Parempi myöhään...

Kuin ei silloinkaan. Jos joku vielä muistaa niin kerroin keväällä siskoni syntymäpäivälahjasta, joka oli siis zetor-huivi. No huivihan tulikin valmiiksi silloin ennen synttäreitä mutta väri ei miellyttänyt minua, joten päätin värjätä huivin uudestaan (langathan oli itse koolattuja). Jotenkin se työ pääsi kesällä ufoutumaan, ja nyt vasta sain sen valmiiksi, sori Maijja. Tuon sen tullessani perjantaina, tässä sinullekin alkupaloja, toivottavasti väri on sinunkin mielestäsi nyt hyvä:




Niin, ja kuten kuvista näkyy, on pojan hiekkalaatikko saanut hieman tarpeellisia osia. Tosin tuo hiekka lavalla on pojan leikeistä ratin ja vaihdekepin myötä unohtunut kokonaan. Voisi istua ja ajaa "volvollaan" tuntikausia, jos vain äidillä riittäisi hermot touhuta takapihalla (aihetta kyllä olisi mutta voimia ei).

Lahjoja

Siskoni vietti valmistujaisia lauantaina, ja mikäs sen parempi syy juhliin. Ja tietenkin lahjontaan. Upea suoritus, ja koska hän on jatkamassa opiskelijan uraansa pohjoisessa, päätin antaa hänelle pientä lämmikettä. Uusi kotiliesi (16/2008) tarjosi useita mahtavia neuleohjeita, joista Kallio-lapaset oli mielestäni ihanat, joten langan valinta oli edessä. Aikoinaan sain mummultani hänen kaikki loput langat, joukossa myös aitoa pässin pökkimää omalta kylältä. Mikäs sen paremmin sopisi näinkin upeaan lapasmalliin kuin Kallio on (ohjeessa linie natur wool). Valitettavasti kuvista ei oikein näy nuo palmikot.

Samaisessa lehdessä oli myös Ransu-rannekkeet, joiden mielestäni kauniit kavennukset ja lisäykset saivat kokeilemaan myös niitä. Ja koska lankojen värit toivat niin mieleen siskoni, päätyivät nämäkin lämmittämään häntä. Niin ja muuten, myös nämä mohairin loput löytyivät sieltä mummun langoista. Vahvuudeltaan ovat aikalailla Kitten mohairin luokkaa. Nämä oli niin kivat että taidan tehdä itselle samanlaiset eri värisenä.

Selkäsärky on hieman hellittänyt, johtunee tosin siitä että mies oli kotona ja sain hieman levätä. Välillä kun pääsee pitkälleen sopivaan asentoon niin hieman helpottaa.
Suurista etsinnöistä huolimatta kadonnutta ei ole löytynyt, viranomaiset lopettivat suuretsinnät eilen ja lähettivät armeijan pojat takaisin kasarmille. Suru ja kummastus on koko kylän yhteinen, 5km säteellä on kuljettu etsintäketjussa eikä mitään ole löytynyt. Eniten kummastuttaa se ettei kukaan ole nähnyt häntä silloin katoamisiltana, vaikka ihan keskellä kylää ollaan ja useita ihmisiä oli liikkeellä silloin iltasella, myös me.

Selkäkipua

Muutaman viimeisen päivän ajan selkäni on ollut todella kipeä. Olisi tieten pitänyt jättää ne viimeiset 10 mansikkakiloa sinne pellolle. Niin kauan on ihan ok olo kun kävellä hissuttaa menemään, mutta tietäähän sen ettei tuon kohta 2½ vuotiaan kanssa vain hissutella. Onneksi Sante on reipas pieni poika ja kiipeää tuolin avulla moneen paikkaan jolloin nostelut jää vähemmälle, lisäksi auttaa äitiä antamalla lattialle pudonneita tavaroita.

Täällä meilläpäin toivotaan pientä tai oikeastaan aika suurta ihmettä, naapuristamme katosi vanhus toissailtana. Juuri ikkunasta katselin kuinka etsintäpartiot aloittelee hommat levätyn yön jälkeen. Tuntuu pahalta kun itse ei juurikaan voi auttaa mutta olosuhteiden pakosta joudun jäämään kotiin. On ihailtavaa kuinka kyläläiset ja toispaikkakuntalaisetkin ovat auttamassa etsinnöissä.

Käsityörintamalla on hieman hiljaisempaa, joitakin juttuja olen saanut valmiiksi, mutta ne onkin sitten niitä hys-hys juttuja jotka voi esitellä sitten tuossa loppuvuonna. Ajattelin aloittaa ajoissa ettei vain tule kiire.

Syksy-sukkia

Tuossa jokin aika sitten huomasin kaupan hyllyllä Novitan uutuuden, Nalle Syksy-langan, jota sitten heräteostona yhden kerän ostin. Sukkia aloitin hellepäivänä rannalla (siis silloin kun oli puhe siivota), hieman keräsimme äidin kanssa katseita neuleinemme muilta auringonpalvojilta.

Olikin riittoisa kerä: Ensin neuloin sukat itselle, ja kun lankaa jäi niin poikakin sai omat. Ja kun sittenkin vielä jäi lankaa niin maha-asukkiakin odottaa villasukat. Ja ne loput langat mennee miehen sukkien raidoiksi, joten koko perheen sukkiin riitti siitä yhdestä ainoasta kerästä.

