Lähes joka päivä poika pyytää: äiti leivotaan. Innostus on pojalla kohdillaan, äiti ei vain tahtoisi jaksaa sotkea keittiötä kun ei siinä saa oikein mitään kunnolla valmiiksi tuollaisen apurin kanssa. Yksinkin on joskus poika aloittanut, mitannut kattilan täyteen jauhoja, puurohiutaleita ja mysliä. Teki kuolemma ruokaa kun häntä syöjättää. Joulupukki muisti meitä eräällä esineellä josta olin jo pidempään haaveillut. Lopputulos on se että meillä syödään nykyään kerran pari viikossa vohveleita. Ai miksikö, no tietenkin siksi että poika haluaa Mikkilättysiä. Mikä oivallus tässäkin on tehty, voisiko tätä soveltaa muuhunkin? Miten olisi vaikka mikkiperunat mikkilihapullien kera. Näyttää uppoavan poikaan mikin mallisina paljon normaaleja paremmin.
Olen löytänyt jostakin mieleni sopukoista aamuvirkun ihmisen. Illalla menen aikanaan sänkyyn ja aamulla nousen (itselleni) aikaisin, tänään seitsemän kieppeillä. Johtunee miehen kotona-olosta. Ohjelmamakumme eroaa toisistaan melkoisesti, joten kun hän istuu illalla sohvalle katsomaan myytinmurtajia ja ties mitä muuta niin minä siirryn lastennukutuspuuhiin ja usein nukahdan siinä itsekin. Tämähän tarkoittaa sitä että myös käsityöt edistyvät tuskaisen hitaasti. Aamut kuluu siivoillessa ja netissä lorvien. Nyt tosin on jo sämpylätaikina (tänne oli hyvä käyttää niitä pojan syöjätyssotkuja) nousemassa ja kohta menen tekemään pullataikinaa, tänään meillä LEIVOTAAN! Tervetuloa vain kahveelle iltapäivän puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti