Neljännesvuosi

Meidän pikkuisella tuli 3kk täyteen ja täytyihän sen kunniaksi kakku tehdä. Ohjeen otin Hannelelta, ja hyvää tuli.

Tässä "virallinen" juhlapotretti. Ajatteli heti näyttää että mulle on turha ryttyillä.

En tiedä mikä mättää käsityörintamalla, ideoita pursuaa päästä aivan tajuttomasti, mutta valmista ei tahdo tulla sitten millään. Kesken on kolme erilaista nuttua tytölle, yksi neulemekko tytölle, muutama torkkupeitto, parit sukat, oma palmikkoneule, muutamat ruoat, pehmolelu... Lista taitaa olla loputon. Uusia neuleita on sitten kiva aloittaa, mutta mistä päästä aloittaisi sen lopettelun?

Tuohon jäätelöön käytetyn langan tarina on muuten seuraava: Neuloin itselleni kirjoneuleen seitsemännellä luokalla. Tosi kiva ja suuritöinen puuvillaneule, mutta arvaatte varmaan millainen on neule jonka helmassa on 15cm korkea usealla värillä neulottu kirjoneule ja loppu on sileää yhdellä värillä. Kyllä vain, se helma roikkuu ja vetää muuten kaunista neuletta. Joskus on sekin työ tehty tekemättömäksi ja lankoja löytyi kotoa vielä.

Kaikkea kivaa...

...on touhuiltu viime päivinä. Perjantaina leivottiin jälleen kerran. Poika on innokas apuri joka ei pelkää sotkea käsiään, reippaasti tarttuu toimeen ja vaivaa taikinaa äidin kanssa. Tosin äidin pinna on välillä koetuksella. Koetuksella alkaa olemaan myös puntari ja äidin hienot ajatukset painon pudotuksesta. Täällä olis nyt sitten pullaa tarjolla.Lauantai kului käsitöiden merkeissä kun yritin viimeistellä niitä kymmeniä (no ainakin melkein) keskeneräisiä käsitöitä että saisin ne teille esiteltyä, tässä yksi.

Sunnuntaina lähdimme lasten ja tuttavaperheen kanssa Kalajoen Hiekkasärkille mäenlaskuun. Mahtava mäki dyyniä alas ja vielä mahtavampi tuuli ja tuiverrus. Onneksi oli lämpimästi päällä ja alla sekä Sannille untuvapussi vaunuihin. Poika uskalsi jopa yksin rinteeseen, mutta odotti kuin kuningas alhaalla pulkassaan että joku tulisi ja vetäisi hänet takaisin ylös.

Vihdoin ja viimein

Pitkin syksyä kerroin sen yhden joululahjan valmistumisesta, sen jota en voinut esitellä koska saaja lukee blogiani. No valmistuminen meni viimetippaan ja paketoin lahjan kuvia ottamatta. Nyt sitten vihdoin muistin pyytää lahjan saajaa, siskoani Maijjaa, kuvaamaan viltin jotta voin sen teillekin esitellä. Tässä oli kyllä urakkaa kerrakseen, mutta lopputulos on kaiken sen vaivan arvoinen. Tilkkuilu jatkunee vielä oman torkkupeiton verran, sen verran ihastuin tuohon "malliin".

Tilkut on virkattu nallesta sekä maijasta, tilkkujen koot vaihtelee 3x3 cm ja 15x15 cm välillä. Yhteensä tilkkuja on vajaa 400. Hieman arvelutti tuo sininen väri peitossa, johtuen tästä. Mutta taisi osua kuitenkin oikeaan värivalinta. Viltti kaipasi kuitenkin jonkin piristeen noiden ruskean sävyjen sekaan, olin jo ostanut oranssia mutta sitten sisko kertoi että on ajatellut sinistä sisustukseen, riskinotto tieten kannatti.

Erilainen pyykkipäivä

Poika sai hellan, joten tarviihan hän toki ruokaakin. Nyt on sitten äiti joutunut koville tilausten kanssa. Jotakin on jo toteutettu, useita odottaa tekotavan päättämistä. Eilen meillä tästä johtuen pyykättiin nakkeja, lihapullia ja -pihvejä, kanamunia sekä ranskanperunoita. Tosin lista kuulostaa ja annos näyttää paremminkin kulman grilliltä haetulta kuin itse kokatulta. Lankojen värit vain sanelee mitä näistä tulee. Ja pitihän siihen hellaleikkiin ommella kissakuvioiset patalaputkin ettei sormet pala.

Nyt sitten apujoukkoja kehiin, mitä ruokia voisi tehdä näistä väreistä (valkoinen loppui jo), lisäksi olis sitten punaista ja vihreä-oranssi-punainen raitahuopasta. Ei kovin kummoiset menut onnistu. Joten jos jollakulla on ruoan värisiä huopuvia lankoja joutilaana niin täällä olisi niille käyttöä, jo muutamasta metristä tulee valmista ruokaa. Korvataan kyllä lanka jotenkin.

Hella

Kaikki alkoi jo kuukausia sitten erään kyläreissun jälkeen.

Äiti, Iinalla ja Aatulla oli sellainen hella.

Äiti minäkin haluan sellaisen hellan.

Itse en kyseistä hellaa nähnyt, mutta minä tiesin tasan tarkkaan millaista hellaa minä en halua. Meille ei tuotaisi sellaista muovista hetken kestävää häkkyrää. Aikani katselin kauppojen tarjontaa ja tajusin ettei mieluista löydy. Aika ajoin poika muisti hellan.

