Mutta kun ei osaa olla täysin toimetonna. Olohuoneen sohvan nurkassa kuumehuuruissani tajusin että pikkuveljeni ja muutaman muunkin käyttämä sitteri on tullut kankaidensa osalta tiensä päähän. Ei kestänyt meidän tytön vauhtitassujen potkuja alkuunkaan vaan kului uudelleen puhki kohdasta josta sitä oli jo korjattukin. Niinpä päätin ommella uudet kankaat tuoliin, ongelmana oli enää se että poika sai ompelukoneen rikki. Väänteli nuppeja ja numikoita ja onnistui vielä painamaan "kaasua", lopputuloksena katkennut kaksoisneula ja ompelukone joka ei ommellut kuin suoraa. Sinne hävisi kaikki ne uudet tuttavuudet ja tuttu ja turvallinen siksak-ommel myös. Säikähdin aikalailla kun se on anopin kone eikä oma, mietin jo kuinka kalliiksi mahtaa remontti tulla. Rohkeasti päätin itse kokeilla josko minussa olisi senverran koneinsinööriä että saisin sen taas kuntoon. Muutama ruuvi auki ja osia pois, ajattelin nimittäin aivan oikein, neulanpätkähän siellä oli kriittisessä paikassa. Kone toimii taas kuin unelma (tulihan se samalla putsattua muutaman vuoden pölyistä). Ja tyttökin sai uuden kankaan puhkipotkittavaksi. Samalla laitoin hieman värikkäämmän kankaan sen vanhan kovasti kulahtaneen tilalle. Jotain hyvääkin on siinä että ostaa kankaita jemmaan. Tästä piti tulla muutama vuosi sitten joululahja-essuja.
Sinulla virtaa riittää. Katselin viimeaikaisia saavutuksiasi, hohhoijaa.
VastaaPoistaKiitos mattokommenteista - olin niin hämmästynyt, että joku oli vaivautunut kommentoimaan :=).