Uuden vuoden kynnyksellä

Jälleen on vuosi loppumassa ja uusi alkamassa. Sitä tulee tehtyä  lupauksia milloin mistäkin... on oltu karkkilakossa, herkkulakossa, laihdutettu useampanakin vuotena. Tällä kertaa meinasin luvata jotain muuta. Nimittäin kangasvaraston pienennystä ja tämän projektin todentamista blogissa. Luvassa siis ensialkuun raporttia siitä mitä ompsuni on syönyt ja sitten viikottain tietoa miten edistyn (vai edistynkö)... Paljon olen ommellutkin vaikka sitä ei täältä ole huomannutkaan kun ei ole tullut kuvia latailtua. Tässäkin koitan parantaa tapani tulevana vuotena.

Raanu

Kylämme koululla vietetään joulujuhlaa johon perinteisesti osallistutaan koko perheen (kylän)  voimin. Tyttärelle piti siis ommella tilanteeseen sopiva mekko. Pitkästä aikaa puuvillaompelua

Iloinen Kettuliini

Olen ollut etuoikeutetussa asemassa ja saanut hankkia tätä ihanaa kettukangasta ennenkuin se tuli verkkokauppaan myyntiin. Ja vielä etuoikeutetumpi koen olevani kun sain ommella eräälle pienelle miehen alulle vaatteita . Kokoa bodylla ja housuilla on jotain 44/50 luokkaa. Kangas tulee myyntiin huomenna avattavaan Iloisen kettuliinin verkkokauppaan sekä Hannan Kankaalle. Kankaaseen on tehty sävysävyyn myös yksiväriset joustofroteet mutta nämä minun tekemäni on hannan kankaan vihreä ja koi.

Tietyö-trikoo

Hannan Kankaan tietyö-trikoo oli sopivan erilaista kuin viimeaikoina julkaistut kankaat. Ei niin retroa väritykseltään , vaikkakin kuosi ei ehkä ihan sitä perinteistä kotiäitilookkia olekaan. Työskentelin syksyllä Hannan messuosastolla Oulussa ja tottakai messuja varten piti ommella itselle "edustusvaatteet" : Kangaroo piippukauluksella ja leggarit (vaikkakin olin vannonut että itse en tähän kuviokalsarivillitykseen hatkahda)

Paratiisi

Tämä Verson puodin uutuus pääsi käsiini heti tuoreeltaan kun kävin puodissa hoitamassa asioita. Heti kotiinpäästyäni nakkasin kankaan koneeseen ajatuksenani ommella siitä heti jotain itselleni kunhan kangas kuivuu... Lapsiperheessä ei aina kaikki mene niinkuin suunittelet ja ompelu venyi enkä sitten lopen ensimmäisenä itselleni ommellutkaan vaan ystävän pienelle tyttövauvalle. Kaava on OB 4/2012 Autumn Boquet koossa 56 hieman jatketulla helmalla. Ohjeesta poiketen etukappaleen rypytys tehty framilonilla. Ihana kangas ja kiva kaava (harmi vain kun itsellä ei tarvetta tämmöisille söpöstelymekoille ole)

aiemmin tehtyä

syksyn satoa

ne miljoona rautaa

Elämän ruuhkavuodet - onkohan ne nyt käsillä kun pienten lasten kotiäiti opiskelee, hoitaa kotia ja lapsia ja siinä sivussa hurahtaa täysin ompeluun. Niin täysin että se vie mukanaan, illalla kun lapset nukkuu niin äiti kaivautuu kangasvuorien sekaan silittelemään muutamassa tunnissa (tai jopa alle) loppuunmyytyjä aarteitaan joista ei oikein edes raaskisi ommella mitään ettei vain pilaa kangasta. Hurahtaa niin että unohtaa seurata kaavoja, kokeilee rajoja ja hulluttelee väreillä. Käy kaupassa riemunkirjavissa vaatteissaan ja saa kummastuneita katseita vastaantulijoilta mutta ajattelee vain että onkohan hiukset huonosti tajuamatta että ehkä kyse onkin siitä että punaiset kumpparit, limetti-leggarit ja taimi-tunika voi olla jollekin harmaalle ja haljulle hieman liikaa.

Tai että Hannan Kankaan työkonetrikoosta tehdyt leggarit ja todella hillitty Kangaroo-mekko voi huvittaa sitä ravintolan portsaria ja hän päättää kysyä papereita ennen sisään päästämistä .

Mutta entä sitten, on hienoa olla hyvällä tavalla tärähtänyt ja mukaantemmattu... Tämän seurauksena on tullut paljon uusia ihmisiä elämääni ja heidän kanssaan lähdetään reilun viikon päästä viikonlopuksi ompelemaan ja luomaan uutta. Heidän kanssaan on myös menossa yksi jos toinenkin hyväntekeväisyystempaus ja pari vaihtoa. Ainoa haittapuoli tuntuu olevan se että aikaa blogin kirjoittamiselle ei tunnu enää tämän luovan kaaoksen keskeltä löytyvän. Koitan kuitenkin parantaa tapani ja tuoda myös teidän nähtäväksi mitä aikaiseksi saan.