Äiti, miksei pukki tuonutkaan hellaa?

Ajatukset valtasi itse tehty hella. Valkoista kalustelevyä, pari saranaa ja hieman puusepän taitoa. Ja aikaa olla rauhassa. Ja sitten, pahvilaatikko voisikin olla hyvä hella. Yhä edelleen pojalta uupui hella. Kunnes eilen iltasella.

Äiti, voisiko tämä olla hella?

Kyllä, se tosiaan voisi olla hella. Ikeasta ostettu rahi, hieman mieliuvitusta ja aikaa istua ompelukoneella ja nyt vihdoin ja viimein meidän lapsella on hella. Ja äsken puhelimessa oli onnellinen pieni poika.

Isi, äiti teki minulle tänään hellan. Ja munia. Ja makaroonita. Muomena (=eilen) ne oli jakkara ja lankaa, nyt on hella ja kuokaa.

Sukkia ja nuttuja

Käsitöitä teen aina sopivan tilaisuuden tullessa eteen, vähemmänhän sitä nykyisin on aikaa kuin ennen Sannin syntymää. Oma palmikkoneule alkaa olla rinnankorkeudelle asti neulottuna, ilman mallia neulottaessa on se huonopuoli että voi tulla tenkkapoo eteen eikä tiedä miten jatkaisi. Kävin viikolla hakemassa kerän lisää lankaakin kun silloin lankoja ostaessa oli tarkoitus tehdä tunikamittainen liivi, nyt teen siis niukkalinjaista paitaa. Oli onneksi vielä samaa erää liikkeessä.
Valmistakin on vaikka niitä en tänne ole niin hirveästi esitellytkään. Sukkia on tehty 3 paria joulun jälkeen, tässä kuvia yksistä. Nämä on ne Johkun sukista mallia saaneet sukat, kaikki ei aivan mennyt nappiin tässä ekassa parissa ja toinen pari on nyt puikoilla. Ajatuksena samalla kirjata ohjeen tapaista ylös (tosin pitää kysyä mitä Johku on siitä mieltä). Kuvat on kyllä aivan säälittävän huonoja, antakaa anteeksi. Kameran (Canon PowerShot A410) kapasiteetti on vain aivan riittämätön, kuten myös kuvaajan taito.

Kun aina ei jaksa kutoa pelkästään sukkia, on välissä valmistunut muutama nuttu vauvaviemislaatikkoon. Yllätysnutun ohjeen sain suomenkielisenä Evalta . Ajattelin kokeilla minkä kokoinen tulee nalle-langasta 3½-puikoilla ja tulikin aikalailla meidän tytölle sopiva nuttu. Ehkäpä kudon toisenkin.

Ja koska se ystäviemme vauva oli kuin olikin tyttö (siis mies sanoi että ovat saaneet tytön mutta perhekerhossa joku sanoi pojaksi), niin täytyi kutoa tuon yllätysnutun tilalle jotain tyttömäisempää. Eli tässäpäs tämä pienen tytön bolero, koko n. 68. Ja kuten kuvasta näkyy, Sanni ei oikein viihdy mallina. Ohjeen katsoin jostakin vanhasta novitasta, voin kaivella tarkemmin jos joku haluaa. Lankana minulla Novitan Bambino ja Tango 3 puikoilla tikutettuna.

Ainiin, eilen meillä oli jälleen leivontapäivä, tällä kertaa sämpylöitä ja vilhelmiinoja. Mies kyseli illalla että mitä nuo kokkareet on (sante teki vilhelmiinoista aika omalaatuisen näköisiä), vastasin että voita ja sokeria, joiden sekaan on laitettu himppu jauhoja. Kummakos tuo jos hyvältä maistuu?

Elossa edelleen

Vaikka blogissa hiljaista välillä onkin niin kotona on kaikkea muuta. Poika kiihtyy hetkessä nollasta sataan ja vauhti on sitten sen mukaista. Varastona toimivassa vaatehuoneessa oli ollut ylähyllyllä jotain mielenkiintoista, joten eikun kiipeämään silloin kun äiti on siskoa imettämässä. Silloin nähkääs saa touhuta rauhassa, tällä kertaa tosin piti pyytää äitiä apuun kun lopen hoksasi että on aika huteralla pohjalla elo. Pitäisi näemmä taas siivota tuokin huone. Pari kertaa vuodessa kun raivaa niin sitten on taas hyvä syytää ovelta kaikki vain peremmälle.
Käsitöitä on valmiina mutta kuvat ottamatta. Poika on niin innokas kaveri siinäkin asiassa että kamera häviää heti kun yritän kuvata jotain. Yritän kuvailla niitä tässä lähiaikoina ja raportoida tännekin. Viime aikoina on tosin hääritty enemmän keittiön puolella, Anoppi palasi töihin ja pyysi kakkua viemisiksi. Kakusta ei ole kuvaa mutta koristeet tehtiin pojan kanssa. Poika pyöritteli palloja ja minä litistin ja pyörittelin ruusuiksi. Ihan ok ruusut ottaen huomioon etten ole ennen tälläisia tehnyt.Tyttö kasvaa vauhdilla ja välillä yritän ottaa kuvia siitä todisteeksi, tässä Sanni 2kk ikäisenä. Taitaa olla yhtä vauhdikas tapaus kuin veljensäkin, nyt jo melkein itse kääntyy mahalleen (Sante oli silloin 2½kk kun kääntyi). Toivoisin tosin että pysyisi vielä kiltisti paikallaan, millä näitä sitten pitelee kun molemmat liikkuu?