Vaikka en neuleolympialaisten viralliseen tiimiin kuulukkaan, olen hengessä mukana neuloen mohair-shaalia. Haaveissani näin sellaisen lähes seitinomaisen huivin, mutta tuo puikoilla oleva on kyllä kaukana seittimäisyydestä. Todennäköisesti se löytää tiensä uudelle omistajalle joskus tuossa joulun tienoilla. Onhan tässä vielä lähes kuukausi niihin häihin johon sitä huivia tarvisin, ehtiihän tässä neuloa useamman ja sitten valita mieluisimman itselle.

Siskoni innoittamana minäkin menin ja ilmoittauduin Ravelryn jonoon, saa nähdä miten minulle käy siinä ihmemaassa. Voihan se olla että pääsen sinne ajoissa etsimään siihen huiviin ohjetta ettei käy kuten tälle ensimmäiselle jonka siis aloitin ilman minkäänlaista ohjetta.

Mansikkakakku

Niin, taas leivoin mansikkakakun , oikeastaan jo tiistai-iltana. Anoppi täytti tuossa jokin aika sitten vuosia ja keskiviikkona niitä jälleen muutaman vieraan kera juhlittiin. Itse ehdotin että josko tekisin kakun tarjottavaksi ja sehän kelpasi, tosin taas hieman karkasi mopo käsistä kakun koon suhteen. Viidelle hengelle olisi tainnut riittää hieman pienempikin versio.

Pohja on ihan perus kakkupohja, jota käytän oikeastaan aina kun leivon täytekakkuja, tällä kertaa 4-munan versiona. Pohjan leikkasin vain kahteen osaan, jotka kostutin vaniljamaidolla (siis maitoa ja vaniljasokeria sekaan). Väliin ja päälle tein mansikkarahkaa (1prk flora vispi, 200g rahkaa, sokeria ja tuoreita mansikoita), josta tuli melkoisen makeaa koska poika auttoi sokerin laitossa. Koko komeuden päälle asettelin sitten marenkilevyn (2 valkuaista ja 1 dl sokeria). Reunaan vielä purkillinen floraa pursotettuna ja kesäinen marenki-mansikkakakku on valmis.

Nyt se alkoi: KESÄ

Vaikkakin Pekka Pouta (vai olikohan se joku muu) jo televisiossa kerkesi ennustaa että loppuukin lyhyeen. Me ollaan nautittu jokaisesta hetkestä ulkoillen ja rennosti ottaen. Lauantaina ajeltiin Pietarsaareen Jaakon Päiville, aivan mahtava vanhan ajan tori siellä olikin. Kotiin palattuani hoksasin että en ostanut torilta oikeastaan mitään, pelkästään keraamisen S-kirjaimen. Paljon kaikkea siellä oli mutta jotenkin siinä kävi niin että jokaisen "mä haluan tän" - tuotteen kohdalla järki sai tajuamaan että kotona on roinaa ihan riittämiin.

Koko reissun poika höpötti takapenkiltä UI UI, eli niinhän siinä kävi että kotimatkalla piti pysähtyä kahteenkin kertaan uimarannalle. Tosin kossi oli ainoa rohkea joka itsensä kasteli, minä ja Maijja katseltiin sivusta ja kuvattiin tilanteita. Tuolla Maijjan blogissa on kuvia reissusta, ja täytyy sanoa että meinasi Volvo loikata ojan puolelle kun ajoimme sen yhden Ranchin ohi.

Samaisella reissulla sain myös elämäni mahtavimman peruspehmiksen, koko oli kyllä vähintäänkin kohdallaan. Kuvaa ei tullut otettua mutta oli siinä hintaansa nähden pehmistä. Siinä omaa ja kossin pehmistä tuhotessani mietein ettei taida aivan sitä tarkoittaa lause "syö kahden edestä". Jäätelöä on kulunut kotopuolessakin kohtalaisen paljon.

Illalla poika menee mummulle ja uu-uu vaarille yöksi ja aamulla lähtevät pariksi päiväksi Ähtäriin lomailemaan. Uhosin siivoavani keittiön kaapit kun poika ei ole kotona, mutta jos on vielä aurinkoista niin taidan vain hakea kirjastosta pinon kirjoja ja maata takapihalla.

Tulvii pohjanmaa

Eilen iltasella ajeltiin kotiinkotiin (siis minun vanhemmille) ja samalla käytiin katselemassa tulvivaa Kalajokea, olihan siellä vettä aikalailla. Vaikka suurin tulvahuippu oli jo ohi. Mummulan soutuvene oli käynyt omalla seikkailullaan mutta onneksi sekin oli löydetty. Jostakin syystä luontoäiti tuntuu kohdistaneen voimansa näille seuduille, ensin oli Suomen Sievimmässä kunnassa trombi ja nyt sitten tämä tulva. Tosin on tainnut olla siellä täällä hieman erikoinen kesäsää.

Ja eilen illalla kävi niin että poikaa nukuttaessa nukahdin minäkin, tässä nyt se jo pidemmän tovin valmiina ollut kesäneule (kuva on mitä nyt tälläinen tohelo itselaukaisijalla aikaiseksi saa):

Mallihan on siitä Kesä 2008 Novitasta ohje 52. Lankana ohjeessakin käytetty novitan Bambu. Sen verran voisin sanoa noista Novitan ohjeista että kannattaa hieman mittoja katsoa, minä tein omani M-koon mukaan (eikä siis ollut löysempi käsiala vaan mitat oli siinä oikeat minun xl-vartalolle). Ja ohjeesta poiketen tein pyörönä kainaloihin asti ja lyhensin yhdellä mallikerralla. Kaikenkaikkiaan onnistunut neule jota varmasti tulee käytettyä.