Niin, ei se ollut aprillipilaa ei, meidän perhe kasvaa marraskuussa nelihenkiseksi. Viimeiset kuuakudet olen aivan tästä syystä pysynyt melko hiljaisena kun olo ei aina ole ollut mitä mainioin, ja nyt sitten sain vielä mahataudin.
Nappivaihdon napit tuli, kuvia ei nyt kyllä ole, ensi postaukseen laitan.
Käsityörintamalla oma toppi on valmiina, mutta ei vielä kuvattuna. Viime viikko meni poppanoita tehdessä kun pitäisi saada puut pois edestä kun siihen huoneeseen on muuttamassa pojan kummisetä (puut on naapurin isomummolla). Tulihan tuota kymmenkunta metriä taottua parissa päivässä. Kaikki oli kyllä tilauspoppanoita joten itselle ei niistä paljon iloa ole (tai no, saanhan niistä palkan).
Linnunpoikasia on käyty päivittäin kurkkaamassa ja hyvinhän ne kasvaa. Olen kyllä kauhistellut että miten ne tarkenee kun joka yö on useamman asteen pakkasen puolella ollut, eikä päiviäkään voi oikein lämpimiksi kehua.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
maanantai 12. toukokuuta 2008
Pitkästä aikaa
Pahoittelut kaikille blogiani seuraaville ihmisille, olen ollut viime aikoina aivan liian väsynyt ja pahoinvoiva kirjoittaakseni tänne. Nyt pitäisi kuitenkin alkaa helpottamaan ja ehkäpä jo pientä parannusta olotilaan on havaittavissakin. Oman kesäneuleen olen saanut lankojen päättelyä vaille valmiiksi, joten jotakin olen tehnytkin.
Sny:ltä tuli mukavat käsityölehdet joissa molemmissa oli useita ihania malleja toteutettavien listalle. Kiitos niistä!
Ystävyyden peitot (jämälangasta kivaa) -blogissa tehty tilkkupeitto on myös löytänyt tiensä minun luo, kaunis kiitos kaikille lappujen tekijöille.
Meidän pihamaalle oli tullut uusia asukkeja, pikkulintu on tehnyt pesänsä porraspielen katajaan (tuohon kuvassa näkyvään isompaan )... pitänee rauhoittaa tuo alue nyt heidän perheelleen. Innoissaan poika olisi aina kurkkimassa pesään mutta olen yrittänyt kieltää ettei emolintu häiriinny... minä olen ilmeisesti nukkunut biologian tunnit kun en lintua tunnista mutta pieni ruskean keltainen lintu siellä asustelee poikasineen meidän katajassa.
Poika oli eräänä päivänä tullut siihen tulokseen että hänen kasvonsa kaipaavat hieman rasvaamista, ja oli pyöräyttänyt hieman vaippaihottuman hoitoon tarkoitettua sinkkisalvaa kasvoihin. Muutenkin rasvatuubit ovat hirveän kiinnostavia, kuten kaikki äidin kosmetiikkatuotteetkin. Yörasva oli yksi päivä toimittanut vessanpöntön pesuaineen virkaa, minun kallis kanebon ripsivärini kenkälankin virkaa sekä luomivärit oli pyyhkäisty uuteen liitutauluun... kekseliäs poika jonka äiti ei kerkeä jokapaikkaan perään.
tiistai 29. huhtikuuta 2008
Kevättä rinnassa
Tulipas niin ihanat kelit että tietokoneella istuminen tuntuu nytkin lähes rikokselta. Blogi ja käsityöt unohtui sillä hetkellä kun auringon säteet näkyi ikkunasta. Pihalla ollaan touhuttu jos jonkin moista, ja kovasti odotellaan että päästäisiin mansikkamaan (äiti odottaa tätä) ja hiekkalaatikon (ja poika ilmiselvästi tätä) tekoon.Omaa kesätoppia olen kuitenkin yrittänyt tehdä, ja alkaahan se olla jo yli puolenvälin. Tosin kohta tulee eteen pienoinen mietinnän kohta kun muokkasin ohjetta aloittaessa joten nyt pitäisi tietää miten edetään kainaloiden kohdalla.
