Hella

Kaikki alkoi jo kuukausia sitten erään kyläreissun jälkeen.

Äiti, Iinalla ja Aatulla oli sellainen hella.

Äiti minäkin haluan sellaisen hellan.

Itse en kyseistä hellaa nähnyt, mutta minä tiesin tasan tarkkaan millaista hellaa minä en halua. Meille ei tuotaisi sellaista muovista hetken kestävää häkkyrää. Aikani katselin kauppojen tarjontaa ja tajusin ettei mieluista löydy. Aika ajoin poika muisti hellan.

Äiti, miksei pukki tuonutkaan hellaa?

Ajatukset valtasi itse tehty hella. Valkoista kalustelevyä, pari saranaa ja hieman puusepän taitoa. Ja aikaa olla rauhassa. Ja sitten, pahvilaatikko voisikin olla hyvä hella. Yhä edelleen pojalta uupui hella. Kunnes eilen iltasella.

Äiti, voisiko tämä olla hella?

Kyllä, se tosiaan voisi olla hella. Ikeasta ostettu rahi, hieman mieliuvitusta ja aikaa istua ompelukoneella ja nyt vihdoin ja viimein meidän lapsella on hella. Ja äsken puhelimessa oli onnellinen pieni poika.

Isi, äiti teki minulle tänään hellan. Ja munia. Ja makaroonita. Muomena (=eilen) ne oli jakkara ja lankaa, nyt on hella ja kuokaa.