On pidellyt kylmempää

Pakkasta on riittänyt viime aikoina. Tämä on ollut oikeastaan vain positiivista, on ikäänkuin sallitumpaa istua sohvan nurkkaan käpertyneenä ja viimeistellä käsitöitä oikein urakalla. Uusien lankojen hankintaa olen pyrkinyt välttämään ja pyrkimyksessä aika hyvin onnistunutkin. Langaksihan ei tosin lasketa matonkudetta, olkoonkin että se tuhotaan virkkuukoukulla kangaspuiden sijaan. Tässä hieman maistiaisia viime viikkojen saldosta, lisäilen sitten pikkuhiljaa töistä tarkempia tietoja. Valmistuneiden korista löytyi ainakin: 4 lapaset, kynsikkäät, tilkkupeittoja, tilkkuja, 2 huivia, 4 sukat sekä virkattu matto ja kori. Samalla lankavarasto on pienentynyt n. 2,5 kiloa, joten ei aivan vaatimaton tulos. Lisäksi on sitten tuhottu muutama kilo matonkudetta.

Ensimmäisenä tarkempaan esittelyyn pääsee tyttären huoneeseen virkattu matto, joka odottaa vielä pääsyään lattialle koska tyttären huone on tällä hetkellä kaaoksen kourissa. Lapset olivat hoksanneet että äidin lankalaatikkojen uusi paikka on prinsessasängyn alla ja mikäs sen mukavampaa kuin levitellä niitä sieltä pitkin huonetta. Oikeastaan tämä lasten aiheuttama kaaos sai minut aloittamaan lankojen urakkatuhoamisen, joka on nyt päässyt hyvään alkuun. Tarkoituksena on tuhota langat loppuun ja sen jälkeen hankkia lankaa vain tarpeeseen. Seuraavaksi esittelyyn tulevat tilkkupeitot ovat mitä mainioin tapa tuhota lankoja, myös niitä pieniä jämälankakeriä.

Ja koska pakkanen ei enää pauku niin mahtavissa lukemissa (alle -15 tällä hetkellä) taidan sohvannurkan sijaan lähteä hieman ulkoilmaa haukkaamaan ja viemään lehtiä keräyspisteeseen.

Verhoja

Halusin jo syksyllä uusia verhot lähestulkoon kaikkiin huoneisiin, mutta jotenkin se vain jäi. Kodinhoitohuone sai uuden verhonsa ennen joulua, ja keittiöstäkin vaihdoin tontut odottelemaan tulevia jouluja. Seuraavaksi vuorossa on olohuoneen erkkeri, johon myöskin on jo suunnitelmat valmiina, vielä kun löytyisi aikaa ja innostusta toteuttaa ne.

Keittiön verho tuntui alkuun omaan silmään liian räikeältä, mutta sitten silmä tottui. Häihin kirjaillun liinan nostin vain roikkumaan tuohon, alkuperäinen tarkoitushan oli ne hyödyntää verhoissa myöhemmin, mutta vielä ainakaan en raaskinut leikata/ommella sitä mitenkään. Odotelkoon tuossa hetkeä jolloin keksin mitä teen.
Kodinhoitohuoneen verho on odottanut toteuttamistaan siitä saakka kun kaivoin perintölakanan mummolan vintiltä. Harmittavasti lakana oli sen verran kapea, että verho jäi hivenen kapeammaksi kuin ikkuna. Ehkä harjaannutan virkkaustaitoani ja virkkaan sivuihin pystykuviot.

Liivimekko

Aloitin rauhallisen päivän kunniaksi kangasvarastoni läpikäyntiä tarkoituksena luopua osasta sinne kertyneistä kankaista, mutta kuten yleensä kankaita linttaillessani päädyin ompelukoneen ääreen. Ensin piti tehdä tytölle talvinen liivimekko ja sitten vielä toinen jonka suunnittelussa taisi jo olla hieman kevättä rinnassa. Tässä kuvia siitä talvisemmasta, ja kuten lähes kaikki valmistamani liivimekot, on käytössä jälleen kierrätysmateriaalit. Tytär on selkeästi tullut äitiinsä, ei nauti kuvattavana olosta.

