Metsä sydämessäin

Viimeiset kuukaudet on kulunut hitaasti, kutkuttavan hitaasti. Voiko ihminen kertakaikkiaan rakastaa kangasta? Rakastaa sitä niin paljon että ensimmäisten kappaleiden leikkaaminen tuntuu suorastaan taianomaiselta (siitäkin huolimatta että leikkasin samaa kangasta tänään metritolkulla). Se tunne kun toivoo onnistuvansa täydellisesti koska ei halua pilata taianomaista hetkeä, kun henkeään pidätellen miettii mitä muut on mieltä meidän omasta kankaasta samalla tiedostaen että eihän sillä ole mitään merkitystä. Minä pidän tästä, minä suorastaan rakastan tätä ja tiedän että moni jakaa saman tunteen kanssani. Projekti oli ikimuistoinen eikä se vieläkään ihan lopussa ole.

Miltäkö tuntuu olla metsänomistaja? Taianomaiselta, ainutlaatuiselta sekä onnelliselta mutta samalla hetkellä haikealta. Haikealta koska mitäs minä nyt teen iltaisin, mitä minä odotan kuin kuuta nousevaa? Uutta kangasta kenties ;)

Tässä vaiheessa, saanen esitellä viimeisen n. puolen vuoden rutistuksen tuloksen: Meidän Metsä, Hannan kankaan kanssa yhteistyössä valmistuneen kankaan joka myytiin alueen ompelijoille ennakkomyynnissä ja jota ei mistään voi enää ostaa (joten taidan jatkaa oman palani silittelyä). Kuosin on suunnitellut Pikkukiisken Leena Renko, kiitos ihastuttavasta kuosista.
Kaavana Ottobre 6/12 lehden raglan-body koossa 92