Pojan kanssa kävimme pyöräretkellä katselemassa josko näkisimme joutsenia lammella. Joutsenet olivat menneet piiloon mutta muita lintuja oli paljon, tosin pojan riemun kiljahdukset sai nekin äkkiä kaikkoamaan. Ja kuten kunnolliseen retkeen kuuluu, eväätkin oli mukana. Ja kyllähän se leipä maistuukin ulkona paljon paremmalta, eikö totta?
Posti on tuonut myös huhtikuun paketin SNY:ltäni, ja ihania lankoja toikin. Sekä lisäksi kerroslaskurin. Poika kerkesi jo toisen tango-langan pörröttää ja silitellä poskeaan, ilmeisen pehmeän tuntuista oli.
Tässä vielä kuvaa synttärikakusta, jonka reunapursotukset muuten olivat tuossa puseron rinnuksessa kynttilöiden puhalluksen jälkeen. Alemmassa kuvassa on sukulaispojan (10v)vapaalla kädellä piirtämä Roope-setä. Häntä kovasti harmitti kun tuossa piirrustustaulussa tahtoo nuo värit sekoittua aika pahasti.
Nyt pitää lähteä laittamaan tuo meidän poika päiväunille kun ei mikään tahdo passata. Kehaistaanpa kuitenkin kuinka reipas kaksivuotias hän on. Itse päätti viikonloppuna että nyt on pinnasängyssä nukkuminen ohi ja muutti omaan huoneeseen juniorisänkyyn. 3 yötä jo mennyt illasta aamuun ilman ainuttakaan itkua. Illalla oma-aloisesti menee omaan sänkyyn ja aamulla tyytyväisenä huutelee kun on herännyt. Äitiä hieman pelotti kun huone on aivan talon eri päässä kuin vanhempien makuuhuone. Lisäksi olen antanut nukkua pinniksessä koska on aika levoton nukahtaja ja on itselleni helpompaa kun sieltä ei päässyt pois. Kun poika saattaa pompata kymmeniä kertoja vielä jotain touhuamaan ennen unen tuloa.
Pojan kanssa kävimme pyöräretkellä katselemassa josko näkisimme joutsenia lammella. Joutsenet olivat menneet piiloon mutta muita lintuja oli paljon, tosin pojan riemun kiljahdukset sai nekin äkkiä kaikkoamaan. Ja kuten kunnolliseen retkeen kuuluu, eväätkin oli mukana. Ja kyllähän se leipä maistuukin ulkona paljon paremmalta, eikö totta?
Posti on tuonut myös huhtikuun paketin SNY:ltäni, ja ihania lankoja toikin. Sekä lisäksi kerroslaskurin. Poika kerkesi jo toisen tango-langan pörröttää ja silitellä poskeaan, ilmeisen pehmeän tuntuista oli.
Tässä vielä kuvaa synttärikakusta, jonka reunapursotukset muuten olivat tuossa puseron rinnuksessa kynttilöiden puhalluksen jälkeen. Alemmassa kuvassa on sukulaispojan (10v)vapaalla kädellä piirtämä Roope-setä. Häntä kovasti harmitti kun tuossa piirrustustaulussa tahtoo nuo värit sekoittua aika pahasti.
Nyt pitää lähteä laittamaan tuo meidän poika päiväunille kun ei mikään tahdo passata. Kehaistaanpa kuitenkin kuinka reipas kaksivuotias hän on. Itse päätti viikonloppuna että nyt on pinnasängyssä nukkuminen ohi ja muutti omaan huoneeseen juniorisänkyyn. 3 yötä jo mennyt illasta aamuun ilman ainuttakaan itkua. Illalla oma-aloisesti menee omaan sänkyyn ja aamulla tyytyväisenä huutelee kun on herännyt. Äitiä hieman pelotti kun huone on aivan talon eri päässä kuin vanhempien makuuhuone. Lisäksi olen antanut nukkua pinniksessä koska on aika levoton nukahtaja ja on itselleni helpompaa kun sieltä ei päässyt pois. Kun poika saattaa pompata kymmeniä kertoja vielä jotain touhuamaan ennen unen tuloa.
tiistai 22. huhtikuuta 2008
Vihdoinkin
Palailen sorvin ääreen... Tai siis blogini ääreen. Jotenkin aika vain kului ja kului, eikä tuntunut olevan mitään raportoitavaa.
