Mikä Lapselle nimeksi?

Niin, ajattelin vetää pientä leikkimielistä kisaa kehiin. Pappi kun ei taida pipariprinsessaksi kastaa (tosin Pipari voisi olla aika kiva nimi), eikä Elsa täytä tällä kertaa vanhempien aatoksia nimen suhteen. Joten blogimaailma pääsee nyt arvuuttelemaan että mikäs tälle uudelle perheenjäsenelle nimeksi laitetaan. Ja koska osa teistä jo tietääkin niin kaikille sen verran tiedoksi että nimi tulee alkamaan S-kirjaimella, kuten kaikkien muidenkin perheenjäsenten nimet. Oikein arvannut/arvanneet tai sitten joku muu voittaa jotain pientä joka postitetaan Loppiaisen jälkeen. Aikaa on Loppiaiseen klo 12.00 asti arvailla. Ja voihan tässä käydä niinkin että tulee sen verran hyvä ehdotus että nimi muuttuu matkan varrella.

Mikä lapselle nimeksi?

Vihdoinkin valmiina

Niin, nyt on kaikki itse tehdyt lahjat valmiina ja paketeissa, ja muutaman olen pakannut jo kahteen otteeseen kun poika kävi ne jo aukomassakin. Ehkä aivan näin suurta urakkaa itsetekoisten lahjojen suhteen en enää tulevina jouluina ota, tai pitäydyn vain niissä sukissa ja lapasissa. Jotain siitä käsityön määrästä kertokoon se että olen päätellyt liki tuhat langanpäätä viimeisten kuukausien aikana niistä paketteihin päätyneistä käsitöistä. Jotenkin tänä vuonna Joulu yllätti minut aivan puskista, vielä eilen kuvittelin että onhan tässä vielä aikaa tehdä sitä ja tätä. Tänään todellisuus yllätti, kävin tavoistani poiketen pyhänä kaupassa: piti ostaa kinkku että kerkeää sulattaa ja paistaa ennekuin Joulu on ohi. Huomenna leivotaan rieskaa, ilman omaa rieskaa kun ei joulu ole oikea joulu eikä se kinkkukaan maistu niin hyvältä. Toki aivan niin suuria määriä en paista kun aiempina vuosina (100-200 rieskaa per joulu tullut tehtyä). Tänään muistin myös että olisihan minulla jouluverhotkin, jossakin siellä kaapin perukoilla.

Eilen vietettiin pikkujouluja, paistettiin muutaman kilon kinkku ja lämmitettiin laatikoita ja glögiä. Oli oikein mukavaa ja kavereiden kanssa päätettiin tehdä tästä jokavuotinen tapa, eikä ketään edes häirinnyt se että juhlat pidettiin autotallissa.

Tässä muuten se lopputulos joulukortistamme. Tosin tästä jäi sitten ylä ja alareunasta siivut pois kun tämä oli tehty kokoon 10x13 ja liikkeessä tulostin olikin 10x15 kokoa. Hieman tympi mutta uusiksi en ruvennut tekemään. Minun ensimmäinen kuvakäsittelykokeilu, lapset on eri kuvista ja taustaa muokkasin jonkin verran.

Nyt pitäisi joutua nukkumaan että jaksaa aamulla nousta lämmittämään rieskauunia. Saapas nähdä käykö minulle samoin kuin isälleni aikanaan. Oli leiponut rieskaa ja minä olin kakannut housuihin ja vaipan vaihdon aikana oli rieskat kerenneet hiiltyä mustiksi asti uunissa.Tosin nykyiset vaipat on sen verran imutehoisia ettei tieten ole niin kiire vaipanvaihtoon että pitäisi jättää leivät uuniin.

muutamaa viikkoa myöhemmin...

... pieni pipariprinsessa jätti jälkensä hankeen. Eli meillä leivottiin kuin leivottiinkin pipareita, tasan kaksi viikkoa myöhemmin kuin olin aluksi ajatellut. Taikinaa tein puolet vähemmän ja siltikin pipareita tuli toista sataa, tosin se muumipiparitalo jäi tekemättä. Ehkä sitten ensi jouluna. Nyt tehtiin sydämiä kolmea kokoa, pieniä jalanjälkiä ja tietenkin traktoreita.

