millaisen kakun tekisin), ja lähes kaiken sain kakkuun uppoamaan. Pohjana kaksi pellillä paistettua pohjaa, vaalea 6 munan ja suklainen 8 munan pohja (näistä tosin jäi osa itselle kun kupuun ei mahdu koko pellillinen). Kostutus vaniljasokerilla maustetulla maidolla, väleissä mansikka-banaani rahkaa ja pinnalla Omar-karkeista ja kermasta keitetty kinuski. Ja koska ne rahkaan aiotut pätkikset unohtui siinä vaiheessa niin raastoin niitä sitten koristeeksi kakun päälle.Reunat olisin pursottanut mutta oli kuulemma ihan hyvä tuollaisenaan.

Suolaisen ohje on otettu Pirkan Paras Leivontakirja- kirjasta (on muuten todella hyvä reseptikirja).

Käsityöt on jotenkin jumiutunut sellaiseen, tämä pitäisi päätellä vaiheeseen. Lisäksi naapurin vanhassa navetassa odottaa 30 metriä mattolointa kutojaansa.

P.S. Tämän seurauksena minusta tullee isona sairaanhoitaja. Ilmoitus hyväksymisestä kouluun tuli viime viikolla.

Välineurheilua

Niin, tähän asti olen tuskaillut ommellessani neppareiden takia. Jotenkin en osaa laittaa niitä kunnolla, joko kangas repeää tai sitten neppari jää löysälle eikä käyttö ole vaivatonta. Muutaman tuttavan kehuttua KAM-neppipihtejä tilasin sellaiset myös itselleni ja nyt nepittely sujuu helposti. Tosin olisi pitänyt tilata samalla myös useamman värisiä neppejä kun huomasin juuri että haaveilussa olevaan liivihameeseen ei taida passata sen kummemmin punaiset kuin turkoositkaan nepit. Aina ei tarvitse lähteä kauaskaan kun löytää aarteita, minulle riitti mattokudelaatikkoon vilkaisu. Mummolasta aikanaan toin mummon leikkaamia kuteita ja nyt kun puut on taas pystyssä rupesin katselemaan kuteita josko siellä olis sopivia värejä. Mattorannut sai jäädä kun muutama kude osui silmiini, niistähän tulee ihastuttavaa kanttausnauhaa puuvillavaatteisiin. Ensimmäistä kertaa tälle kesälle kaivoin silitysraudan esiin, silittääkseni räsymatonkuteita.

20 Sanaa

Tällaisen luin Pamin blogissa ja päätin napata mukaani.

Tässä on lueteltu 20 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
1. Kampa
Pikkusisko päätti tehdä minulle kampauksen automatkan aikana, lopputulos oli vähemmän kaunis: otsatukka jäi kiinni kampaan ja se piti leikata aivan juuresta poikki. Olin juuri kasvattanut pitkää otsatukkaa.
2. Lintu
Kerran oli pikkulintu päässyt jotakin kautta ilmanvaihtokoneeseen. Sitä sitten pelastettiin siskon ja kavereiden kanssa sillä seurauksella että kissamme söi raukan.
3. Meri
On aika lähellä, lapsuudesta muistuu mieleen kesäpäivät Letolla, yhdessä sukulaisten ja ystävien kanssa. Rannalla juoksi hevosia ja vesi oli merivedeksi likaista johtuen siitä että joki laski lähelle.
4. Kitara
En osaa soittaa vaikka aina olisin halunnutkin. Yläasteen bändissä olin basisti kun muuta en osannut.
5. Kello
Mummolan Valmet-merkkinen seinäkello. Vedettiin aina vain aikaa, ei ikinä soittoa vaikka olisin halunnut että se myös lyö.
6. Oksentaminen
Kerran iski angiina ja oksennustauti samalla kertaa, itkin koko yön kun oksentaminen sattui niin kovasti
7. Mummo
Kaksi hyvin erilaista mummoa. Toisen luona pääsi navettaan ja ratsastamaan lehmällä, kokeilemaan miltä tuntuu ottaa kiinni paimenpojasta. Toinen vei mukanaan töihin, siivoamaan pankkia. Pankin kellarissa asui mörkö, joten sinne ei saanut mennä.
8. Kirja
Yksi kirja lapsuudesta on kovasti tykätty jo toisessa polvessa, symppis-sarjan Kränkkä. Monesti tapeltiin siitä kenen on ne kirjakerhosta tulleet kirjat.
9. Pipo
Oli päässä talvella, enkä tarkene ilman vieläkään.
10. Matematiikka
Lempiaineita koulussa.
11.Metsä
Usein leikittiin pappilanniemessä, milloin mitäkin.
12. Ukkonen
Lievää kunnioitusta, ihailua ja pelkoa se aiheutti jo lapsena. Nuorena istuin usein terassilla tai parvekkeella ihaillen luonnonvoimaa.
13. Hiukset
Lyhyet, lapsuudesta muistan isän hiusten leikkuut: siihen tuli pieni mutka ootappa niin vähän oikasen. Aikuisena olen tajunnut että ei näistä kauniita pitkiä saisikaan.
14. Veli
Sitä odotettiin pitkään, ja ensimmäiset kesätyöt oli veljen hoitamista kotona kun vanhemmat oli töissä. Ärsytti välillä kun itse oli teini ja veli tuli siskon pyynnöstä vaklimaan. Tosin itse käytin samaa taktiikkaa isosiskoon.
15. Ikkuna
Nähtiin veljen kanssa tonttu takkahuoneen ikkunasta. Kukaan ei meitä usko kai vieläkään mutta tonttu siellä oli. Ehkä kuitenkin joku tuttavaperheen lapsi tonttuilemassa mutta kauniit vaaleat hiukset sillä ainakin oli.
16.Kalenteri
Meillä oli yhteinen joulukalenteri, jossa jokaiselle oli oma avauspäivä vuorollaan.
17.Puuro
Ei ollut minun suosikkiruokieni listalla, kerran söin aamupuuroa useamman tunnin kun pöydästä sai nousta vasta kun lautanen oli tyhjänä. Muut tulikin sitten päiväruoalle kun minä rappailin puuronloppuja suuhuni. Totesin vain äidille: minä söin jo, enkös syönykki äkkiä.
18. Nenäliina
Ihmettelin aikuisia jotka niisti liinaan ja tunki sen sitten hihaansa. Tätä kyllä ihmettelen vieläkin, itse en ilkeä laittaa edes takaisin taskuun vaan laitan roskiin. Tosin silloin oli ihania kankaisia liinoja.
19. Kynsilakka
Veljenkin kynnet piti lakata kun omia lakattiin. Ei ollut puhdistusainetta ja veli joutui kulkemaan jonkin aikaa kynnet punaisina kun äiti ei koskaan muistanut tuoda puhdistusainetta kaupasta.
20. Taulu
Kotona ei ollut "oikeita" tauluja kuin yksi, sellainen peltomaisema. Äidin posliinimaalaustöitä oli esillä useampia, ne oli (ja ovat edelleenkin) mielestäni kauniita.

