lauantai 28. maaliskuuta 2009

Jännitystä elämään

Surffailin tuolla pitkin ja poikin, ja tein erään liikun jota olen pitempään miettinyt. Lopuksi tuli näyttöön tällainen teksti: Kiitos, hakemuksesi on vastaanotettu.
Ei siitä vielä sen enempää, mutta syksyllä saattaa tämä äiti palata koulun penkille aivan toisaalle mistä aikanaan kotiin läksi.

Valmistakin tulee

Niin, vaikka uusia on mukava aloittaa, välillä täytyy saattaa valmiiksi keskeneräisiä. Onhan noita kertynytkin. Tässä kolme nappejaan odottanutta tyttären vaatekappaletta. Kaikkiin olen varsin tyytyväinen vaikkei tuollainen pieni 4kk ikäinen vielä osaakaan poseerata kuvissa. Neuletta ja hupparia on ajatuksena käyttää takkeina jahka säät lämpenee. Hame on vielä iso, joten se menee kaappiin odottelemaan että Sanni lähtee tepsuttamaan. Sitten on varmasti kiva laittaa mekkoja päälle kun osaa kävellä, ei ole helmat aina rullalla. Tuo neule on muuten todella näppärä malli, kasvaa lapsen mukana, meillä on vielä edestä pitkästi päällekkäin mutta nappeja siirtämällä mahtuu isommallekin. Ohjeesta poiketen neuloin hihat kohtuu lyhyiksi, mutta niitä voi jatkaa jahka käyttäjä kasvaa.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Sitkeää

On niin tauti kuin tuo käsitöiden loppuunsaattaminenkin. Kaikki on jotenkin sellaista pakkopullaa. Ulkona olisi mahtavat ulkoilukelit mutta tuntia kauempaa ei voi ulkona olla kun rupeaa ottamaan henkeen oikein kunnolla. Onneksi nyt on lääkekuuri päällä ja tuntuu helpottavankin oloa jonkin verran, tosin kurkku on yhä edelleen kipeä ja lämpöä hieman mutta enimmät on jo helpottanut. Lapset on kuitenkin jo parantunut, mikä onkin helpotus.
Käsitöitä olen yrittänyt päätellä ja saattaa keskeneräisiä loppuun ennen uusien aloittamista. Jotenkin vain näin ihanilla (vaikkakin kylmillä) ilmoilla mielen valtaa kesäneuleet ja keskeneräiset on aika talvisia. Kiireellä pitäisi lopetella niin pääsee neulomaan kesäksi jotain kivaa.
Poika jatkaa kasvamistaan, kohta täyttää jo kolme vuotta. Muutama viikko sitten rupesi ärräkin pärisemään, komeasti sanotaan niin rraktrrori kuin riikteri (on sama kuin se Keeteri). Sanni kääntyi kovalla alustalla mahalleen viikko sitten, ja nyt ei sitten enää pysytä sillä leikkialustalla vaan mahalleen-selälleen-mahalleen... tyylillä siirrytään sujuvasti pois alustalta.
Tiedättekö, poikaa on ruvennut mietityttämään seuraava asia. Kun Äiti on Merijärveltä, Isi samoin ja Santekin on Merijärveltä niin miksi Sanni tuli sairaalasta?

torstai 19. maaliskuuta 2009



Sain tälläisen tunnustuksen Annaskulta, kaunsi kiitos!

Ja eteenpäin laitan Pamille, jonka blogi saa hymyn huulille aina siellä piipahtaessa.

Sairastetaan edelleen

Mutta kun ei osaa olla täysin toimetonna. Olohuoneen sohvan nurkassa kuumehuuruissani tajusin että pikkuveljeni ja muutaman muunkin käyttämä sitteri on tullut kankaidensa osalta tiensä päähän. Ei kestänyt meidän tytön vauhtitassujen potkuja alkuunkaan vaan kului uudelleen puhki kohdasta josta sitä oli jo korjattukin. Niinpä päätin ommella uudet kankaat tuoliin, ongelmana oli enää se että poika sai ompelukoneen rikki. Väänteli nuppeja ja numikoita ja onnistui vielä painamaan "kaasua", lopputuloksena katkennut kaksoisneula ja ompelukone joka ei ommellut kuin suoraa. Sinne hävisi kaikki ne uudet tuttavuudet ja tuttu ja turvallinen siksak-ommel myös. Säikähdin aikalailla kun se on anopin kone eikä oma, mietin jo kuinka kalliiksi mahtaa remontti tulla. Rohkeasti päätin itse kokeilla josko minussa olisi senverran koneinsinööriä että saisin sen taas kuntoon. Muutama ruuvi auki ja osia pois, ajattelin nimittäin aivan oikein, neulanpätkähän siellä oli kriittisessä paikassa. Kone toimii taas kuin unelma (tulihan se samalla putsattua muutaman vuoden pölyistä). Ja tyttökin sai uuden kankaan puhkipotkittavaksi. Samalla laitoin hieman värikkäämmän kankaan sen vanhan kovasti kulahtaneen tilalle. Jotain hyvääkin on siinä että ostaa kankaita jemmaan. Tästä piti tulla muutama vuosi sitten joululahja-essuja.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Tautista touhua