Pojalla oli tuon edellisen kirjoituksen aikaan entero-rokko jota jatkui viikon verran. Ikinä ennen en ollut moisesta kuullutkaan mutta nythän tiedän senkin olemassa-olosta. Siskon huivi tuli kuin tulikin valmiiksi, tosin odottaa vielä uutta värjäystä ettei olisi niin älyttömän kirkkaan värinen.
Viime viikko meni pojan synttärijuhlia järjestäessä. Ja nyt olen sitten jo hieman leiponutkin, kuvia lisäilen kunhan kamera löytyy (juu se hukkui johonkin hyvään jemmaan kun vein sen pojan ulottumattomiin eilen, nyt en löytänyt mistään). Jostain bongasin jokunen vuosi sitten reseptin josta muistin enää vain tärkeimmät raaka-aineet: voitaikina, jauheliha sekä mustapippuri-tuorejuusto. No lopun sovelsin ja on kyllä mielestäni todella hyvää, ja mikä tärkeintä - Helppoa
Mustapippurijauheliha-pasteijat
Ohje:
1.nosta voitaikina sulamaan (ohjeesta tulee n 15 kpl pasteijoita) , laita uuni lämpiämään 200 astetta
2. ruskista jauheliha (400 grammaa)
3. lisää mustapippurituorejuusto (200grammaa eli siis se isompi rasiakoko) jauhelihan sekaan.
4. kauli voitaikinaa hieman ohuemaksi ja jaa se neliöiksi (mulla oli siis niitä levyjä joista tulee aina 2 pasteijaa yhdestä)
5. lisää täytettä, taita kaksin kerroin ja voitele munalla
6. Paista kunnes pinta on kauniin värinen.
Täytekakkukin leivottiin synttäreiden kunniaksi, tosin kuuden munan kakku oli tällä kertaa hieman pieni ja viimeiset vieraat taisivat jo kainostella kun kakku uhkaavasti hupeni lautaselta. No mutta oli ilmeisen hyvää kun kaikki tuli syötyä. Kakkukin tuli tehtyä sillä periaatteella että mitä kaapista sattuu löytymään. Muuten oli siis ihan peruskakku, täytteen sekoitin seuraavista aineista
2,5 dl flora vispi vatkattuna
0,5 dl sokeria
1 purkki bulgarian jugurttia
100grammaa fazerin sinistä raastettuna
4 liivatelehteä
0,5 dl vettä
loraus sitruuna mehua (kuumennettuna veden kanssa )
Tämä täyte oli todella hyvää ja taas kerran helppoa tehdä, riitti hyvin kun kakussa ei ollut kuin 2 väliä, ja itseasiassa tätä jäi myös kakun päälle. Väliin olisin halunnut lisäksi banaania, mutta siinä vaiheessa en viitsinyt lähteä kauppaan joten jäi laittamatta. Tämän vuoden kakku ei aivan yltänyt 1 vuotis-kakun tasolle (silloin oli se rekkakakku) mutta ehkä taas ensivuonna energiaa piisaa tehdä jotain muutakin kuin peruspyöreä kakku.
Juhlat meni hyvin ja viimeisten vieraiden noustessa kahvipöydästä muistin ne mikroon unohtuneet pullatkin, nyt olen sitten mussuttanut itse niitä kun olivat jo olleet pakkasessa niin eihän niitä uudestaan voi pakastaa.
Pikkuhiljaa käsityötkin alkavat taas tuntua mukavilta ja jotain valmistakin lienee luvassa tällä viikolla, viimeistelyä vaille kun on muutama työ.