Ja koska ainutkaan kuva ei ollut oikein hyvä yksinään, niin mikäs muu siinä auttoi kuin harjoitella käyttämään ArcSoft PhotoStudioa jotta saisi kelvollisen kortin aikaiseksi. Tyytyväinen en täysin ole vieläkään mutta neljättä iltaa en tätä enää tee (kun kerkeää aina käydä vähän jatkamassa kun pitää taas mennä katsomaan lapsien perään). Nyt pitäisi sitten lähteä naapurikaupunkiin teettämään kuvat että saadaan kortit ajoissa postiin.

Joulu tuntuu vieläkin jotenkin kaukaiselta ajatukselta, vaikka eihän siihen ole enää kuin kaksi viikkoa. Pitäisiköhän laittaa jouluverhot ikkunaan. Viime viikonloppuna laitoin ensimmäiset jouluvalot khh:n tasolle, nekin aivan vain yöllisten vaipanvaihtojen himmeäksi työvaloksi.

Paluu arkeen

Jotenkin se aika on vain kulunut (mitenköhän), tietokone on saanut olla ihan rauhassa viimeisen viikon. Mies lähti ajoon heti maanantaina ja me jäätiin lasten kanssa kolmistaan. Tyttö on reipas, ei turhia kitise ja isovelikin on vielä ollut avulias ja kiltti. Siitä huolimatta minun yöunet jää lyhyiksi kun toinen valvoo illat ja toinen aamut, onneksi miehen vanhemmat ovat käyneet ulkoiluttamassa poikaa että enin energia on saatu tuhlattua.

Meillä kävi torstaina jo joulupukkikin, ja täytyy sanoa että tämä lahja sai ainakin äidin iloiseksi. Me nimittäin saatiin kuivausrumpu, mikä ihana helpotus kun ei tarvitse enää kannella niitä metallisia häkkyröitä edestakaisin. Puhumattakaan siitä pölyn määrästä mitä pesuhuoneessa on ollut. Toisenkin lahjan tavallaan sain kun vaari komensi mummon pois leluosastolta tänä jouluna, olivat nimittäin siivonneet pojan kanssa huoneen minun ollessa laitoksella ja vaarikin oli huomannut että paras lahja olisi kun veisi puoletkaan pois. Mummolle tuli sitten komento ettei yhtään lelua lahjaksi pojalle tänä vuonna, saa nähdä muistaako tuo.

Eilen illalla yritin kuvata joulukorttikuvia mutta mitäpäs siitä sanoisi, silloin kun tyttö malttoi olla rauhassa niin poika heilui ja kun poika oli nätisti niin tyttö huusi naama punaisena. Ja lopulta oli lähellä ettei äitikin huutanut ja repinyt hiuksia päästään. Olisin vain niin halunnut ottaa hieman tuollaisen sävyltään tunnelmallisemman kuvan mutta kun siinä sitten on valotus niin pitkä että eihän lapset pysy paikoillaan tarpeeksi kauaa. Pitää kokeilla josko niistä tarkoista kuvista osaisi muokata jotain. Onhan tässä vielä aikaa... Ja lopulta kirjoitan tuskissani kortteja 14. ja 15. päivän välisen yön. Lisäksi minulla on kirjoitettavana miehen vanhempien kortit kun vaari lähtee reissuun ja mummon oikea käsi on kipsissä.

Käsitöitäkään en ole aivan täysin unohtanut. Laitoksella aloitin Kallio-lapaset joista tuli pojan käteen sopivat, kotona olen viimeistellyt nipun sukkia ja lapasia. Ne oli lähinnä päättelyä ja peukaloita vaille valmiita, joten äkkiä tuli valmista, kuvassa vain nuo pojan sukat kun muut meni jo lahjapaketteihin. Ja se ikuisuuksia kestänyt joululahjan tekokin on jo melkein valmis. Nyt vain pelkään että lanka loppuu vieläkin kesken.

