Äidin pikku apulainen

Poika innostuu aina kaikesta mitä minä itse olen tekemässä. No lopputuloshan on yleensä täysi kaaos, mutta ainakin poika hetken aikaa keskittyy johonkin muuhun kuin pahantekoon. Ongelma on vain siinä että hän ei lopeta silloin kun se vielä minustakin on hauskaa vaan jatkaa kunnes ärsyynnyn ja komennankin häntä. Tässä kuvaa meidän ruoanlaitto-touhuista:





Varsinkin pari viimeistä päivää olen ollut hieman tavallista väsyneempi pojan kahakointiin kun kuume ja flunssa rantautui tänne meillekin, samalla olen kuitenkin yrittänyt tehdä niitä tilauspoppanoita joilla ei kuulemma olisi kiire , mutta jotka itse haluaisin pois päiväjärjestyksestä. Ja juuri nyt kun latasin kuvia koneelle huomasin että joku pieni tahmasormi oli käynyt kuvailemassa kamerallani, ja onnistunut sotkemaan linssinkin. Tästä siis johtuu se että näissä kuvissa on tuollaiset sumeat kohdat... Saa siinä kuvata sukkia kuulkaa pitkän tovin kun yrittää ja yrittää mutta aina tulee epätarkka kuva.
Posti on onneksi muistanut minua monenlaisilla lähetyksillä, paketti Tapion lankakaupasta tuli sopivasti juuri ennen lankahamstereiden alkua. Ikävä kyllä teidän kanssa en kovinkaan paljon paketin sisältöä voi jakaa, koska siitä on tulossa lahjaa monenmoista myös blogissa kävijöille, yhden langan tilasin toki aivan vain itselleni, se on tämä Sitron Trekking Hand Art 100g:



Lisäksi postista tuli ensimmäinen yhteydenotto omalta SNY:ltä aivan ihana kortti:



Ja jotain käsitöitäkin sain kuvattua, tässä nyt ne elämäni ensimmäiset varpaista-varteen kudotut sukkani. Lanka on sitä uutta vahvempaa Steppiä, ostin kerän kokeilumielessä. Kudoin ensin äidilleni Kerttu-sukat Uhoavan gnun ohjeella ja lankaa jäi niin paljon yli että siitä tuli itselle nämä sukat ja puikoille on menossa vielä pojankin jaloille sukat ( taitaa olla edes jotain etua siitä että jalankoko on 37). Pojan sukkiin joudun kyllä tekemään varret jostakin toisesta langasta.



täällä olen pähkäillyt erään järkytyksen kanssa että mitä sille tekisi, nimittäin se oma patenttineule joka vällistelee minulle tuolta UFOjen joukosta. Se ikäänkuin ilkkuu minulle kauheudellaan ja sillä totuudella että semmoinen neule ei voisi ikinä pukea tällaista pyöreää vartaloa. Se neule on kyllä koko kauheudessaan vertaansa vailla, pelkästään väri on niin järkyttävä että jos innostuisin sen jo kudotun purkamaan niin mitään en siitä sellaisenaan voisi kutoa. Nyt löysin paikan joka voisi innostaa ottamaan tuon kauhistuksen esiin, nimittäin Hirviöstä Kaunottareksi alias Sammakkoprinssi
Ehkäpä rohkenen jossain vaiheessa tuonne laittaa oman hirviöni.
Nyt lähden pyörimään sänkyyn ja odottamaan josko se uni tulisi 3 tunnin (ilmeisesti poikakin on hieman kipeä kun noin pitkään nukkui) päiväunista riippumatta.