lauantai 26. tammikuuta 2008

Nettiriippuvainen äiti?

Tässä eräänä iltana rupesin epäilemään omaa suhdettani tietokoneeseen kun poika nukahti työhuoneen lattialle minun surffaillessani. Leikki siinä, luki kirjaa ja yhtä äkkiä tajusin että poika on täydessä unessa. Eli äiti ei malttanut lähteä laittamaan poikaa yöpuulle niin oli sitten siihen kantanut viltin ja siinä tyytyväisenä nukkui. Ei kyllä edes pyytänyt (tai siis ruumiinkielellä viestinyt) että lähdettäisiin nukkumaan.



Ja voinee sanoa että olen kehittynyt silmukkamerkkien teossa :) kävin äitini laatikoilla ja siellä kun oli hieman parempi helmivalikoima niin johan alkoi toimia paremmin. Ehkä jopa hieman innostuin tästä asiasta, kohta kudon perussukkiakin niin että varressa on jokaisen oikean silmun edessä merkki... Tai ainakin merkkivarastot sen mahdollistaisivat.



Lankavarastoni täyttyi kuin taikaiskusta kun Tanjalta tuli ne "lehmälangat". Eli siis tuolla kierrätetään blogissa "kohtasin" Tanjan ja hän kaipasi lehmiä. Nämä lähetin uuteen kotiin:




Ja tilalle tuli siis nämä langat. Erityisen iloinen olen tuosta aidosta alkuperäisestä novitan tangosta, sitä kun ei ole enää kaupan hyllyillä (siitä tulee kauniimpi pinta kuin nykyisestä tangofanista).Miksihän lankojen mallistot muuttuvat niin usein. Aina kun löytää jonkun kivan langan niin pitäisi hamstrata oikein kunnolla kun kohta se on jo poissa tuotannosta, tai ainakin värikartta on keretty uusia moneen kertaan :

3 kommenttia:

  1. Taitaa lankamallistot ja värit vaihtua tiheään juuri siksi: että niitä hamstrattaisiin.

    VastaaPoista
  2. kiitos postista, kuvat tuli perille. laitan sulle spostia pian niiden tiimoilta, mulla tietokone hajalla, hiukan vaikeeta nyt tää yhteydenpito. Mutta ainakin toinen lehmämuki oli semmonen mitä mulla ei ole. :)

    VastaaPoista
  3. Perhosefekti: näin se varmastikin on. Sitä vain tuskastuu siihen neuleet jää pikkuista vaille eikä kaupassa varmasti enää ole samaa lankaa/väriä. Sitten taas inhoan sitä jos lankaa jää yli sellainen nökkönen että ei siitä enää mitään tee.
    Nina: Ei mitään kiirettä, ajattelin vain kun se edellinen viesti oli silloin kummallisesti kadonnut bittien syövereihin.

    VastaaPoista