Kummitytön huppuliivari

Jemmatasku

Erääseen haasteeseen ompelin mekon jota varten suunittelin kengurutaskun muokkaamaan perusvaatteen ilmettä. Tulos oli niin onnistunut että päätin haluta itselleni samalla kaavalla mekon. Poikani nimesi mekon jemmatasku-mekoksi (tuskin tiesi kangaskuosin nimeä, ajatteli vain että taskuun on varmasti makee jemmata tavaraa).
Pohjakaavana omassani on Onion 2035, kankaina Kestovaippakaupasta ostettu joustocollege ja Hannan kankaasta ostettu Pikkukiisken Verson Puodille suunittelema Jemma-trikoo.
Tästä TYKKÄÄN paljon, vaikka housuja varten hankittua kangasta olikin vähän naftisti mekkoa varten.

pikapika päivitys

Pieni ompelus Metsolan ihastuttavasta velourista ja Pehemiältä hankitusta raitaresorista :) kokoa haalarilla 50 ja ehkä joku pieni lapsonen kotiutuu tämä päällään .

Idiootti vs. Nero?

Työhuoneeni oli siivouksen tarpeessa, samalla tein pieniä järjestelyjä:

 rakensin uuden tarvikehyllyn sekä teippasin seinätarran paikoilleen... 

Kumpi sinä olet?

Viime viikkoina ommeltuja

Hurmurihuppari (kaava muokkaus jostakin ottobren paitakaavasta) pienimmälle ihanasta Verson puodin joustofroteesta. (hankittu Hannan kankaasta), resori Majapuulta

Jo pidemmän aikaa valmiina olleet unihaalarit koossa 104, kankaat kaapin syövereistä. Oiskohan alunperin Hannalta ja KVK:sta hankittu. Kaava oma

 Kisuhuppari pienelle neidille Majapuun ihanasta neuloksesta. Kaava oma muokkaus peruspaidasta

Uusi kone

Jokin aika sitten hajotin vanhasta koneestani ruuvin joka pitää neulan paikoillaan, ja kun ruuvia ei heti saanut uutta niin ostaa pätkäytin uuden ompelukoneen. No tokihan se ruuvi vanhaankin löytyi ja nyt vanha kone toimittaa tikkauskoneen virkaa ja uudella tehdään sitten ne yhdellä neulalla ommeltavat työt. Ensimmäinen applikaatiokokeilu oli Hello Kitty kiitokseksi mun läppärin tietojen esiin kaivamisesta (niin, jouduin ostamaan myös uuden läppärin kun lapset tiputti edellisen laattalattialle).  Kaava oma ja kangas hankittu Sampsukasta, applikointikankaat omasta jemmasta. Tähän applikaatioon kokeilin ekaa kertaa sprayliimaa ja olipas helppoa kun ei tarttenut silitellä tukikankaita. Liiman ostin Royal-Tuotteelta ja voin suositella lämpimästi

 

kevätaurinko

Sieltä se jo pilkistää, lumisateiden ja pakkasten seasta pieni toivo keväästä ja kesästä. Auringon kanssa kilpaa hohtaa minun ja tyttären uudet hamoset. Kankaana Ralliraita joka ostettu Hannan Kankaasta, raitaresori Majapuulta. Tyttären mekossa lisäksi Hannan kankaasta niin ikään ostettua yksiväristä joustista ja kanttaukseen käytetty Pehemiältä ostettua interlockia

Värjäystä

Ostin tuossa syksyllä eräästä liikkeestä ruskea-valkoista joustofroteeta. Kangas kuitenkin käyttäytyi pesussa varsin tympeästi ja imaisi itseensä ihan kunnolla harmautta. Tympäisi niin että nakkasin kankaan nurkkaan ja ajattelin että olkoot siellä. Eilen kuitenkin kaivoin kankaan esiin, ompelin tunikan ja nakkasin Dylonin kultakala-sävyn kanssa pyykkikoneeseen. 

Itselle

Viime aikoina olen ommellut paitsi lapsille myös itselleni :) useampia paitoja ja housuja, ongelma on vain siinä että itseään on aika vaikea kuvata. Niinpä nämä omat vaatteet on jäänyt esittelemättä. Tässä kuitenkin muutama kuva:

Metsä sydämessäin

Viimeiset kuukaudet on kulunut hitaasti, kutkuttavan hitaasti. Voiko ihminen kertakaikkiaan rakastaa kangasta? Rakastaa sitä niin paljon että ensimmäisten kappaleiden leikkaaminen tuntuu suorastaan taianomaiselta (siitäkin huolimatta että leikkasin samaa kangasta tänään metritolkulla). Se tunne kun toivoo onnistuvansa täydellisesti koska ei halua pilata taianomaista hetkeä, kun henkeään pidätellen miettii mitä muut on mieltä meidän omasta kankaasta samalla tiedostaen että eihän sillä ole mitään merkitystä. Minä pidän tästä, minä suorastaan rakastan tätä ja tiedän että moni jakaa saman tunteen kanssani. Projekti oli ikimuistoinen eikä se vieläkään ihan lopussa ole.

Miltäkö tuntuu olla metsänomistaja? Taianomaiselta, ainutlaatuiselta sekä onnelliselta mutta samalla hetkellä haikealta. Haikealta koska mitäs minä nyt teen iltaisin, mitä minä odotan kuin kuuta nousevaa? Uutta kangasta kenties ;)

Tässä vaiheessa, saanen esitellä viimeisen n. puolen vuoden rutistuksen tuloksen: Meidän Metsä, Hannan kankaan kanssa yhteistyössä valmistuneen kankaan joka myytiin alueen ompelijoille ennakkomyynnissä ja jota ei mistään voi enää ostaa (joten taidan jatkaa oman palani silittelyä). Kuosin on suunnitellut Pikkukiisken Leena Renko, kiitos ihastuttavasta kuosista.
Kaavana Ottobre 6/12 lehden raglan-body koossa 92