Meidän...

...äiti neuloi ja lankaa jäikin vielä. Eli Helmikuun tunnit käy vähiin ja tilinpäätös siltä osin on edessä. Lankaa olen saanut kulutettua, eikä yhtään ole ostettu tilalle. Lähes 2 kiloa pieneni minun lankavarastoni, ja siitä olen enemmän kuin tyytyväinen. Nyt laitan puikot pussiin, siivoan ja sitten alkaa illan odotus. Meillä (minulla&muutamalla kaverilla) on liput Ulla Tapanisen ja Nasevien Kurttujen illan keikalle, sellainen äitien vapaa- ilta tiedossa. Hieman tahtia hidastaa se että huomenna on töihin meno, kuitenkin vasta 10 pitää avata kapakka. Illasta nautin täysin siemauksin ja oikeastaan töihinmenokin on siunaus, töissä kun on usein paljon rauhallisempaa kuin kotona. Siellä saan istua kahvikuppi edessäni ja lukea päivän lehdet. Kotona yleensä aina poika pyörii ympärillä ja jos puolet kahvista ei kaadu päälle niin sitten se jäähtyy kun pitää mennä katsomaan mitä pahuutta tällä kertaa on keksitty. Esimerkiksi tällä hetkellä poika seisoo työpöydällä ja tanssaa ja laulaa, turvallista? Täällä kaipaillaan taas niitä aurinkoisia säitä jotta ulkoilukin olisi mukavampaa.

Zetor-huivi

Jo nimensä vuoksi päätin neuloa kyseisen huivin. Ja nyt lopputulosta esitellessäni en voi kuin olla tyytyväinen päätökseeni. Huivi on juuri niin ihana kuin lanka ja ohje antoivat odottaa. Taas neuloin pätkärääkätystä vaikka se ei todellakaan ole lempilankaani. Mutta värit olivat minun, ehkä se riittää selitykseksi. Pienen hetken mietin tämän huivin antamista lahjaksi siskolleni, hän kun käyttää kolmiohuiveja minua enemmän. Ehkäpä teen toisenkin samanlaisen...

Huivi on ihanan ilmava ja kevyt, mutta siltikin lämmin. Lähellä oli etten ostanut samaa lankaa lisää kun se oli tarjouskorissa lankakaupassa (mitä minä siellä tein kesken hamsterikuun!!!) mutta sain hillittyä itseni. Viltti valmistunee huomenna, voisi olla jokin jatkuva blogi missä leikkimielellä kilpailtaisiin töiden valmiiksi saattamisessa, silloin ei ehkä nurkissa pyörisi niin paljoa UFOja.

Edelleen sairastetaan

Eli tauti ottaa todella lujille. Perjantaina piti jo Santea käyttää lääkärissä, tosin lopputulos oli että minä sain lääkekuurin. Toivottavasti nyt vihdoin ja viimein minäkin paranen. Poika on hieman nuutunut kun kuume ja flunssa vaivaa, uni maistuu enemmän kuin normaalisti. Tässä kuva joka voi joillekin minut tuntevalle tuoda mieleen näkymän reilun parinkymmenen vuoden takaa (onhan pinniskin sama)

Lauantaina sain siivoiltuakin hieman perusteellisemmin ja siinä ihmettelin että miksi taas tein itselleni uuden huivin (siitä kuvia jahka olen pingottanut) kun eteisen laatikoista 2 on täynnä pääasiassa kudottuja huiveja

Nyt työn alla on hamsterikuun viimeinen rutistus. Siitä patenttineuleesta josta olen jossakin aiemmassa postauksessa kertonut muotoutuu neuleviltti. Se neule todisti hyvin sen että 90-luvulla muoti oli väljempää, minä olen nykyään muutamaa kokoa suurempi kuin silloin ja siltikin pelkkä takakappale ylsi minun ympäri asti. Mihin siis tarvii etukappaleita? Väri häiritsee minua vieläkin siinä määrin että taidan värjätä valmiin työn koneessa. Tulin siihen tulokseen että se on helpompaa kuin lankavyyhtien värjäily. Tässä pientä esimakua siitä miltä viltti näyttää (tosin kuva on hieman tumma mutta näin sain paremmin näkyviin kuvion)

