Sivut

torstai 1. tammikuuta 2009

Elämää ei sen vähempää

Jotenkin tuntuu että tunnit ja päivät vain katoavat johonkin. Johtuneeko siitä että meidän uhmaikäinen (vai olikos se niin että nykyään ne onkin tahtoikäisiä) päätti tuossa aatonaattona ettei hän nukukaan. Normaali iltarutiini oli sitten viikon ajan se että poikaa kannettiin takaisin sänkyyn 3-4 tunnin ajan, jotenkin siinä puolenyön jälkeen alkoi unohtua kaikki ne hyvät neuvot pysyä itse tyynenä ja rauhallisena. Nyt muutama ilta on ollut jo helpompaa *koputtaa puuta* ja kun tyttö on samalla ruvennut nukkumaan yöllä yhden pitemmän pätkän niin äitikin saa taas nukkua.
Ennen joulua leivottiin kuutisenkymmentä rieskaa, hyvää tuli niinkuin aina. Poika on innokas apulainen kaikissa kotitöissä ja yritän häntä kyllä mukaan ottaakin vaikka välillä helpompaa olisi tehdä yksin. Eilen taas kaivoimme leivontamyssyt esiin ja teimme murojalanjälkiä kastajaisiin. Ja kun pojalla innostusta piisasi niin karpalojäädykkeetkin tehtiin valmiiksi pakkaseen. Siivoaminen ennen maanantaita on aivan turhaa jollei välttämättä halua tehdä sitä moneen otteseen, työhuoneen ja tytön tulevan huoneen siivosin jo ja laitoin ovet lukkoon ettei poika pääse enää sotkemaan.
Kuvia joulusta olisi jonkin verran mutta kamera on teillä tietämättömillä, toivottavasti putkahtaa esiin kun siivoan. Poika on todennäköisesti kuvaillut ja laittanut sitten sen johonkin, tai sitten hajamielinen äiti on jemmannut pojan ulottumattomiin eikä enää muista missä se on.

2 kommenttia:

  1. Ihania nuo pikkuapurit, joiden kanssa sitten tahtoo mennä enemmän aikaa... :-)

    Mutta kun antaa tehdä pienestä pitäen, niin kyllä ne tekee sitten vähän suurempanakin, vaikka meillä on pientä hankaluutta nyt tuon 15 v:n kanssa, kun kotityöt ei niiin kauheasti enää kiinnostaisi.

    Hyvää uutta vuotta! Täällä se ainakin alkoi ihanalla auringonpaisteella ja pikku pakkasella, -7 astetta.

    VastaaPoista
  2. Niin, kyllähän se taitaa niin olla että tulevaisuudessa saa oikein komentaa tekemään jotain kotona. Nyt tekisi liiankin kanssa.
    Meillä vaihtui vuosi hirveässä myrskyssä jossa lenteli sitä sun tätä pitkin maita... Lumikola löytyi 100 metrin päästä ja koirien (naapurin koirat hoidossa) napuämpäri on vieläkin teillä tietymättömillä. Tänään oli kaunis auringonpaiste ja muutenkin mahtava ilma, nyt illalla pakkanen kiilannut lähelle -15 astetta.

    VastaaPoista