Suomen suloinen suvi

Kalenteria katsomalla voisi kuvitella että ulkona paistaa aurinko ja on lämmintä. Tai ainakin että on lämmintä vaikka vähän sataisikin. Johonkin se lämpö nyt kuitenkin on kadonnut, ei tahdo tareta ilman sukkia vaikka kuinka yrittää. Eräänä päivänä kuitenkin oli riittävän lämmintä kokeilla hieman miltä nurmi tuntuu.

P.S. Vaikka tänne en ole päivittänytkään niin olen minä joitakin käsitöitä saanut tehtyä, ja oma tilkkupeittokin on melkein valmis.

Mihin se aika oikein kuluu?

Ihan pieni hetki sitten Sanni oli vastasyntynyt, pienoinen nyytti. Nyt puolivuotias touhupakkaus joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan vaan ryömii pitkin lattioita havaiten tarkasti niin kaikki suuhun mahtuvat roskat kuin äidin käsityötkin. Innokkaasti tyttö maistelee kaikkea matonhapsuista sanomalehteen, välillä velipoika kerkeää antaa herkkujakin äidiltä salaa. Santen kun on vaikeaa ymmärtää miksei Sanni vielä saa syödä herkkuja.

Poika löysi aarteen sukulaisten varastosta, ja tällä kertaa äitikin ihastui vaikka usein nämä ´saat sen kotiin jos haluat´ - tavarat nostavatkin niskavillojani kiitettävästi.

Pojan puheita

Tämä nyt on tälläinen oma muistelu kossin puheista, lähinnä että tulee talletettua ennenkuin unohtuu. Santerin puheen kehityksestä olivat jotkut reilu vuosi sitten kovasti huolissaan. Puhetta kun ei kaksivuotiaan suusta tullut juuri lainkaan. Nykyään on kuitenkin kuin papupata kaikkine juttuineen ja kyselyineen. Mielikuvitus on myös huipussaan, joskus oven takana on pääsiäispupu toisinaan apinoita. Pupu muutti asumaan pojan sängyn alle (poika oikein kädestä piti kiinni ja lupasi että saat asua sänkyni alla). Apinoita huudellaan oven raosta milloin kahville milloin pesulle. Muutamia sanoja ja sanontoja on jäänyt elämään myös jokapäiväiseen arkeemme, Keeteri on sana jolla voi korvata ärräpäitä. Ja Santen lanseeraama on myös Tunti-kaks aikamääreenä. Nykyään yleistä on tämä "ei minä tunnusta", eli jos jotakin ei muista niin silloin ei tunnisteta asiaa.
Kyselyikä on kuumimmillaan. Istunko omalle paikalle? Miksi? Tarviiko vyötä? Käännytäänkö? Mennäänkö mummulle? Kenelle? Kuka soitti? Miksi? Millon ollaan perillä? Äiti miksi jarrutat? Äiti miksi auto pysähtyi? Mikä tuo on? Millä tiellä me ollaan? Onko pitkästi vielä? Mihin me ollaan menossa? Miksi? Ketä siellä on? Mihin me mennään? Onko tuo Miian koti? Millä tiellä me ollaan? Onko pappa sielä? Tulleeko sieltä joku? Nukkuuko Sanni? Mennäänkö me mummulle? - Ja tässä vaiheessa on takana ensimmäinen 5 kilsaa.
Ja lopuksi, lentoharjoituksista johtuen taivaalla on kierrelty ja kaarreltu komeita viivoja jättäen. Poika niitä aikansa ihmetteli ja tuli kysymään minulta mistä ne tulee. Vastasin että joku setä ajaa koneella taivaalla ja siitä jää tuollainen jälki. Illalla poika kuului selittävän puhelimessa: Taivaan isä piirsi taivaalle sellaisia kuvioita liidulla.