Tyttö tuli

Niinhän siinä kävi että piparkakkutaikina jäi jääkaappiin tiistai-aamuna kun lähdettiin laitokselle. Ja kiireellä sitten mentiinkin, johtuen siitä etten halunnut lähteä liian aikaisin. Laitoksella kerettiin lopulta olla vain 25 minuuttia kun "Elsa" oli jo maailmassa. Jälkeenpäin kätilö kyseli supistusten alkamisaikaa ja naurahti kun vastasin että viideltä heräsin supisteluun mutta sitä ennen oli jo supistellut säännöllisesti siellä lentokoneessa (näin siis sellaista unta). Nopeasti tyttö maailmaan halusi kun synnytyksen kesto oli kokonaisuudessaan hieman reilut 3 tuntia. Kotiin oli kova kiire jo torstaina mutta eilen sitten päästiin ja voi kuinka ihanaa oli taas nukkua omassa sängyssä. "Elsa" nukkuu ja syö, kuten ylpeä velipoika sanoi. Yöllä heräillään pariin otteeseen ja nyt aamulla tankkasi tunnin välein.

Tässä siis "Elsa", ikää 6 minuuttia. Syntymäpaino 3470 grammaa ja pituus 49 cm. Siinä riittääkin ihmettelemistä ja käsityötä pitkäksi aikaa.

Poika oli nimennyt tytön piparkakkutytöksi kun kuuli siskon syntymästä. Muisti tieten kun maanantai-iltana sanoin hänelle että jos en mene huomenna hakemaan vauvaa niin tehdään sitten ainakin piparkakkuvauvoja. Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä: Elsa, piparkakkutyttö tai pipariprinsessa (tämä on muunnos tuosta pojan antamasta nimestä) riippuen siitä kuka puhuu.

Malttamaton

Kotona edelleen, jos saisin päättää itse niin lähtisin samointein laitokselle. Mutta ei taida auttaa kun mitään synnytykseen viittaavaakaan ei tapahdu. Onneksi kuitenkin mies pysyy maisemissa ensi viikon, ihan vain kaiken varalta. Laskettu aikahan tuli ja meni eilen, joten olisi täysin mahdollista että masukki tajuaisi tulla ulos. Tosin poika meni silloin reilusti yli ja koko syksyn olen asennoitunut siihen että joulukuun puolelle menee ennenkuin mitään tapahtuu. Malttamattomuus näkyy siinä etten pysty enää keskittymään mihinkään, käsitöitä on kesken tieten kymmeniä eikä minkään teko kiinnosta vaan pitää aloittaa uusi (ja taas menee viisi minuuttia). Kaiken kruunaa pojan kuumeilu, eilen kuumetta oli koko päivän kohtuu paljon ja illalla mittari nousi jo yli 40 asteen. Aamulla kuitenkin oli jo huomattavasti parempana eikä tänään ole ollut kuin pientä lämpöä.

Loppuun kuva meidän pojasta laitoksella, joku oli onnistunut tuolloin ikuistamaan näin tyytyväisen ilmeen:

Yhtenä edelleen

Täällä sitä edelleen ollaan kokonaisena, vaikkakin itse olisin jo täysin valmis jo lähtemään. Odottavan aika on pitkä, niinpä käsitöitäkin on valmistunut. Joululahjoja sekä paketointipusseja. Ajattelin kun miehen suvulla on kumma tapa muistaa kaikkia kumminkaiman serkkujakin vähintään konvehtirasialla että tänä vuonna annamme tuollaisen pussukan jossa on jokunen fazerin konvehti sisällä. Pussissa voi sitten säilyttää vaikka joulukuusen koristeita. Ompeleminen pitkästä aikaa ja vieläpä rauhassa (oltiin kotona kotona ja poika leikki mummun ja papan kanssa) olikin niin mukavaa touhua että pusseja on vähintään riittävästi (lue:liikaa). Taitaa kaikki lahjat olla paketoituna kangaspussiin. Tuon hevostyynyn kuvaaminen oli hieman haasteellista kun en meinannut millään saada kuviota näkymään valokuvissa, hevosen pää siinä nyt kuitenkin on jos jollekin jäi epäselväksi.
Kierrätysblogin kautta olen taas laittanut turhaa tavaraa maailmalle, ja tällaisia ihania lankoja tuli vaihtokauppana postissa tänään. Lähettäjän nimi tosin uupui mutta taitavat olla Katjalta leimasta päätellen. Olen tänä syksynä hurahtanut aivan täysin näihin ohuisiin (ainakin ne on mulle ohuita) sukkalankoihin, joista olen noita pukinkontin täytteitäkin tehnyt. Omia sukkia varten ostin Trekking Pro Natura lankaa ruskeana, siitä ajattelin tehdä jotain sellaista kuin Johku oli tehnyt. Ihastuin takana olevaan palmikkokuvioon täydellisesti.