SNY08 eka paketti saapui

Eli tänään tuli ensimmäinen paketti Salaiselta ystävältäni. Oikein sisälle asti, tosin mummon toimesta, tuotiin paketti. Aivan ihana yllätys oli tämä paketti, ja kuten kuvasta näkyy poikakin tykkäsi ainakin jostakin paketin sisällöstä (tosin ekan haukun jälkeen hoksasi että ei se Maya ilmeisesti olekaan lapsen makuun tehtyä suklaata).Elämäni ensimmäiset Addit lähtevät heti tänään käyttöön kun rupean neulomaan itselleni huivia, onpas se luksusta kultaisilla puikoilla neuloa. Sattui nimittäin niin että suunittelin itselleni huivin neulomista mutta ei ollut oikean kokoisia pitkiä pyöröjä, mistähän se Sny arvasikin että juuri tämmöisiä nyt tarvisin. Tässä kuvaa ihanasta paketista.


Nuo Huopaset oli kanssa ihanat, nyt saan tehtyä jotain isompaa kun yksi kerä tuota ruskeaa oli jo itsellä jemmassa... vielä kun keksin että mitä niistä haluan tehdä.

Jänskättää

Eli huomasin juuri että SNY:ni oli käynyt jättämässä kommenttia että postia on odotettavissa loppuviikosta, nyt siis postinjakaja saa entistä enemmän ihmetellä minun intoa postin tuloon. Varmaan jo epäilee että mikähän tämä on kun viime viikollakin menin aina heti laatikolle vaikka auto ajoi vasta naapurin pihalle, sain sitten postin iloisesti hymyilevältä jakajalta suoraan käteeni. No tosin tämä johtuu osin siitä että usein ollaan ulkoilemassa pojan kanssa juuri silloin kun posti kulkee. Tänään olen taas lajitellut omia lankojani. Tammikuussa punnitsin ne henkilövaa'alla ja nyt keittiövaaka näytti langoille hieman kevyempää lopputulosta. Tässä nyt sitten laskeskelen että kuinkas paljon se valehtelee minun omaa painoani jos 6 kilon langoissa heittoa on jo pari sataa grammaa... Lankoja kului viikonloppunakin kiitettävästi kun ei muuta vointi antanut myöten tehdä niin minä istuin sohvalla ja kudoin. Sukkia, lapasia, tilkkuja Jämälanka-blogiin. Tässä Santen tyylinäyte tilkun kutomisesta:

Niin ja koolasin loputkin valkoiset lankani, nyt ei sitten ollut valkoista 7 veikkaa kun naapurin isomummu sitä tuli kysymään lainaan kun oli hieman loppunut itseltään kesken. Mummo siinä päivitteli minun lankavarastoani, joka ei omasta mielestäni edes ole suuren suuri, kaikkia lankoja on vain vähän, joten mitään isompaa ei näin hamsterikuukautena voi tehdä. Huomenna pitäisi jaksaa lähteä kirppispöytää siistimään ja katsomaan onko tavaraa lähtenyt uusiin koteihin. Yksi niistä anopin tavaroista on sellainen että sen voisin ottaa meillekin, nimittäin sellainen retro voileipägrilli, ihana oranssi kuori ja muutenkin niin söpö. Ehkäpä tuonkin sen huomenna pois sieltä mikäli kukaan ei ole vielä kotiinsä vienyt. Olihan siellä muutakin minulle kelvannutta, nimittäin se kolmijalkainen raastin. Kotona (siis lapsuuskodissa) on myös sellainen ja useasti rystysraudalla porkkanoita (ja sormia) raastaessa olen ajatellut että ollappa samanlainen raastinhässäkkä kuin äidillä. Siis sellainen missä on pyöreä veivillä pyöritettävä terä , sellaisesta olen aina haaveillut ja nyt sellaisen omistan.

Sairastelua

Eli luulin päässeeni tämän kevään taudeista helpolla kun sairastin vain yhden päivän pari viikkoa sitten. Perjantaina totuus iski vasten kasvoja, kuume nousi ja räkä alkoi lentämään. Tänään olisi ollut töitäkin mutta katsoin parhaaksi pysytellä kotona kun kuumettakin oli. Tuskin olisikaan ollut viisasta lähteä huoltoasemalle ruokaa tekemään ja tartuttamaan tautia muille. Jotakin olen saanut aikaiseksikin. Tässä aikaansaannokseni siitä koolatusta langasta. Alemmassa kuvassa näkyy millä kool aid -jauheilla lanka on värjätty(myös värit ovat luonnollisemmat tuossa alemmassa kuvassa).

