Tuossa tongein kaapin perukoilta vanhoja lehmä-posliiniesineitä joista pääsen eroon tuon Kierrätetään-blogin kautta (linkki vieressä) ja kaapista löytyi myös muutama tavara jotka olin unohtanut omistavani mutta joiden löytyminen ilahdutti. Kynttilän jalat ovat juuri sellaiset joita olen haaveillut omistavani - ja kas: minähän omistan sellaiset. Ja tuo viuhka on lapsuusaikainen enkä sen tarinaa muista sen tarkemmin. Pitää kysyä äidiltä tai siskolta josko ne muistaisi mistä se minulle on ilmestynyt. Toivottavasti se on minun enkä ole sitä jommalta kummalta siskolta kähveltänyt.
Käsitöitä täällä valmistelen. Tänään sain ne tilatut villasukat luovutettua tilaajalleen ja sopivat oli. Itselle on neule viimeisessä kappaleessa menossa ja pojalle tein tuossa äkkipäätä sliparin jämälangasta. Myöskin ensimmäiset kassit odottavat kuvaustaan jotta saan tämän kuun avattua kaikki puikoissa - blogiin.
KIITOS tosi hyvästä linkistä! En ole tuolla ennen käynytkään, pitää alkaa silmäileen omat kätköt. Saattaisi löytyäkin jotain, mitä ei enää itse tarvitse.
VastaaPoistaViuhka näyttää tutulta, minun se ei kuitenkaan taida olla. Jotkut niistä kierrätetään-sivulle laittamistasi posliiniesineistä taisi kyllä olla aikojen alussa minun :D
Mutta älä silti postita niitä tänne, ei palautusoikeutta! :S
Niin taitaa ollakin sinun osa. Jotakin kautta vain eksynyt mun kaappiin ja olin aika varma että sinä et näitä nimenomaisia kappaleita kaipaa. Kyllä mulla vahva tunne oli että viuhka on minun, aina ei vain voi olla 100 varma näissä asioissa
VastaaPoista