Niin, koko perhettä vaivaa taudit. Yhdellä on silmätulehdus, toisella angiina ja kolmas köhii muuten vain. Mies on ainut terve, onneksi koska hänellä on töihin lähtö tänään edessä. Mutta ajattelin postata tänään kuitenkin tuon pojan tilkkupeiton ja todisteeksi siitä että jotain täälläkin tehdään niin kuvaa noista oman torkkupeiton tilkuista. Tilkkuja tehtynä 91, joten hitaasti mutta varmasti se valmistuu. Pojan peitto on tehty vaatteesta jota olin jo nakkaamassa roskikseen, mutta tajusin että miksi sitä hyvää lankaa hukkaan heittää. Olen joskus ajatellut tarvitsevani kaksinkertaisesta 7veikasta kudottua sliparia, enää en tarvinnut. Slipari oli raitainen josta johtuen langat oli lyhyinä pätkinä, siksi päätin virkata niistä peittotilkkuja.
Viltistä tuli juurikin sen kokoinen kuin lankaa riitti eli n 80x105 cm.
Jonkinasteinen neuleähky vaivaa, valmista ei tule ei sitten millään. Taidan siis jatkaa ompelukoneen kimpussa. Uusia ulottuvuuksia löytyy päivittäin kun tajusin että koneessa on muitakin ommelvaihtoehtoja kuin suora ja siksak. Kone ollut minulla "lainassa" 7 vuotta ja nyt jo huomasin missä siinä on se värivalitsin mihin ohjekirjassa niin usein viitattiin.

torstai 12. maaliskuuta 2009

Väsy

Poika oli toissa yönä mummolassa yökylässä. Äitin olisi kannattanut käyttää tuo ilta, yö ja rauhallinen aamu nukkumiseen. Ei käyttänyt, vaan ompeli, siivoili touhusi ja tohisi. Sitten poika tuli flunssaisena kotiin ja tiedättekö millainen yö oli. Puolen tunnin välein pojan kamarista kuului itkuinen Äitii, nenä on kipeä. Milloin oli mikäkin kipeänä ja piti silitellä ja nukuttaa poika uudelleen. Lopulta 4 aikaan nukahti kunnolla, ja sain nukkua kuuteen ennenkuin tyttö heräsi . Tässä taas näitä valmiiksi (tai tytön takista uupuu nuo napit vielä) saatettuja käsitöitä.
Poika oli jälleen kerran todella kuvauksellisella tuulella. Pusero on samasta kankaasta kuin tuo tytön takki, turkoosein yksityiskohdin. Ja piti tehdä pehmeä pallo kun alkoi olla rajuhkoa menoa sählypallon kanssa tuo pelailu.



Kävin pojan vanhoja vaatteita läpi katsoakseni mitä otetaan Sannille käyttöön ja mitkä saa laittaa kiertoon. Poika nappasi yhden bodyn ja sanoi että se olisi hänelle sopiva. Jotenkin rohkenen olla erimieltä. Ja ilmeestä päätellen Santekin tuli toisiin aatoksiin kokeiltuaan.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Ommeltua

Viime aikoina olen siirtynyt puikoista ompelukoneen kimppuun. Ihana pitkästä aikaa ommellakin jotain. Kestovaippoja, kypärämyssyjä, paitoja, mekkoja ja vaikka mitä muutakin uutta keskeneräistä.Omaa peittoa varten tein kaavion tilkkujen asettelua varten, ihan vaan että tietää minkäkokoisia ja värisiä tilkkuja pitää tehdä. Lohduttavaa tajuta että niistä noin neljästäsadasta tilkusta jo 40 on tehty. Huomenna pitäisi siivota, toivottavasti poika lähtee isänsä kyytiin, eli siis " me mennään ikkän kaas kiekkaa ajamaa".