Poikakin on innostunut käsitöiden teosta, itse valitsi langan ja valmistikin muuten lähes kokonaan itse lahjat mummoille, niitä en viitsi täällä sen enempää esitellä kun mummot saattavat vaikka eksyä tänne.

Pitäisi siivota, pojan huone on kaaoksen vallassa, suurin osa leluista lojuu lattialla. Uhkasinkin jo viedä osan pois (ei mitenkään huono ajatus tuossa lelumäärässä), samalla esitin Joulupukille toiveen ettei tänä vuonna toisi niin paljoa leluja vaan mieluummin jotain hyödyllistä. Taitaa vain kaikua kuuroille korville tämäkin toive. Nimittäin sen lisäksi että miehen suku lahjoo aikuisia niin voinette arvata että myös pienet saavat osansa. Tässä kuvaa kahden vuoden takaisesta joulusta, jolloin poika oli siis 8 kuukauden ikäinen, taustalla hänen lahjansa. Itse en vielä tänä vuonnakaan taida ostaa pojalle mitään kun lahjoja tulee muutenkin niin että koko hohto hommasta loppuu ennenkuin puolet on avattu. Oli muuten tuona jouluna pukin kanadalainen tonttu ihmeissään kun huomasi ettei talossa ollutkaan kuin 5 aikuista ja yksi lapsi, lahjojen määrästä olisi ehkä voinut päätellä jotain aivan muuta .

Taas se alkoi

Nimittäin meidän jokavuotinen kädenvääntömme sisäilman lämpötilasta. Kun ulkona alkaa lämpötila mennä liki nollaa mies alkaa säätämään sisälämpötilaa korkeammalle, tänä aamuna sisämittari näytti 25 astetta. Minusta tuntuu että varpaat paistuu ja veri kiehuu, 4 astetta vähemmän riittäisi vallan hyvin minun mielestäni. Jokavuotinen kilpajuoksu lämmönsäätimillä on siis virallisesti alkanut. Onneksi minä olen se joka osaa käyttää pannuhuoneen yleissäätöä miestä paremmin, ruuvailkoon hän sisällä isommalle kun minä siellä laitan pienemmälle. Työhuone on onneksi vielä saanut olla viileämpi kun hän ei täällä paljon aikaansa vietä.

Syysretki muuttui melkolailla talviretkeksi vaikka lumet jo sulivat poiskin. Pojalla tulikin itku kun yksi aamu lumi olikin kadonnut, kyynel silmässä tuli sanomaan ettei voi hiihhää ei. Toivottavasti pysyväkin lumi muistaa sataa aikaisin kun silloin on ulkonakin paljon mukavampi olla.

Valmistuneita ei juurikaan ole, uusia keskeneräisiä sitäkin enemmän. Pukin kontti täyttyy tänä vuonna mahdollisimman pitkälle itse tehdyillä lahjoilla. Tämä ainoa esittelyyn pääsevä ei tosin ole lahja vaan kokeilin mallia johon ihastuin ravelryn sivuilla, taisi kyllä tulla lähtöjään pieni mutta katsotaan. Ja uteliaille tiedoksi etten todellakaan tiedä onko tulokas tyttö vai poika mutta Joulun alla ajattelin tämän menevän tonttu-lakista.

Nyt täytynee lähteä kutomaan loppuun ne isäinpäivälahjaksi aiotut villasukat ettei vain jää viimetippaan sekin homma.

Valmistuneita

Niin, jotain on tullut valmiiksikin. Siis sellaista jonka uskaltaa täällä esitellä. Se ikuisuuksia kestänyt joululahjan teko eräälle blogia seuraavalle on pikkuhiljaa edistynyt, mutta sen esittelen sitten vasta joulun jälkeen. Tässä näitä valmistuneita ja siltä varalta että saajat eksyvät blogiin niin en sen enempää kerro kenelle mikäkin on:

Nyt pitää rientää ulos katsomaan ja kuvaamaan kun poika hiihtää.

