sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Sairastelua

Eli luulin päässeeni tämän kevään taudeista helpolla kun sairastin vain yhden päivän pari viikkoa sitten. Perjantaina totuus iski vasten kasvoja, kuume nousi ja räkä alkoi lentämään. Tänään olisi ollut töitäkin mutta katsoin parhaaksi pysytellä kotona kun kuumettakin oli. Tuskin olisikaan ollut viisasta lähteä huoltoasemalle ruokaa tekemään ja tartuttamaan tautia muille. Jotakin olen saanut aikaiseksikin. Tässä aikaansaannokseni siitä koolatusta langasta. Alemmassa kuvassa näkyy millä kool aid -jauheilla lanka on värjätty(myös värit ovat luonnollisemmat tuossa alemmassa kuvassa).




Muutakin on valmistunut, niistä lisää jahka saan langat pääteltyä ja muutenkin esittelykuntoon. Jotain olen kutonut myös hamsterikuun hyväntekeväisyys-osioon, kuvassa sukat joille tein kaveriksi myös lapaset, joista ei vielä kuvaa ole. Näiden lopullista kohdetta en vielä tiedä mutta jotakin kautta menevät näitä tarvitsevalle lapsoselle.


Tulipahan todettua tänä viikonloppuna sekin että kun koko perhe sairastaa niin meinaa olla liian ahdasta saman katon alla. Minusta tuntui ettei äidillä ole oikeutta olla sairas, muut voi kyllä maata sängyssä ja valittaa sekä vaatia palveluksia. Äidin pitäisi sairaanakin jaksaa huolehtia kaikesta ja kaikista. Ja sitten kun ruoalla ei olekaan perunoille kastiketta niin sekin on maailman loppu, tosin siinä vaiheessa meinasi käydä niin ettei ole isännällä niitä perunoitakaan. Poika on ollut ihanan reipas nuhastaan huolimatta. Tänäänkin oli taas yrittänyt vaihtaa itse kakkavaippaa puhtaaseen (siis pissavaipathan hän jo itse hoitaa), no sotkuahan siitä tuli. Jotenkin ei vain voi olla vihainen jos lapsi todella haluaa tehdä asioita itse, tekemällähän sitä parhaiten oppii. Ihan ilman vaippaa ei vielä voi antaa olla kun potalle meno varsinkin isomman hädän kohdalla unohtuu päivittäin.
Ostin muuten vihdoin ja viimein sen keittiövaa'an josta olen jo pidempään haaveillut. Tosin miehelle sanoin tarvitsevani sitä keittiössä, en käsitöiden punnitukseen... Kun ei se kuitenkaan tajuaisi miksi niitä pitää punnita. Ja tarvinhan minä sitä myös keittiössä, vaikkakin näyttää että käsityöt on tällä hetkellä vieneet aikani niin että leivonta on jäänyt vähemmälle.

3 kommenttia:

  1. Tulipas nätit kämmekkäät!

    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  2. Hyvännäköisä neulottuna tuo värjäystulos!

    Laita nyt hyvän tähen se ukko aisoihin :D! Saa loppua se marina, tai joutuu kälynsä käsittelyyn. 8]

    VastaaPoista
  3. Pami: Onneksi ollaan jo voiton puolella mitä tautiin tulee. En ole vielä uskaltanut ajatellakaan mitä väreille tapahtuu kun pesen nämä ensimmäistä kertaa.
    Maijja: Ihan tyytyväinen olen itsekkin väriin, uusia lankoja jo koolasin viime viikolla, niistä tuli oikein tuttifrutti sävyä. Koitahan tulla tuomaan niitä kuvia jo ennen kuin poika pääsee ripille ;)

    VastaaPoista