Pojalla oli tuon edellisen kirjoituksen aikaan entero-rokko jota jatkui viikon verran. Ikinä ennen en ollut moisesta kuullutkaan mutta nythän tiedän senkin olemassa-olosta. Siskon huivi tuli kuin tulikin valmiiksi, tosin odottaa vielä uutta värjäystä ettei olisi niin älyttömän kirkkaan värinen.
Viime viikko meni pojan synttärijuhlia järjestäessä. Ja nyt olen sitten jo hieman leiponutkin, kuvia lisäilen kunhan kamera löytyy (juu se hukkui johonkin hyvään jemmaan kun vein sen pojan ulottumattomiin eilen, nyt en löytänyt mistään). Jostain bongasin jokunen vuosi sitten reseptin josta muistin enää vain tärkeimmät raaka-aineet: voitaikina, jauheliha sekä mustapippuri-tuorejuusto. No lopun sovelsin ja on kyllä mielestäni todella hyvää, ja mikä tärkeintä - Helppoa
Mustapippurijauheliha-pasteijat
Ohje:
1.nosta voitaikina sulamaan (ohjeesta tulee n 15 kpl pasteijoita) , laita uuni lämpiämään 200 astetta
2. ruskista jauheliha (400 grammaa)
3. lisää mustapippurituorejuusto (200grammaa eli siis se isompi rasiakoko) jauhelihan sekaan.
4. kauli voitaikinaa hieman ohuemaksi ja jaa se neliöiksi (mulla oli siis niitä levyjä joista tulee aina 2 pasteijaa yhdestä)
5. lisää täytettä, taita kaksin kerroin ja voitele munalla
6. Paista kunnes pinta on kauniin värinen.
Täytekakkukin leivottiin synttäreiden kunniaksi, tosin kuuden munan kakku oli tällä kertaa hieman pieni ja viimeiset vieraat taisivat jo kainostella kun kakku uhkaavasti hupeni lautaselta. No mutta oli ilmeisen hyvää kun kaikki tuli syötyä. Kakkukin tuli tehtyä sillä periaatteella että mitä kaapista sattuu löytymään. Muuten oli siis ihan peruskakku, täytteen sekoitin seuraavista aineista
2,5 dl flora vispi vatkattuna
0,5 dl sokeria
1 purkki bulgarian jugurttia
100grammaa fazerin sinistä raastettuna
4 liivatelehteä
0,5 dl vettä
loraus sitruuna mehua (kuumennettuna veden kanssa )
Tämä täyte oli todella hyvää ja taas kerran helppoa tehdä, riitti hyvin kun kakussa ei ollut kuin 2 väliä, ja itseasiassa tätä jäi myös kakun päälle. Väliin olisin halunnut lisäksi banaania, mutta siinä vaiheessa en viitsinyt lähteä kauppaan joten jäi laittamatta. Tämän vuoden kakku ei aivan yltänyt 1 vuotis-kakun tasolle (silloin oli se rekkakakku) mutta ehkä taas ensivuonna energiaa piisaa tehdä jotain muutakin kuin peruspyöreä kakku.
Juhlat meni hyvin ja viimeisten vieraiden noustessa kahvipöydästä muistin ne mikroon unohtuneet pullatkin, nyt olen sitten mussuttanut itse niitä kun olivat jo olleet pakkasessa niin eihän niitä uudestaan voi pakastaa.
Pikkuhiljaa käsityötkin alkavat taas tuntua mukavilta ja jotain valmistakin lienee luvassa tällä viikolla, viimeistelyä vaille kun on muutama työ.
lauantai 5. huhtikuuta 2008
Sairastelua
Poika on ollut loppuviikon hieman nuhainen ja kuumeinen, tästä syystä on jäänyt kirjoittaminenkin väliin. Paljon ei kyllä ole valmistakaan tullut. Tilkkuja jämälangasta-kivaa eli siis uudelta nimeltään Ystävyyden peittoihin on tullut tehtyä jokunen ja sitten sitä siskon synttärilahjaa olen tehnyt oikein urakalla kun se peijakas päättikin pitää juhlat etuajassa... Minullahan piti olla vielä viikko aikaa neuloa kun hän sitten ilmoittaa että juhlat onkin jo tänään. Lahja on lahjakkaasti kesken ja juhliin menokin hieman jäissä kun poika on vieläkin kuumeessa.