Joulu mielessä

Niin keväinen oli tuo pohja että päätin sitä hieman muuttaa, ja kun jouluun on enää tovi niin eletään nyt sitten toistaiseksi jouluisissa tunnelmissa jos ei parempaa kuvaa löydy.

Syysretki

Niin, nyt se olisi taas edessä, jokavuotinen perinne: syysretki Kalajoelle. Monta kertaa olen mukana ollut mutta jokunen kerta on tainnut jäädä välistäkin. Toissa vuodesta en ole aivan varma, jotenkin on sellainen muistikuva kuitenkin että olisi ainakin jollain patikkaretkellä puskettu vaunuja pitkin hiekkatietä (voi olla ihan eri reissukin). Viime vuonna poika matkasi mukana pappan selässä. Aina on mukavaa päästä raittiiseen ilmaan ulkoilemaan hyvässä seurassa mutta nyt hieman mietityttää, sen verran lähellä on jo LA . Voisihan sitä tietenkin sellaisen kevyemmän version vetää, sillä luvassahan on myös niitä mukavia hetkiä (kuvia viimevuoden reissusta):

Termari-kahvin/kaakaon sekä muutaman eväsleivän nauttiminen kodassa nuotion loimussa

Kotimatkalla nautitaan pizzaa, kukin omalla ominaisella tyylillään.

Tehdään siellä paljon muutakin kuin syödään:

Puhua pälpätetään

kuvataan

nautitaan luonnosta

kerrataan mennyt vuosi

muistellaan edellistä retkeä

KKK...

Eli siis Kierrätys Kassi Kaverille. En ole muistanut täällä mainitakkaan että osallistuin AnniTannin järjestämään kassivaihtoon jossa ideana on siis se että valmistetaan kaverille kassi kierrätetystä materiaalista. Ja koska tehtävänannossa oli että kassi voisi olla kauppakassikokoa niin alkuun mietein mitä vaatimuksia itselläni olisi hyvälle kauppakassille: Kestävä materiaali, jokunen tasku, ja ehkä kaikkein tärkeintä, kärrypoletti aina mukana. Sitten kaivelemaan kaappia, löytyykö sieltä mitään kierrätysmateriaalia kyseisiin kriteereihin, ja löytyihän sieltä. Ainoa asia joka ei täysin käy kierrätysmateriaalista on tuo kärrypoletti, mutta koska se on ilmaisjakelusta saatu ja minulla on niitä useampi voinee sen laskea kierrätykseksi kun laitan sen eteenpäin. Kuvia olisi enemmänkin mutta koska kaveri ei vielä ole saanut kassiaan en halua pilata kaikkea yllätystä häneltä.

Poika oli taasen auttanut äitiä käsitöissä, katkomalla päättelemättömiä langanpäitä. Kysykää vain että mistä se oli sakset saanut: typerä äiti jätti ne tietenkin käsityön viereen vessareissun ajaksi (eli siis oma vika).

Lapasia ja lääkärireissuja

Lapasia on valmistunut useampi pari, kaverin lapsille joululahjoja ja muutamat muillekin. Kaverin poika on ED fani ja olis kuulemma kova sana jos olis jotain jussipaidan raitaa oikeissa väreissä. Suunittelin aikani ja koska halusin tehdä kokonaan kahdella langalla niin tälläinen oli sitten lopputulos. Täysin tyytyväinen en ole tuohon salmiakkikuvioon mutta kaveri kelpuutti. Ajatuksissa on kehitellä kuviota eteenpäin.

Pääkallo-lapaset näkyy kelpaavan vielä tänäkin jouluna, joten niitä on muutamat valmiina ja yhdet pitäis vielä ainakin tehdä kun toisista tuli väärän kokoiset.

Lääkärissä on kulkenut niin äiti kuin poikakin, ei tosin mitään vakavaa. Minulta poistettiin hammas joka ei sitten kestänytkään juurihoitoa (olikin sitten tiukassa irtoaminen) ja pojalla oli kontrollikäynti OYSissa. Harvoin sieltä niin nopeasti ulos selviää, ei mennyt edes puolta tuntia siitä kun astuttiin lasten polin ovesta sisään siihen kun oltiin jo taas ulkona. No kiva näinpäin kuin että olisi pitänyt odotella tuntitolkulla.

