Päivän työ

Tänään tartuttiin sitten Onoenon kanssa lapioon ja aloitettiin pojan ikkunan alla myllääminen. Santeri oli kovasti kaverina ja Sanni toimi päällysmiehenä tarkkaillen toimintaa rattaistaan. Kovin työ oli nurmikon poistaminen, siinä kun oli melkoisesti myös rikkakasveja juurineen. Vielä jäi se toinen reuna odottelemaan multaa ja kukkia. En edes tarkalleen tiedä mitä tuohon laittaisin, jotain matalakasvuista saa ehdottaa. Ja vinkkejä myös mikä sopisi katteeksi kukkien päälle, vai jätetäänkö aivan mullalle?Olen ihastunut kivien muotoon, saatan pyöriä kivikasassa ja katsella muotoja. Tästä johtuen pihallemme ilmestyy aika-ajoin kiviä, isompia ja pienempiä, yleensä muodoltaan sydäntä muistuttavia. Meillä siis äidin taskut on kiviä täynnä, ei lapsien.


Lapset, varsinkin Santeri on iloinnut tästä ihanasta kelistä. Ulkona ollaan aamusta iltaan eikä sisälle meinaisi tulla edes ruokailemaan. Myös Sanni on päässyt pois vaunuista viimepäivinä, kiikku on tytöstäkin kiva paikka jos vain veli malttaa antaa nättejä vauhteja. Silmä kovana pitää katsoa ettei meno ylly mahdottomaksi.

Kevät

Aina näihin aikoihin sitä huomaa pihallaan yhtä ja toista kunnostuksen tarpeessa olevaa kohtaa. Tai oikeastaan ei meillä vielä niitä kunnostettavia ole mutta kohtia jotka on keskentekoisia löytyy kyllä. Velipoikaa kyselinkin kaveriksi, saisi edes joitakin kohtia kuntoon.

Talven jäljiltä pihamaat on mystisesti siirtynyt, siellä täällä jalka humpsahtaa myyrien tekemiin koloihin. Onneksi kasvit on säästynyt näiltä tuholaisilta, ainakaan omenapuuta eivät ole päässeet jyrsimään. Jotain hyvääkin näistä elukoista on ollut. Kivikkopenkin vierestä sai helposti kalliota lisää esiin kun myyrät oli valmiiksi kaivaneet maan irti. Kalliota on tarkoitus paljastaa niin paljon kuin sitä tuossa lähellä pintaa vain on. Ja kivikkopenkistä tehdä massiivisempi, harmikseni mies hautasi kaikki tontilla olleet kivet silloin kun kaivuri oli pihamaalla.

Pojan ikkunan alle olisi tarkoitus saada nurmen tilalle jonkinlainen kukkapenkki-vesiaihe-kivikko järjestely, tuosta kun on vaikea leikata nurmi päältäajettavalla koneella (kuten näkyy kulon määrästä). Tällä hetkellä mietinnässä on vinottain kulkeva puro (ehkäpä vain hiekkaa tms.) jonka toisella puolella muutama havu ja kiveä, toisella taasen kukkia sekä hakekate.

Tämä on ehkä se tärkein homma tälle kesälle, haluan pergolan valmiiksi. On kyllä melkoisen ruma tällaisenaan. Kaiteet ja väriä pintaan. Joidenkin mielestä terassimme kaipaa myös kunnollista puutarha-ruokailuryhmää, itse olen enemmän kuin tyytyväinen isäni aikanaan tekemään pirttikalustoon. Se on tukeva ja sopivaan tilaan menevä.

Loma takana

Paljakka tuli koettua ja laskettua niin sallitusti kuin metsiä myöten. Mukavaa oli mutta kotiinkin oli kiva tulla. Ehkä parasta antia reissussa oli kuitenkin se että mukana menossa oli tuttavaperhe ja heidän innokkaat tyttäret lapsia kaitsemassa. Minulle jäi näin ollen aikaa kutoa matkakutomukseksi otettua Hannea. Silmukat loin alkumatkalla (ensimmäiset 50 km sujui ihan mukavasti yli 400 silmukkaa luoden). Yhteen kerrokseen kului aikaa alkumatkasta 20km kotiinpäin tullessa päästiin sellaiseen 16km kerrosvauhtiin. Muutamaa kerrosta vaille on tällä hetkellä joten kohta pääsen sitä teillekin esittelemään.

Mökin aiemmat asukkaat oli luoneet oikean lumimaailman läheiseen metsikköön ja siellä intouduttiin Sannia lukuunottamatta täyteen lumisotaan. Ilmat oli ihan hyviä, vaikka välillä satoi räntää niin että kesärenkailla liikkeelle lähtenyt seurue (ei me vaan tuttavat) taisi hieman luikastella.

Ennen lomaa poika päätti kokkailla itselleen mikroleipiä, tämä kantautui tietooni, ei suinkaan pojan puheesta eikä mikron äänestä, vaan siitä hajusta joka seuraa muutaman minuutin kuluttua.

vielä pupunkorvat - kohta kolme vee

Eli meidän poika täyttää pian vuosia ja varaslähtö otettiin juhlien suhteen. Nyt on kaksi päivää juhlittu, ja ainakin äiti on väsynyt kuin mikä. Kuvia tarjottavista tullee myöhemmin, nyt en jaksa ladata omasta kamerasta yhtään mitään. Tässä kuitenkin kuva meidän Batman-kakusta ikuistettuna pojan lahjaksi saamalla kameralla. Sellainen Fisher Pricen lasten digikamera kaikkine 1.3 megapixeleineen.
Ja kuten alakuva kertoo, siivoaminen tässä huushollissa tuo äidille vain hetken ilon. Nyt nukkumaan. Huomenna saakin sitten aloittaa pakkaamisen ensiviikonlopun lomaa varten. Mies kun hyppää kyytiin väliltä niin mun vastuulle jää koko homma.

Retroilua

En ole pahemmin hurahtanut retrovaatteisiin, mitä nyt lapsilla on pidetty muutamia multa ja mieheltä säilyneitä vaatteita. Nyt sitten kuitenkin ompelin vanhan täkin kankaista liivihameita, ja täytyy sanoa että kolahti. Sama liivihame menee aika kauan kun poika kokeili päällensä niin oli sellainen a-linjainen hellepaita. Ja taisi taas mopo karata kun tein samoilla tulilla 3 hamosta. Mutta eiköhän noille käyttäjä jostain löydy.

Pieni pipopaja

Tuntuu ihan siltä että mopo karkasi käsistä, mutta näitä oli (mitä sitä suotta valehtelemaan: on edelleen) mukava ommella. Pitäisi tieten perustaa sellainen pieni pipopuoti, missä myytäisiin uniikkeja lasten lakkeja. Minusta kun on mukavaa ommella kunhan ei tarvitse tehdä montaa samanlaista, osaisinko edes tehdä kahta identtistä vaikka kuinka yrittäisin.

Jännitystä elämään

Surffailin tuolla pitkin ja poikin, ja tein erään liikun jota olen pitempään miettinyt. Lopuksi tuli näyttöön tällainen teksti: Kiitos, hakemuksesi on vastaanotettu.
Ei siitä vielä sen enempää, mutta syksyllä saattaa tämä äiti palata koulun penkille aivan toisaalle mistä aikanaan kotiin läksi.