Muutakin on valmistunut, niistä lisää jahka saan langat pääteltyä ja muutenkin esittelykuntoon. Jotain olen kutonut myös hamsterikuun hyväntekeväisyys-osioon, kuvassa sukat joille tein kaveriksi myös lapaset, joista ei vielä kuvaa ole. Näiden lopullista kohdetta en vielä tiedä mutta jotakin kautta menevät näitä tarvitsevalle lapsoselle.


Tulipahan todettua tänä viikonloppuna sekin että kun koko perhe sairastaa niin meinaa olla liian ahdasta saman katon alla. Minusta tuntui ettei äidillä ole oikeutta olla sairas, muut voi kyllä maata sängyssä ja valittaa sekä vaatia palveluksia. Äidin pitäisi sairaanakin jaksaa huolehtia kaikesta ja kaikista. Ja sitten kun ruoalla ei olekaan perunoille kastiketta niin sekin on maailman loppu, tosin siinä vaiheessa meinasi käydä niin ettei ole isännällä niitä perunoitakaan. Poika on ollut ihanan reipas nuhastaan huolimatta. Tänäänkin oli taas yrittänyt vaihtaa itse kakkavaippaa puhtaaseen (siis pissavaipathan hän jo itse hoitaa), no sotkuahan siitä tuli. Jotenkin ei vain voi olla vihainen jos lapsi todella haluaa tehdä asioita itse, tekemällähän sitä parhaiten oppii. Ihan ilman vaippaa ei vielä voi antaa olla kun potalle meno varsinkin isomman hädän kohdalla unohtuu päivittäin.
Ostin muuten vihdoin ja viimein sen keittiövaa'an josta olen jo pidempään haaveillut. Tosin miehelle sanoin tarvitsevani sitä keittiössä, en käsitöiden punnitukseen... Kun ei se kuitenkaan tajuaisi miksi niitä pitää punnita. Ja tarvinhan minä sitä myös keittiössä, vaikkakin näyttää että käsityöt on tällä hetkellä vieneet aikani niin että leivonta on jäänyt vähemmälle.

Ystävänpäivä-lahjoja

Eilen oli oikein ihana postipäivä. Koko päivä oltiin ostoksilla kavereiden kanssa ja kun illalla tultiin kotiin niin laatikossa odotti paketteja oikein kaksin kappalein. Ensin avasin Kaverin kaulahuivipaketin, ja sieltä löytyikin oikein ihana huivi, itseasiassa niin ihana että taitaa päätyä hartiahuiviksi eikä kaulahuiviksi. Parinani tässä oli siis Daalia. Kuva ei oikein ole onnistunut, mutta ulkona tuulee tänäänkin niin paljon että sinne on turha lähteä kuvaamaan.



Toisesta paketista paljastui ystävänpäiväyllätys. Kaikkea ihanaa oli Katja pakettiin laittanut. Käsityökassikseni taitaa päätyä tuo ihanan keväisen värinen kangaskassi joka on noiden itsetehtyjen saippuoiden alla. Suklaasydämiäkin paketissa oli mutta Sante kerkesi hotkaista ne kaikki sillä aikaa kun minä ihailin näitä muita... Nopea poika syömään kun kyseessä on makeiset.

Ostoksilla käynnistä sen verran että hurahdin ostamaan kahdet kengät. Oikeastikin kyllä yhdet uudet kengät tarvinkin ja sitten kun osti yhdet puoleen hintaan niin sai toiset -75% joten kahdet uudet kengät tuli kotiin hintaan 24 euroo. Niitä esittelen sitten joku toinen kerta.

Koolailua

Eli nyt koitti se päivä kun testasin noita cool aid jauheita langan värjäyksessä. Tilasin niitä silloin muutaman pussin Tapion kaupasta lankojen kanssa yhtäaikaa. Ja täytyy sanoa että mikrossa valmistui nopeaa tämä pieni vyyhti jonka tein. Jauhetta kului yhteensä n. yksi pussi koska molempia värejä jäi vielä toiseenkin kertaan. Melko herkullinen väriyhdistelmä tulikin. Tuo pieni vihreä nöttönen on sitten kokeiluna (käytin loput värinesteet sekoitettuna tähän) erästä lankaa joka on tuolla ufo-neuleena.Mikäli se pitää värinsä niin se taitaa olla purku-urakka edessä ja eikun värjäämään. Sitä siis testasin että pysyykö väri tässä langassa koska sen koostumuksesta ei ole mitään tietoa. Pienenä varoituksen sanana voisin sanoa että kotona haisee melko etova, hieman kuin olisi kaatanut smurffilimpparia kiukaalle (tätä siis en ole kokeillut mutta haisisi varmasti tältä) . Ja tässä kuvia värjäyksestä:

7 veikkaa vyyhdittynä

Ennen mikroon menoa.

