Jäänyt kertomatta

Jostakin syystä on jäänyt kertomatta teille asioita:

-Kolme neuletakkia, muutama huivi, parit sukat. Kasa koetilkkuja.

-Norsulauma, Nalluska ja muutama Muu.

-Kolme koekakkua, useampi hyytelökakku.

-Lapsille ommeltuja vaatteita isompi kasa.

-Lapsiperheen arkea: sairastelua, sotkua ja siivoamista.

-Aprillipilakin unohtui tänävuonna.

Enkä kyllä kahden vuoden takaiseen olisikaan yltänyt.

Tuntuu kuin päivät kuluisi hukkaan. Kovasti odottelen lasten tavoin kesää, ja kesälomaa. Tein päätöksen että vietän kesän lasten kanssa kotosalla enkä edes yrittänyt etsiä töitä kesäksi. Lasten lisäksi pääsen keskittymään käsitöihin, kotiaskareisiin ja kukaties johonkin muuhunkin. Sen lisäksi että olen unohtanut kertoa, huomaan että olen unohtanut myös kuvata. Kalajoki-sukkia kudoin kaksi paria, ensimmäisistä tuli isot itselle, joten annoin ne Sannin kummitädille. Toisista tulikin sitten sopivat. Kakkuja on leivottu Santerin synttäreitä silmälläpitäen. Kun toiveena on Mikki Hiiren kerhotalo, joutuu äitikin tiukille (otetaan vastaan hyviä vinkkejä tummanpunaisen kakkukuorrutteen valmistamiseen). Ja viimeisin villitys on ollut vanhojen vaatteiden tuunaaminen lasten vaatteiksi. 110-120cm paidoista tulee hyviä liivimekkoja, naisten komeasta vihreästä paidasta housuja...

neljännen neljäs

Sain haasteen esitellä neljännen kansion neljättä kuvaa. Tässäpä tämä:

Kuvassa Sanni siskoni 30-vuotisjuhlissa viime elokuussa, päällä kaverin varaston kätköistä löytyneestä kankaasta ompelemani liivimekko (mikä ihaninta, kangasta oli paljon) ja hihatin, jonka kudoin juhlia edeltävänä päivä ettei tule pienimmälle kylmä. Ja kyllä juhlissa olikin hauskaa... Kiitos siskolle vielä kerran (ja sille toiselle kuvan ottamisesta)

Lahjuksia

Eilen juhlimme urakalla, ensin tuttavaperheen tytön vanhenemista ja sitten yhtä kihlaparia. Tyttö on siinä iässä että meikit alkaa kiinnostamaan, mutta toisaalta lelut ja etenkin tollukat vielä vetää puoleensa. Joten lahjaksi tein meikkipussukan ja sen sisälle sujahti pojan suunnittelema pehmomaatuska. Samalla kertaa maatuskoja tulikin useampi, näihin saa kivasti uppoamaan pienetkin tilkut. Kihlaparin ostoinen lahja pakattiin sydänkankaiseen ostoskassiin, jonka juju on yläreunan nepeissä ja niiden kiinnittämismahdollisuuksissa. Ompeluksia tehdessä on mielestäni mukavaa käyttää erilaisia nauhoja luomassa viimeistellymmän lopputuloksen, kuten tässä kassissa tuo sydänmerkki yläreunassa tai tollukoissa tuo tipunauhan pätkä (joka on muuten ihanaa nauhaa jonka löysin erään liikkeen ota tästä laatikosta)

Yksi pieni elefantti...

Joskus se on ollut jollakulla lakanana.

Minä näin siinä pienen palan tilkkupeittoa.

Ystäväni silmissä siinsi kestovaippa.

Sitten inspiraatio iski, ja vei mukanaan.

ps. En edelleenkään osaa kirjoa kauniisti, mutta toivottavasti harjoitus tekee mestarin. Ja valokuvien huono laatu johtunee kuvaajan lisäksi myös kamerasta.

Kankaanpainantaa

Mies halusi kaverilleen joululahjaksi Same-traktorin haalarin. Eihän sellaista näiltä lakeuksilta siihen hätään löytänyt. Siispä kangasvärin ostoon. Lupasin miehelleni ettei ole ongelma eikä mikään painaa logoa selkään - Sitten näin sen logon. Kunnialla kuitenkin selvittiin vaikka tiikeriä hieman pelkistinkin, eikä värikään suureksi ihmeeksi levinnyt liukkaassa kankaassa. Ja koska mieheni niin iloitsi keksimästään huippupilasta (tämä on tätä miesten merkkiuskollisuutta), en voinut vastustaa kiusausta vaan tein hänelle samanlaisen.

Samaisen kaverin poika täytti heti vuoden alussa maagiset 18 vuotta, ja tottakait piti jälleen jotakin legendaarista keksiä. Koska puolen litran kangasväripullosta riittää vielä useaan painokertaan, päätin tehdä paidan pojalle. Oma poikamme totesi eräästä joululahjastaan että " ei voi olla uskomatonta, miten pukki tiesi tämänkin tuoda", siitä sitten muodostui kaikkeen sopiva lause.

On pidellyt kylmempää

Pakkasta mittarin mukaan rapiat -31 astetta. Sen lisäksi auton akku vetelee viimeisiään joten kouluun meno jäi myöhemmäksi. Siispä nyt on hyvää aikaa päivittää tännekin tapahtunutta.

Joululahjoja tein ja tehtiin jonkin verran itse, kuvia vain en muistanut ottaa kaikista. Joulukalenterimme oli tänä vuonna askartelupainotteinen, joten olemme askarrelleet yhtä sun toista jotka on vielä(kin) kuvaamatta.

Joulupukki oli anteliaalla päällä ja toi minulle jotain pitkään ja hartaasti toivottua. Siitä innostuneena kaivoin Berninan pitkästä aikaa esiin ja annoin mennä, kun onhan ne mustat laukut aika tylsiä ja muunväriset ilmeisen hinnakkaita kun ei ollut pukkikaan raaskinut sellaista mukaan laittaa ;)

L O M A

Nyt alkoi joululoma koulusta. Ihanaa kun saadaan aamulla vötkistellä kaikessa rauhassa. Ja vielä ihanampaa on touhuta koko päivä lasten kanssa. Olen kaivannut niitä hetkiä kun voidaan askarrella, halia, höpötellä ja jopa kiukutella koko päivä kotosalla kiireettömästi.
Monenlaista on käsityörintamalla valmistunut, mutta niistä enemmän sitten viikon päästä ettei yllätykset paljastu ennen aikojaan. Tässä kuitenkin kaikille Blogin lukijoille joulukorttitunnelmia meiltäpäin. Vuodessa ei juurikaan mikään tällä rintamalla ollut muuttunut, edelleen oli vaikeaa saada otosta jossa molemmat olisivat olleet edukseen.