maanantai 2. helmikuuta 2009

Elossa edelleen

Vaikka blogissa hiljaista välillä onkin niin kotona on kaikkea muuta. Poika kiihtyy hetkessä nollasta sataan ja vauhti on sitten sen mukaista. Varastona toimivassa vaatehuoneessa oli ollut ylähyllyllä jotain mielenkiintoista, joten eikun kiipeämään silloin kun äiti on siskoa imettämässä. Silloin nähkääs saa touhuta rauhassa, tällä kertaa tosin piti pyytää äitiä apuun kun lopen hoksasi että on aika huteralla pohjalla elo. Pitäisi näemmä taas siivota tuokin huone. Pari kertaa vuodessa kun raivaa niin sitten on taas hyvä syytää ovelta kaikki vain peremmälle.
Käsitöitä on valmiina mutta kuvat ottamatta. Poika on niin innokas kaveri siinäkin asiassa että kamera häviää heti kun yritän kuvata jotain. Yritän kuvailla niitä tässä lähiaikoina ja raportoida tännekin. Viime aikoina on tosin hääritty enemmän keittiön puolella, Anoppi palasi töihin ja pyysi kakkua viemisiksi. Kakusta ei ole kuvaa mutta koristeet tehtiin pojan kanssa. Poika pyöritteli palloja ja minä litistin ja pyörittelin ruusuiksi. Ihan ok ruusut ottaen huomioon etten ole ennen tälläisia tehnyt.Tyttö kasvaa vauhdilla ja välillä yritän ottaa kuvia siitä todisteeksi, tässä Sanni 2kk ikäisenä. Taitaa olla yhtä vauhdikas tapaus kuin veljensäkin, nyt jo melkein itse kääntyy mahalleen (Sante oli silloin 2½kk kun kääntyi). Toivoisin tosin että pysyisi vielä kiltisti paikallaan, millä näitä sitten pitelee kun molemmat liikkuu?

5 kommenttia:

  1. Kiva lukea teidän kuulumisia vaikka sitten näin kesken työpäivän...

    Nauti nyt koti- ja pikkulapsiajasta: yhtä-äkkiä sitä huomaa, että se aika on takana. Työpäivän jälkeen kun jää vain muutama tunti lasten kanssa ennen nukkumaanmenoa.

    Piti vielä sanoman, että ruusut ovat kauniita, taisit löytää käyttöä sille lopulle marsipaanille :)

    Terv. Isosisko

    VastaaPoista
  2. Onpas Sanni kasvanut huimasti. Minä tässä yks päivä jo Votelle puhelin että millonkas me käännetään autonnokka kohti Merijärveä... Pitäs tulla ihan livenä tyttöä katsomaan mutta tahtoo aika loppua kesken. Joka paikkaan pitäs joutua mutta mihinkään ei oikeen kerkee :D Onneksi sulla on tää blogi niin voi täältä tarkistella että mitä teille kuuluu... ;)

    VastaaPoista
  3. Ruusut ovat kauniita.

    Sannilla on ilmiselvästi jotain suuria suunnitelmia mielessä, on niin päättäväisen näköinen =)

    Ilolla totean myös, että en ole ainoa vaatehuoneen "uhri" =) Piti oikein mies kutsua katsomaan todistaakseni asian (ei taida vaikuttaa ajoittaiseen mutinaan kuitenkaan).

    VastaaPoista
  4. Isosisko: niin, kyllähän täällä nautitaan. Ajattelin kokeilla noita ruusuja tosiaankin kun marsipaania jäi niistä laskiaispullista yli (tosin tytön kastajaisia varten oli ostettu aikanaan se pötkö, jääköön kertomatta mitä siitä alunperin piti tulla).

    Marjo: niinhän se tahtoo olla että päivät katoaa johonkin. Vieraita ei ole kyllä käynyt juuri yhtään (katoaako se hohto näistä pienistä siihen perheen ensimmäiseen kun silloin katsojia oli enemmän?). Kuulumisia yritän tänne laitella aina siinä välissä kun lapset aikaa antaa, eli näin öisin (onneksi tyttö nukkuu yöllä pitkiä pätkiä)

    Johku: Tuo vaatehuone on kyllä aika ärsyttävä mutta tarpeellinen tila. Meillä ei ole muuta lämmintä varastoa vielä tehtynä (toivottavasti joskus aika, innostus ja budjetti sallii sen ullakkovaraston) eikä raaskisi laittaa mattoja ym. kylmään varastoon. Tähän asti on pysynyt poika ulkopuolella lukon avulla mutta nyt oli hoksannut hakea avaimen naulasta ja avannut oven. Kuvankin sain todisteeksi kun juuri imetyksen sivussa yritin pyydystää tytöltä hymyä joten kamera oli toimintavalmiudessa kädessäni kun lähdin huudon syytä selvittämään.

    VastaaPoista
  5. Mahtava kuva pikkumiehestä vaatehuoneen kimpussa! :) Musta tuntuu, että minä olin vielä paljon vanhempanakin ihan samanlainen. Aina piti uudelleen ja uudelleen päästä penkomaan löytyisikö sieltä äitin kätköistä jotain kiintoisaa.. Hih! :)

    Nättejä neuleita kyllä oot taas tehnyt! Mua harmittaa kun joulun jälkeen iski käsikipu, ilmeisesti jännetupintulehdus, eikä se ole oikein vieläkään parantunut kunnolla. Työ on kuitenkin niin fyysistä, että siellä se rasittuu aina vain uudelleen. Saikkua en saanut ja itekkin unohdan, että voishan tuota enemmän levossa pitää... Puikot ja uusi lankakerä joka tapauksessa odottaa pöydänkulmalla, että syytä olis saada käsi pian kuntoon.

    VastaaPoista