Kevättä rinnassa

Tulipas niin ihanat kelit että tietokoneella istuminen tuntuu nytkin lähes rikokselta. Blogi ja käsityöt unohtui sillä hetkellä kun auringon säteet näkyi ikkunasta. Pihalla ollaan touhuttu jos jonkin moista, ja kovasti odotellaan että päästäisiin mansikkamaan (äiti odottaa tätä) ja hiekkalaatikon (ja poika ilmiselvästi tätä) tekoon.Omaa kesätoppia olen kuitenkin yrittänyt tehdä, ja alkaahan se olla jo yli puolenvälin. Tosin kohta tulee eteen pienoinen mietinnän kohta kun muokkasin ohjetta aloittaessa joten nyt pitäisi tietää miten edetään kainaloiden kohdalla.

Pojan kanssa kävimme pyöräretkellä katselemassa josko näkisimme joutsenia lammella. Joutsenet olivat menneet piiloon mutta muita lintuja oli paljon, tosin pojan riemun kiljahdukset sai nekin äkkiä kaikkoamaan. Ja kuten kunnolliseen retkeen kuuluu, eväätkin oli mukana. Ja kyllähän se leipä maistuukin ulkona paljon paremmalta, eikö totta?


Posti on tuonut myös huhtikuun paketin SNY:ltäni, ja ihania lankoja toikin. Sekä lisäksi kerroslaskurin. Poika kerkesi jo toisen tango-langan pörröttää ja silitellä poskeaan, ilmeisen pehmeän tuntuista oli.
Tässä vielä kuvaa synttärikakusta, jonka reunapursotukset muuten olivat tuossa puseron rinnuksessa kynttilöiden puhalluksen jälkeen. Alemmassa kuvassa on sukulaispojan (10v)vapaalla kädellä piirtämä Roope-setä. Häntä kovasti harmitti kun tuossa piirrustustaulussa tahtoo nuo värit sekoittua aika pahasti.



Nyt pitää lähteä laittamaan tuo meidän poika päiväunille kun ei mikään tahdo passata. Kehaistaanpa kuitenkin kuinka reipas kaksivuotias hän on. Itse päätti viikonloppuna että nyt on pinnasängyssä nukkuminen ohi ja muutti omaan huoneeseen juniorisänkyyn. 3 yötä jo mennyt illasta aamuun ilman ainuttakaan itkua. Illalla oma-aloisesti menee omaan sänkyyn ja aamulla tyytyväisenä huutelee kun on herännyt. Äitiä hieman pelotti kun huone on aivan talon eri päässä kuin vanhempien makuuhuone. Lisäksi olen antanut nukkua pinniksessä koska on aika levoton nukahtaja ja on itselleni helpompaa kun sieltä ei päässyt pois. Kun poika saattaa pompata kymmeniä kertoja vielä jotain touhuamaan ennen unen tuloa.

Vihdoinkin

Palailen sorvin ääreen... Tai siis blogini ääreen. Jotenkin aika vain kului ja kului, eikä tuntunut olevan mitään raportoitavaa.
Pojalla oli tuon edellisen kirjoituksen aikaan entero-rokko jota jatkui viikon verran. Ikinä ennen en ollut moisesta kuullutkaan mutta nythän tiedän senkin olemassa-olosta. Siskon huivi tuli kuin tulikin valmiiksi, tosin odottaa vielä uutta värjäystä ettei olisi niin älyttömän kirkkaan värinen.
Viime viikko meni pojan synttärijuhlia järjestäessä. Ja nyt olen sitten jo hieman leiponutkin, kuvia lisäilen kunhan kamera löytyy (juu se hukkui johonkin hyvään jemmaan kun vein sen pojan ulottumattomiin eilen, nyt en löytänyt mistään). Jostain bongasin jokunen vuosi sitten reseptin josta muistin enää vain tärkeimmät raaka-aineet: voitaikina, jauheliha sekä mustapippuri-tuorejuusto. No lopun sovelsin ja on kyllä mielestäni todella hyvää, ja mikä tärkeintä - Helppoa
Mustapippurijauheliha-pasteijat
Ohje:
1.nosta voitaikina sulamaan (ohjeesta tulee n 15 kpl pasteijoita) , laita uuni lämpiämään 200 astetta
2. ruskista jauheliha (400 grammaa)
3. lisää mustapippurituorejuusto (200grammaa eli siis se isompi rasiakoko) jauhelihan sekaan.
4. kauli voitaikinaa hieman ohuemaksi ja jaa se neliöiksi (mulla oli siis niitä levyjä joista tulee aina 2 pasteijaa yhdestä)
5. lisää täytettä, taita kaksin kerroin ja voitele munalla
6. Paista kunnes pinta on kauniin värinen.

Täytekakkukin leivottiin synttäreiden kunniaksi, tosin kuuden munan kakku oli tällä kertaa hieman pieni ja viimeiset vieraat taisivat jo kainostella kun kakku uhkaavasti hupeni lautaselta. No mutta oli ilmeisen hyvää kun kaikki tuli syötyä. Kakkukin tuli tehtyä sillä periaatteella että mitä kaapista sattuu löytymään. Muuten oli siis ihan peruskakku, täytteen sekoitin seuraavista aineista
2,5 dl flora vispi vatkattuna
0,5 dl sokeria
1 purkki bulgarian jugurttia
100grammaa fazerin sinistä raastettuna
4 liivatelehteä
0,5 dl vettä
loraus sitruuna mehua (kuumennettuna veden kanssa )
Tämä täyte oli todella hyvää ja taas kerran helppoa tehdä, riitti hyvin kun kakussa ei ollut kuin 2 väliä, ja itseasiassa tätä jäi myös kakun päälle. Väliin olisin halunnut lisäksi banaania, mutta siinä vaiheessa en viitsinyt lähteä kauppaan joten jäi laittamatta. Tämän vuoden kakku ei aivan yltänyt 1 vuotis-kakun tasolle (silloin oli se rekkakakku) mutta ehkä taas ensivuonna energiaa piisaa tehdä jotain muutakin kuin peruspyöreä kakku.

Juhlat meni hyvin ja viimeisten vieraiden noustessa kahvipöydästä muistin ne mikroon unohtuneet pullatkin, nyt olen sitten mussuttanut itse niitä kun olivat jo olleet pakkasessa niin eihän niitä uudestaan voi pakastaa.
Pikkuhiljaa käsityötkin alkavat taas tuntua mukavilta ja jotain valmistakin lienee luvassa tällä viikolla, viimeistelyä vaille kun on muutama työ.

Sairastelua

Poika on ollut loppuviikon hieman nuhainen ja kuumeinen, tästä syystä on jäänyt kirjoittaminenkin väliin. Paljon ei kyllä ole valmistakaan tullut. Tilkkuja jämälangasta-kivaa eli siis uudelta nimeltään Ystävyyden peittoihin on tullut tehtyä jokunen ja sitten sitä siskon synttärilahjaa olen tehnyt oikein urakalla kun se peijakas päättikin pitää juhlat etuajassa... Minullahan piti olla vielä viikko aikaa neuloa kun hän sitten ilmoittaa että juhlat onkin jo tänään. Lahja on lahjakkaasti kesken ja juhliin menokin hieman jäissä kun poika on vieläkin kuumeessa.
Kuvia ei uusista valmistuneista siis ole, eikä muutenkaan paljon ole kuvattu. Haaveilen uudesta, paremmasta kamerasta, joskin epäilen osaisinko sillä yhtään sen parempia kuvia ottaa kuin nykyiselläkään.