Projekteja on tällä hetkellä kesken niin paljon ettei oikein tiedä mitä seuraavaksi tekisi. Jotenkin tuntuu että taisin aloittaa eräälle ihmiselle liian työlään joululahjan kun se ei vain tunnu valmistuvan. No, toivottavasti kuitenkin valmistuu ja on saajalleen mieluinen.

Vauvaviltti ja varaston täydennystä

Reissu Seinäjoelle tuli tehtyä, ja muutama lankakeräkin tarttui mukaan, Regian 4-fädigaa 1 kerä ja neljä kerää Fabelin Sokkegarnia. Lisäksi ostin pojalle housut ja tulokkaalle kypärälakin, niin ja ne ihme pesusienet. Varaston täydennystä tuli ostettua myös synttärilahjaksi saadulla lahjakortilla, Maijaa sekä alpakkalankaa. Alpakasta suunittelin itselle neuletta, saa nähdä toteutuuko se nykyisillä suunitelmilla vai kerkeääkö mieli muuttua ennenkuin aloitan neulomisen (ajattelin odottaa että mahan koko normalisoituu ennen aloittamista). Maijallekin on projektia tiedossa (siitä ei tällä hetkellä sen enempää). Lankakerien alta pilkistääkin se työ joka on pitänyt minut viimeisen viikon ajan poissa koneelta, kaiken sen ajan mikä muilta touhuilta on yli jäänyt olen nimittäin pyhittänyt vauvan viltin valmiiksi saamiseen. Täytyy sanoa että olen tyytyväinen, lopputulos on juuri sellainen kuin aloittaessani ajattelinkin (vaikka välillä epäilytti ja vahvasti) ja yllättävän hyvin sain tilkut aseteltua koko-eroistaan huolimatta peitoksi. Varsinkin kun en etukäteen juurikaan suunnitellut järjestystä vaan aloitin vain yhdestä nurkasta yhdistelemään tilkkuja. kokoa peitolla on n. 75x100cm ja Novitan Woolia kului muistaakseni 8 kerää. Yhdistelyyn käytin luonnonvalkoista Nallea.

Varustautumista vauvan tuloon

Niin, täällä on pikku hiljaa alkanut se valmistautuminen ja varustautuminen siihen toisen lapsen tuloon kun h-hetki vääjäämättä lähestyy. Päätin lopulta että kudon sen ympyrätakin ja jos sattuu tulemaan poika niin laitetaan tämä sitten jemmaan, ja otetaan sieltä käyttöön tuo toinen vauvaneule jonka olen kutonut jostakin jämä-merinosta muistaakseni lankahamstereiden aikaan. Apinan päälle ympyrätakkia asetellessa tuli kyllä mieleen E.T ja se kohta jossa se on kietaistu johonkin kaapuun. No jospa se oikean lapsen päällä näyttäisi ihan neuleelta eikä miltään leffarekvisiitalta. Jotenkin epäilen että sellaisessa huppuasennossa (joka tuolla ohjeessa on) ei oikein toimi mutta muuten todella hyvin. Ohjeesta poiketen on lisäykset tehty nostamalla edelliseltä kerrokselta silmukoiden välistä lanka kiertäen puikolle. Takki on nappia vaille valmis, kun ei ollut oikein sopivaa varastossa niin ajattelin että pitää ottaa langanpätkiä kauppaan mukaan ja valita sopiva.

Alimmassa kuvassa on ihan elävä malli kun poikakin halusi sovittaa päällensä, näillä minun mitoilla tämä ei kyllä mene kuin n. 2-vuotiaalle ja sitten pitää jatkaa hihoja ja tehdä jonkinlainen pitsireunus tuohon reunaan ettei näytä siltä että on lainannut pikkosiskonsa takkia. Ajattelin kuitenkin että jos aikoo pitää vauvalla niin ei sekään ole mukava että vauva siihen hukkuu ja kun langankulutus novita woolia 3½ puikoilla oli tässä mulla 149 grammaa niin eiköhän sitä raaaski kutoa sitten vaikka uuden takin isommalle lapselle, sen verran nopea ja helppotöinen oli.

