Sivut

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Parempi myöhään...

Kuin ei silloinkaan. Jos joku vielä muistaa niin kerroin keväällä siskoni syntymäpäivälahjasta, joka oli siis zetor-huivi. No huivihan tulikin valmiiksi silloin ennen synttäreitä mutta väri ei miellyttänyt minua, joten päätin värjätä huivin uudestaan (langathan oli itse koolattuja). Jotenkin se työ pääsi kesällä ufoutumaan, ja nyt vasta sain sen valmiiksi, sori Maijja. Tuon sen tullessani perjantaina, tässä sinullekin alkupaloja, toivottavasti väri on sinunkin mielestäsi nyt hyvä:




Niin, ja kuten kuvista näkyy, on pojan hiekkalaatikko saanut hieman tarpeellisia osia. Tosin tuo hiekka lavalla on pojan leikeistä ratin ja vaihdekepin myötä unohtunut kokonaan. Voisi istua ja ajaa "volvollaan" tuntikausia, jos vain äidillä riittäisi hermot touhuta takapihalla (aihetta kyllä olisi mutta voimia ei).

maanantai 25. elokuuta 2008

Lahjoja

Siskoni vietti valmistujaisia lauantaina, ja mikäs sen parempi syy juhliin. Ja tietenkin lahjontaan. Upea suoritus, ja koska hän on jatkamassa opiskelijan uraansa pohjoisessa, päätin antaa hänelle pientä lämmikettä. Uusi kotiliesi (16/2008) tarjosi useita mahtavia neuleohjeita, joista Kallio-lapaset oli mielestäni ihanat, joten langan valinta oli edessä. Aikoinaan sain mummultani hänen kaikki loput langat, joukossa myös aitoa pässin pökkimää omalta kylältä. Mikäs sen paremmin sopisi näinkin upeaan lapasmalliin kuin Kallio on (ohjeessa linie natur wool). Valitettavasti kuvista ei oikein näy nuo palmikot.




Samaisessa lehdessä oli myös Ransu-rannekkeet, joiden mielestäni kauniit kavennukset ja lisäykset saivat kokeilemaan myös niitä. Ja koska lankojen värit toivat niin mieleen siskoni, päätyivät nämäkin lämmittämään häntä. Niin ja muuten, myös nämä mohairin loput löytyivät sieltä mummun langoista. Vahvuudeltaan ovat aikalailla Kitten mohairin luokkaa. Nämä oli niin kivat että taidan tehdä itselle samanlaiset eri värisenä.



Selkäsärky on hieman hellittänyt, johtunee tosin siitä että mies oli kotona ja sain hieman levätä. Välillä kun pääsee pitkälleen sopivaan asentoon niin hieman helpottaa.
Suurista etsinnöistä huolimatta kadonnutta ei ole löytynyt, viranomaiset lopettivat suuretsinnät eilen ja lähettivät armeijan pojat takaisin kasarmille. Suru ja kummastus on koko kylän yhteinen, 5km säteellä on kuljettu etsintäketjussa eikä mitään ole löytynyt. Eniten kummastuttaa se ettei kukaan ole nähnyt häntä silloin katoamisiltana, vaikka ihan keskellä kylää ollaan ja useita ihmisiä oli liikkeellä silloin iltasella, myös me.

torstai 21. elokuuta 2008

Selkäkipua

Muutaman viimeisen päivän ajan selkäni on ollut todella kipeä. Olisi tieten pitänyt jättää ne viimeiset 10 mansikkakiloa sinne pellolle. Niin kauan on ihan ok olo kun kävellä hissuttaa menemään, mutta tietäähän sen ettei tuon kohta 2½ vuotiaan kanssa vain hissutella. Onneksi Sante on reipas pieni poika ja kiipeää tuolin avulla moneen paikkaan jolloin nostelut jää vähemmälle, lisäksi auttaa äitiä antamalla lattialle pudonneita tavaroita.

Täällä meilläpäin toivotaan pientä tai oikeastaan aika suurta ihmettä, naapuristamme katosi vanhus toissailtana. Juuri ikkunasta katselin kuinka etsintäpartiot aloittelee hommat levätyn yön jälkeen. Tuntuu pahalta kun itse ei juurikaan voi auttaa mutta olosuhteiden pakosta joudun jäämään kotiin. On ihailtavaa kuinka kyläläiset ja toispaikkakuntalaisetkin ovat auttamassa etsinnöissä.

Käsityörintamalla on hieman hiljaisempaa, joitakin juttuja olen saanut valmiiksi, mutta ne onkin sitten niitä hys-hys juttuja jotka voi esitellä sitten tuossa loppuvuonna. Ajattelin aloittaa ajoissa ettei vain tule kiire.

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Syksy-sukkia

Tuossa jokin aika sitten huomasin kaupan hyllyllä Novitan uutuuden, Nalle Syksy-langan, jota sitten heräteostona yhden kerän ostin. Sukkia aloitin hellepäivänä rannalla (siis silloin kun oli puhe siivota), hieman keräsimme äidin kanssa katseita neuleinemme muilta auringonpalvojilta.

Olikin riittoisa kerä: Ensin neuloin sukat itselle, ja kun lankaa jäi niin poikakin sai omat. Ja kun sittenkin vielä jäi lankaa niin maha-asukkiakin odottaa villasukat. Ja ne loput langat mennee miehen sukkien raidoiksi, joten koko perheen sukkiin riitti siitä yhdestä ainoasta kerästä.


Vaikka en neuleolympialaisten viralliseen tiimiin kuulukkaan, olen hengessä mukana neuloen mohair-shaalia. Haaveissani näin sellaisen lähes seitinomaisen huivin, mutta tuo puikoilla oleva on kyllä kaukana seittimäisyydestä. Todennäköisesti se löytää tiensä uudelle omistajalle joskus tuossa joulun tienoilla. Onhan tässä vielä lähes kuukausi niihin häihin johon sitä huivia tarvisin, ehtiihän tässä neuloa useamman ja sitten valita mieluisimman itselle.

Siskoni innoittamana minäkin menin ja ilmoittauduin Ravelryn jonoon, saa nähdä miten minulle käy siinä ihmemaassa. Voihan se olla että pääsen sinne ajoissa etsimään siihen huiviin ohjetta ettei käy kuten tälle ensimmäiselle jonka siis aloitin ilman minkäänlaista ohjetta.