keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Sitkeää

On niin tauti kuin tuo käsitöiden loppuunsaattaminenkin. Kaikki on jotenkin sellaista pakkopullaa. Ulkona olisi mahtavat ulkoilukelit mutta tuntia kauempaa ei voi ulkona olla kun rupeaa ottamaan henkeen oikein kunnolla. Onneksi nyt on lääkekuuri päällä ja tuntuu helpottavankin oloa jonkin verran, tosin kurkku on yhä edelleen kipeä ja lämpöä hieman mutta enimmät on jo helpottanut. Lapset on kuitenkin jo parantunut, mikä onkin helpotus.
Käsitöitä olen yrittänyt päätellä ja saattaa keskeneräisiä loppuun ennen uusien aloittamista. Jotenkin vain näin ihanilla (vaikkakin kylmillä) ilmoilla mielen valtaa kesäneuleet ja keskeneräiset on aika talvisia. Kiireellä pitäisi lopetella niin pääsee neulomaan kesäksi jotain kivaa.
Poika jatkaa kasvamistaan, kohta täyttää jo kolme vuotta. Muutama viikko sitten rupesi ärräkin pärisemään, komeasti sanotaan niin rraktrrori kuin riikteri (on sama kuin se Keeteri). Sanni kääntyi kovalla alustalla mahalleen viikko sitten, ja nyt ei sitten enää pysytä sillä leikkialustalla vaan mahalleen-selälleen-mahalleen... tyylillä siirrytään sujuvasti pois alustalta.
Tiedättekö, poikaa on ruvennut mietityttämään seuraava asia. Kun Äiti on Merijärveltä, Isi samoin ja Santekin on Merijärveltä niin miksi Sanni tuli sairaalasta?

4 kommenttia:

  1. Voi, miten ihana Sante! :-)

    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  2. Voi toista :) Ihania noi kun miettii. Meillä mietitään miks banaani on keltanen ja kuu on taivaalla. Paha sanoo :)

    Onnea Sannille kääntymisistä ja Santerille ÄRRRRÄstä!

    VastaaPoista
  3. aijjuu, pikaisia paranemisia vielä, unohtui ne tärkeimmät. Kipeenä on kurjaa olla...

    VastaaPoista