Kauhea siivousinto pukkasi eilen päälle, se ei lienee huono asia kun on kolmen viikon sairastelun tuloksena paikat rempallaan. Nenäliinoja löytyi eilen monestakin paikasta ( ei sinällään mikään ihme kun kaksi jättipakettia niitä tuhottiin), ja kaikenlaisia murusia on huonekalujen aluset pullollaan. Tänään pitäisi saada lopeteltua se urakka kun huomenna auton keula kääntyy kohti Seinäjokea ja käsityömessuja . Samalla reissulla ajattelin ajella Kauhavan kangasaitan kautta.

Joten nyt innolla siivouspuuhiin niin voi huomenna hyvillä mielin ostaa messuilta uusia lankoja kun vanhat on nätisti paikoillaan (ja piilossa mieheltä joka ei taida täysin tajuta kuinka paljon niitä onkaan).

Sairastelua ja käsitöitä

Jo kolmatta viikkoa on flunssa sitkeästi vaivannut minua ja poikaa. Välillä tuntuu että mennään jo parempaan suuntaan kun sitten taas alkaa kauhea köhiminen ja niistäminen. Jotenkin ollut voimaton olo kun itsekin sairaana yrittää touhuta sairaan lapsen parhaaksi. Öisin on unet jäänyt molemmilla lyhyiksi eikä päivisinkään uni ole oikein tullut.


Käsitöitä on kuitenkin tullut tehtyä kun kunto ei oikein ole antanut myöden siivoustouhuille, vihdoinkin olen saanut pääteltyä muutamia huiveja jotka olen aloittanut itselleni mutta tullut sitten ennen päättelyjä siihen tulokseen ettei ole oikein minun tyylisiä. Ehkäpä pukinkontti saa täytettä näistä.

Vauvan tilkkupeittoon on tilkut valmiina, enää pitäisi loput kastella ja silittää sekä yhdistellä peitto, ja siihen toiseenkin hys-hys peittoon on tullut tehtyä 1/5 tilkuista, joten toiveissa on että se on jouluksi valmis. Eilen kävin lankaostoksilla tällä kertaa naapurikaupungissa. Siellä kun en aiemmin ole lankakaupassa käynytkään, positiivinen yllätys oli se että novitan woolista oli ihania värejä tarjolla. Yleensä kun sitä on hyllyssä vain kaikkina "ihanan pastellisina" vauvaväreinä. Nyt jo tuota peittoa varten ostin toisesta paikasta sitä punaista ja vihreää. Tuolla oli ihania petroolin ja violetin sävyjä, joista olen haaveillut tätä. Mutta kun ei ole vielä tietoa onko tyttö vai poika tulossa ja malli on mielestäni hieman tyttömäinen.

Pienoinen paniikki on viimepäivinä nostanut päätään tuolta syövereistä, enää muutama kuukausi ja LA on käsillä, ja niin paljon pitäisi vielä tehdä. Olin aivan kuvitellut peseväni ikkunat silloin anopin loman aikana, mutta se aika meni kyllä kuumaa mehua juodessa ja nenää niistäessä. Olohuoneen ikkunat sentään sain viime viikolla pestyä, joten vielä olisi pestävää. Niin ihanaa kun onkin se että poika on innokkaana touhuamassa kaverina niin ikkunoiden pesussa alkoi pinna kiristymään uhkaavaan tahtiin kun poika perässäni "pesi" jo pesemiäni ikkunoita... Joten se että sain erkkerin ikkunoiden yhteensä 14 pintaa puhtaaksi tarkoitti sitä että pesin ainakin 24 pintaa. Ehkäpä jossain vaiheessa saan pojan johonkin hoitoon päiväksi tai pariksi että saan loput ikkunat pestyä hieman pienemmällä työllä ja hermostumisella.

