Jotenkin kesän aikana jäi vähemmälle blogin pito. Liittyneekö sitten hääjärjestelyihin vai mihin. Toisaalta kesän aikana käsityöt on enemmän ja vähemmän maistunut pakkopullalta, tekemisen riemu on puuttunut (lukuunottamatta niitä eräitä turkooseja käsirautoja joiden toteuttaminen oli kyllä iloista touhua). Keittiössäkin on tullut oltua enemmän pakosta kuin silkasta ilosta toteuttaa reseptejä.


Tiedä sitten, johtuuko syksystä, koulun alusta, löytyneistä lankakätköistä vai vain siitä tosiseikasta että tuleva talvi tuo tullessaan useampia vauvoja läheisille on käsitöiden tekemisen innostus herännyt kesäunilta. Illalla, kun ulkona on pimeää ja lapset nukkumassa eikä televisiostakaan tule oikein kummempaa kuin kymppiuutiset on hyvä hetki kaivaa turkoosista korista käsityö esiin ja tehdä vielä "yksi" tilkku ennen yöpuulle menoa.


Käsityöinnostuksen kanssa rinnan tuntuu kulkevan sisustusinnostus, vuosikausia samaa värimaailmaa toistava olohuone näyttää yhtä äkkiä tunkkaiselta ja huomaan kaipaavani turkoosia. TURKOOSIA, väriä joka kuin varkain pääsi valloilleen hääjärjestelyjen lomassa on valtaamassa kotiani ennennäkemättömällä tavalla.





P.S. Niistä häihin valmistuneista kaitaliinoista on tulossa verhot keittiöön, kun lapsiperheessä en edes jaksa ajatella laittavani niitä pöytään enkä halua hukuttaa niitä poppanoiden kera kaappiin. Sen verran olivat suuritöiset.

Turhamaista vai vain naismaista

Kaapissa komeilee valkoinen morsiushame, mutta tämä morsian päättikin viikko sitten että enhän minä valkoista halua. Siispä kangaskaupan kautta ompelukoneen ääreen. Kohta kaapissa koreilee sen valkoisen vieressä beigeen vivahtava hame, ja vielähän tässä on aikaa ommella kolmaskin jos ideoita syttyy tähän tahtiin.

Muuten on viimeaikoina ihmetystä herättänyt se, että ei tunnu olevan oikein tekemistä. Näin muutamaa viikkoa aikaisemmin ei vielä voi suurempia tehdä, sitten viimeisellä viikolla saattaa iskeä paniikki. Tänään ajattelin ajella juhlapaikkaan tutustumaan. Pienoisia koristelun kokeiluja on ilmassa ollut (esimerkiksi kukkapallot)

Morsiusneito

Kuukauden kuluttua Sanni toimittaa morsiusneidon virkaa, joten piti ommella juhlamekko. Sovitushetkellä ei Sanni tainnut vielä ihastua uuteen mekkoonsa mutta toivottavasti juhlapäivänä on iloisempi ilme naamalla.Aiemmin esittelemäni liina on edistynyt, enää yksi sydän on kirjailematta ja reunat kääntämättä joten eiköhän sekin tule valmiiksi ennen h-hetkeä.

Keskikesän juhlaa

Jostakin muistojen syövereistä kumpusi tänään monenlaisia juhannus-muistoja: Lapsuuden mökkireissut järvenrannalla kisaillen ja uiden, nuoruuden telttaretket merenrantaan, jokiranta ja juhannus jolloin nuoruuden huolettomuus katosi. Vuoron perään sai pyyhkiä ilon ja surun kyyneleitä silmistään ja samalla olla niin onnellinen tästä hetkestä, olemassaolosta, rakkaudesta ja lapsista.

Pitkästä aikaa

Niin, koulu vie aikani melko tehokkaasti. Ja se mitä koulunkäynniltä aikaa jää kuluu kotitouhuissa. Käsitöitä olen tehnyt kuitenkin koko ajan, mutta kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Muutamana päivänä töissä olen aloittanut uutta aluevaltausta: kirjailua. Kaunis malli (joka ei ole tuo mitä nyt kirjailen) sekä kiinnostus uutta tekniikkaa kohtaan loivat todellisen tarpeen muutamalle kaitaliinalle. Joten nyt pitäisi saada neljä kuviota kirjailtua (ja kun tähän ensimmäiseen on tähän mennessä kulunut reippaasti 10 tuntia, niin tekeminen ei ihan heti lopu kesken). Kokoa sydämellä on n.20x20cm

Kirjailun lisäksi olen istunut ompelukoneella, kokeillut erilaisia kaavoja sekä löytänyt mieleisen.

Askarrellut yhtä ja toista: Kortteja, helmipunontaa, kokeiluja tälläkin saralla tullut tehtyä melkoisesti. Meidän perheen julkinen salaisuus alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan turkoosin sävyiseksi.

Jäänyt kertomatta

Jostakin syystä on jäänyt kertomatta teille asioita:

-Kolme neuletakkia, muutama huivi, parit sukat. Kasa koetilkkuja.

-Norsulauma, Nalluska ja muutama Muu.

-Kolme koekakkua, useampi hyytelökakku.

-Lapsille ommeltuja vaatteita isompi kasa.

-Lapsiperheen arkea: sairastelua, sotkua ja siivoamista.

-Aprillipilakin unohtui tänävuonna.

Enkä kyllä kahden vuoden takaiseen olisikaan yltänyt.

Tuntuu kuin päivät kuluisi hukkaan. Kovasti odottelen lasten tavoin kesää, ja kesälomaa. Tein päätöksen että vietän kesän lasten kanssa kotosalla enkä edes yrittänyt etsiä töitä kesäksi. Lasten lisäksi pääsen keskittymään käsitöihin, kotiaskareisiin ja kukaties johonkin muuhunkin. Sen lisäksi että olen unohtanut kertoa, huomaan että olen unohtanut myös kuvata. Kalajoki-sukkia kudoin kaksi paria, ensimmäisistä tuli isot itselle, joten annoin ne Sannin kummitädille. Toisista tulikin sitten sopivat. Kakkuja on leivottu Santerin synttäreitä silmälläpitäen. Kun toiveena on Mikki Hiiren kerhotalo, joutuu äitikin tiukille (otetaan vastaan hyviä vinkkejä tummanpunaisen kakkukuorrutteen valmistamiseen). Ja viimeisin villitys on ollut vanhojen vaatteiden tuunaaminen lasten vaatteiksi. 110-120cm paidoista tulee hyviä liivimekkoja, naisten komeasta vihreästä paidasta housuja...

neljännen neljäs

Sain haasteen esitellä neljännen kansion neljättä kuvaa. Tässäpä tämä:

Kuvassa Sanni siskoni 30-vuotisjuhlissa viime elokuussa, päällä kaverin varaston kätköistä löytyneestä kankaasta ompelemani liivimekko (mikä ihaninta, kangasta oli paljon) ja hihatin, jonka kudoin juhlia edeltävänä päivä ettei tule pienimmälle kylmä. Ja kyllä juhlissa olikin hauskaa... Kiitos siskolle vielä kerran (ja sille toiselle kuvan ottamisesta)