Lavuaarissa liossa mikrotuksen jälkeen

Kuivumassa

Nyt innolla odotan että pääsisin jo kokeilemaan minkänäköistä tulee kudottuna. Tarkoitushan oli että tulisi aina pari kerrosta yhtä väriä ja sitten vaihtuisi eikä mitään sekamelskaa. Hieman harmittaa nuo lähes valkoisiksi jääneet kohdat, mutta ensin oli tarkoitus sotkea vielä se kolmaskin jauhe samaan soppaan.

Hamsterointia

Eli Helmikuun alusta alkanut lankahamsterit2008 on pitänyt minut tiukasti poissa lankahyllyiltä kauppareissuilla. Tosin perjantaina ruokakaupassa käydessäni salaa vilkaisin lankahyllyyn tarkistaakseni uusien novitan lankojen värit. Olihan siellä monenmoista, ja kun löytyi ihana ohje lapsen kesäneuleeseen niin nyt olisi ihana heti aloittaa se mutta kotoahan ei tietenkään löydy yhtään bambu-lankaa eikä oikeastaan edes puuvillaa josta voisi sellaisen neuleen tehdä. Ehkä sitten ensi kuussa aloitan sen.



Tässä kuvaa niistä poppanoista jotka tein pari viikkoa sitten, loput on vielä kangaspuissa joten niistä kuvaa jahka ne sieltä pois saan. Nämä on tehty aivan vain vanhasta pussilakanasta leikatusta kuteesta, raidat syntyi kuin itsestään koska lakana oli yläreunasta vaalea, alhaalta tumma. Kutominen oli ihanan nopeaa, tosin esivalmistelut (siis kuteen leikkaaminen) vei aikaa todella paljon. Lopputulos on aika hyvä:

Nyt taitaa nukkumatti huudella jo minuakin.

Kärvistelyä kaupassa

Kyllä taas alkoi tympimään tuossa lähikaupungin johtavassa "sekatavarakaupassa". Tarvitsin tietokoneen tulostimeen mustetta, kyseisen tulostimen ostin n. vuosi sitten samaisesta liikkeestä yhtenä ostoperusteena kyseiseen malliin että mustetta on sitten kanssa aina saatavana heiltä. Ja kuulemma pitävät varastossa aina niin ettei tarvitse ei oota myydä. No nyt kun menin sinne niin eihän niitä hyllyssä ollut. Innostuneen oloinen hevilettinen myyjä vastasi ystävälliseen kysymykseeni musteesta: No jos ei siinä hyllyssä oo niin sitte sitä ei kait ole ollenkaan... KAIT! No minä sitten käännyin toisen myyjän puoleen, hän sanoi että Automaattinen varastojärjestelmä automaattisesti ilmoittaa hyllyn tyhjentymisestä ja sitten myyjät täyttää varastosta jos siellä on eli ilmeisesti on loppunun kun hylly on tyhjä. No hän kuitenkin katsoi koneelta ja varastossa mustetta oli, ja minä pääsin tyytyväisenä jatkamaan matkaani. Siinä sitten mietin kyseisen paikan myyjien intoa työhönsä, tämä ei nimittäin ole ensimmäinen kerta kun minulle siinä liikkeessä näin on käynyt. Usean tavaran kohdalla osastolla jos toisellakin on samanlainen tilanne sattunut kohdalleni. Onneksi jokaiselta osastolta on vielä löytynyt ammattitaitoinen myyjä joka on valmis tekemäänkin jotain palkkansa eteen... Siis jotain muutakin kuin roikkumaan siellä hyllyjen välissä v***uuntuneen näköisenä.
Poika järjesti vielä unohtumattoman kotimatkan kun oli hieman vaippa päästänyt selänpuolelta karkuun satsit... Siinä sitten jäätiin jumiin mummolaan kun ei ollut vaihtovaatteita eikä poikaa oikein voinut tuoda viimeistä 20 kilsaa ilman vaatteita. Mummo onneksi pelasti tilanteen töistä tullessaan hakemalla kaupasta uudet vaatteet Pojalle.