Kuvia ei uusista valmistuneista siis ole, eikä muutenkaan paljon ole kuvattu. Haaveilen uudesta, paremmasta kamerasta, joskin epäilen osaisinko sillä yhtään sen parempia kuvia ottaa kuin nykyiselläkään.
Kuvia ei uusista valmistuneista siis ole, eikä muutenkaan paljon ole kuvattu. Haaveilen uudesta, paremmasta kamerasta, joskin epäilen osaisinko sillä yhtään sen parempia kuvia ottaa kuin nykyiselläkään.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Mistä on pienet pojat tehty?
Vihdoinkin se on valmis! ensimmäinen itse ideoimani neule.
Lanka: Mandarin petit sekä novitan virkkauslankaa tehosteisiin. Kulutus oli vajaat 150 grammaa yhteensä
Koko: 90cm
Puikot: 3½ pyöröt ja sukkikset
Malli: Ihan otsanahan alta tempaistu Perus-raglan jonka reunat virkattu sekä kuvio "ketjuvirkattu" läpi neuleesta (en tiiä miksi tätä tekniikkaa sitten sanotaan). Eli siis lanka on työn nurjalla puolella ja virkkuukoukulla vedetään aina työstä läpi lankalenkki.
Muuta: Mopo hieman karkasi käsistä kun kirjailuksi oli tarkoitus tehdä vain jokin kiemura, mutta tulikin sitten lasten loru. Aivan ihana paita ja käyttäjä. Kirjoitus on puoliksi tarkoituksella tehty tuollaiseksi hieman lapsen käsialaa mukailevaksi (se toinen puoli oli siis sitä että taito ei oikein vielä ollut hyppysissä)
keskiviikko 26. maaliskuuta 2008
Yksin kotona
Tällä viikolla minulla on enemmän työpäiviä ja koska peräkkäisille päiville sattui ilta ja aamu (aamu alkaakin "jo" 10.00) niin poika jäi mummolaan yökylään. Turha olisi ollut hakea sieltä iltapalan syöneenä kotia ja laittaa nukkumaan vain herättääkseen aamulla kesken unien ja viedä takaisin mummon luo aamupalan syöntiin. Minulla olisi sitten ollut vapaa-ilta ja päivällä ajattelin mitä kaikkea teen ennenkuin menen nukkumaan, tässä minä nyt sitten olen istunut koneella ja tajuan että nukkumaan olisi kannattanut mennä jo aikaa sitten. Huomisen kuntosali keikka on hieman jäissä kun kaverin perhe on sairastunut eikä minusta ole hauskaa mennä yksin kuntosalille.
Käsityörintamalla ei valmistuneita ole, uusia keskeneräisiä siitäkin edestä. Yksi valmiskin on kunhan saisin kauniit kuvat otettua niin sen esittelisin teille.
Poikamme on erityisen koiraystävällinen ihminen, välillä olen häntä varoitellutkin että kaikki koirat eivät välttämättä tykkää siitä että joku tunkeutuu heidän reviirilleen, tässä meidän poika tutustuu Helmiin
Käsityörintamalla ei valmistuneita ole, uusia keskeneräisiä siitäkin edestä. Yksi valmiskin on kunhan saisin kauniit kuvat otettua niin sen esittelisin teille.
Poikamme on erityisen koiraystävällinen ihminen, välillä olen häntä varoitellutkin että kaikki koirat eivät välttämättä tykkää siitä että joku tunkeutuu heidän reviirilleen, tässä meidän poika tutustuu Helmiin
Hyvähän se on ettei pelkää eläimiä mutta tietty kunnioitus ei olisi pahitteeksi. Tuttavien koiriin nyt voi suunnilleen luottaa mutta kun tämä menee ihan outojakin koiria yhtä liki.
Nyt lähdetään etsimään sitä nukkumattia että olen heti aamusta asti reippaana oluthanan ääressä, jos vaikka joillakin on jano ja rahaa jäänyt pääsiäisen jälkeenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)