Uuden Vuoden lahja

Tilasin välipäivien kunniaksi villihelmestä turkoosia satiininauhaa tarpeeseen ja monen moista ei niin tarpeellista. Eräät helmet näyttivät jo netissä siskoni näköisiltä, ja koruina poikakin sanoi niiden kuuluvan Maijja-tätin korviin. Ja sinnehän ne sitten päätyivätkin, olkoon vaikka uudenvuodenlahjus. Kuvasta poiketen korvakoruja on kaksi kappaletta.

Jotain on tapahtunut/tapahtumassa

Kuten jokainen varmaan on huomannutkin, blogissani on ollut meneillään pitkä tauko. Tauon aikana olen miettinyt jatkoa, alunperin käsityöblogiksi perustamani blogi muuttui enemmän näköisekseni. Nyt on jälleen aika hieman ravistaa ja sekoittaa palettia jotta blogin pitäminen jatkuu mielekkäänä touhuna eikä pakkopullana.

Jotenkin kesän aikana jäi vähemmälle blogin pito. Liittyneekö sitten hääjärjestelyihin vai mihin. Toisaalta kesän aikana käsityöt on enemmän ja vähemmän maistunut pakkopullalta, tekemisen riemu on puuttunut (lukuunottamatta niitä eräitä turkooseja käsirautoja joiden toteuttaminen oli kyllä iloista touhua). Keittiössäkin on tullut oltua enemmän pakosta kuin silkasta ilosta toteuttaa reseptejä.


Tiedä sitten, johtuuko syksystä, koulun alusta, löytyneistä lankakätköistä vai vain siitä tosiseikasta että tuleva talvi tuo tullessaan useampia vauvoja läheisille on käsitöiden tekemisen innostus herännyt kesäunilta. Illalla, kun ulkona on pimeää ja lapset nukkumassa eikä televisiostakaan tule oikein kummempaa kuin kymppiuutiset on hyvä hetki kaivaa turkoosista korista käsityö esiin ja tehdä vielä "yksi" tilkku ennen yöpuulle menoa.


Käsityöinnostuksen kanssa rinnan tuntuu kulkevan sisustusinnostus, vuosikausia samaa värimaailmaa toistava olohuone näyttää yhtä äkkiä tunkkaiselta ja huomaan kaipaavani turkoosia. TURKOOSIA, väriä joka kuin varkain pääsi valloilleen hääjärjestelyjen lomassa on valtaamassa kotiani ennennäkemättömällä tavalla.





P.S. Niistä häihin valmistuneista kaitaliinoista on tulossa verhot keittiöön, kun lapsiperheessä en edes jaksa ajatella laittavani niitä pöytään enkä halua hukuttaa niitä poppanoiden kera kaappiin. Sen verran olivat suuritöiset.

Turhamaista vai vain naismaista

Kaapissa komeilee valkoinen morsiushame, mutta tämä morsian päättikin viikko sitten että enhän minä valkoista halua. Siispä kangaskaupan kautta ompelukoneen ääreen. Kohta kaapissa koreilee sen valkoisen vieressä beigeen vivahtava hame, ja vielähän tässä on aikaa ommella kolmaskin jos ideoita syttyy tähän tahtiin.

Muuten on viimeaikoina ihmetystä herättänyt se, että ei tunnu olevan oikein tekemistä. Näin muutamaa viikkoa aikaisemmin ei vielä voi suurempia tehdä, sitten viimeisellä viikolla saattaa iskeä paniikki. Tänään ajattelin ajella juhlapaikkaan tutustumaan. Pienoisia koristelun kokeiluja on ilmassa ollut (esimerkiksi kukkapallot)