Meidän...

...äiti neuloi ja lankaa jäikin vielä. Eli Helmikuun tunnit käy vähiin ja tilinpäätös siltä osin on edessä. Lankaa olen saanut kulutettua, eikä yhtään ole ostettu tilalle. Lähes 2 kiloa pieneni minun lankavarastoni, ja siitä olen enemmän kuin tyytyväinen. Nyt laitan puikot pussiin, siivoan ja sitten alkaa illan odotus. Meillä (minulla&muutamalla kaverilla) on liput Ulla Tapanisen ja Nasevien Kurttujen illan keikalle, sellainen äitien vapaa- ilta tiedossa. Hieman tahtia hidastaa se että huomenna on töihin meno, kuitenkin vasta 10 pitää avata kapakka. Illasta nautin täysin siemauksin ja oikeastaan töihinmenokin on siunaus, töissä kun on usein paljon rauhallisempaa kuin kotona. Siellä saan istua kahvikuppi edessäni ja lukea päivän lehdet. Kotona yleensä aina poika pyörii ympärillä ja jos puolet kahvista ei kaadu päälle niin sitten se jäähtyy kun pitää mennä katsomaan mitä pahuutta tällä kertaa on keksitty. Esimerkiksi tällä hetkellä poika seisoo työpöydällä ja tanssaa ja laulaa, turvallista? Täällä kaipaillaan taas niitä aurinkoisia säitä jotta ulkoilukin olisi mukavampaa.