Kotiinpaluun ihana kamaluus

Blogissa ollut hiljaista johtuen siitä että olen ollut pojan kanssa ja yksin reissussa. Ja kun kotiuduin viime sunnuntaina niin voitte uskoa että miehet päineen ollessaan eivät olleet ainakaan siivonneet tai pesseet pyykkiä. Alkuviikko meni sitten pyykätessä, onneksi säät suosi ja pyykki kuivui ulkona. Toissaviikolla oltiin pojan kanssa koulukkaiden huoltajina, joka oli minulle kuin lomaa. Pojalle oli kavereita jotka innokkaasti hoitivat ja leikkivät, minulle jäi aikaa tehdä käsitöitä. Viime viikonloppuna ajelin Leville ja takaisin ystäväni häihin (tuli sellaiset 1200km auton mittariin), onneksi siskoni asuu matkan varrella joten pystyin välillä levähtämään. Niin ja sellainen pakollinen pysähdys tuli tehtyä myös tuossa naapurimaan puolella eräässä isohkossa liikkeessä joka tunnetaan nimellä Ikea. Sieltä mukaan lähti Antoniusta pojan ulkoiluvaatteita varten. Ja yllätys oli melkoinen kun poika innokkaasti itse järjesti omat pipot, lapaset ja muut tykötarpeet laatikoihin ja muistaa aina ulkoa tullessa laittaa oikeisiin paikkoihin vaatteensa.
Käsitöitä on tosiaan tehtynä, muutamat Kallio-lapaset lisää sekä parit villasukat, mutta kuvia näistä ei nyt sitten ole kun unohdin kuvata ennenkuin laitoin menemään uusille omistajilleen. Myöskin jämälankatilkkuja olen tehnyt useampia, ensiviikolla laitan tilkut postiin ja jättäydyn hetkeksi niistä hommista "äippälomalle" haaveissa kun on kutoa ja virkata jotain tälle tulokkaalle ennenkuin kerkeää syntyä.
Alkuperäinen tarkoitus oli ensiviikolla rauhottua kotona ja olla vaan, mutta koskapa anoppi on lomalla niin taitaa käydä niin että ohjelmaa löytyy meillekin (ainakin yksi päivä menee kun pesen ikkunat nyt kun on pojalle hoitaja). Loppuviikosta saattaa auton keula kääntyä Jyväskylää ja miehen veljen asuntoa kohden, kun on ollut puhetta että kyläiltäisiin sielläpäin syksyn aikana.

Parempi myöhään...

Kuin ei silloinkaan. Jos joku vielä muistaa niin kerroin keväällä siskoni syntymäpäivälahjasta, joka oli siis zetor-huivi. No huivihan tulikin valmiiksi silloin ennen synttäreitä mutta väri ei miellyttänyt minua, joten päätin värjätä huivin uudestaan (langathan oli itse koolattuja). Jotenkin se työ pääsi kesällä ufoutumaan, ja nyt vasta sain sen valmiiksi, sori Maijja. Tuon sen tullessani perjantaina, tässä sinullekin alkupaloja, toivottavasti väri on sinunkin mielestäsi nyt hyvä:




Niin, ja kuten kuvista näkyy, on pojan hiekkalaatikko saanut hieman tarpeellisia osia. Tosin tuo hiekka lavalla on pojan leikeistä ratin ja vaihdekepin myötä unohtunut kokonaan. Voisi istua ja ajaa "volvollaan" tuntikausia, jos vain äidillä riittäisi hermot touhuta takapihalla (aihetta kyllä olisi mutta voimia ei).

Lahjoja

Siskoni vietti valmistujaisia lauantaina, ja mikäs sen parempi syy juhliin. Ja tietenkin lahjontaan. Upea suoritus, ja koska hän on jatkamassa opiskelijan uraansa pohjoisessa, päätin antaa hänelle pientä lämmikettä. Uusi kotiliesi (16/2008) tarjosi useita mahtavia neuleohjeita, joista Kallio-lapaset oli mielestäni ihanat, joten langan valinta oli edessä. Aikoinaan sain mummultani hänen kaikki loput langat, joukossa myös aitoa pässin pökkimää omalta kylältä. Mikäs sen paremmin sopisi näinkin upeaan lapasmalliin kuin Kallio on (ohjeessa linie natur wool). Valitettavasti kuvista ei oikein näy nuo palmikot.

Samaisessa lehdessä oli myös Ransu-rannekkeet, joiden mielestäni kauniit kavennukset ja lisäykset saivat kokeilemaan myös niitä. Ja koska lankojen värit toivat niin mieleen siskoni, päätyivät nämäkin lämmittämään häntä. Niin ja muuten, myös nämä mohairin loput löytyivät sieltä mummun langoista. Vahvuudeltaan ovat aikalailla Kitten mohairin luokkaa. Nämä oli niin kivat että taidan tehdä itselle samanlaiset eri värisenä.

Selkäsärky on hieman hellittänyt, johtunee tosin siitä että mies oli kotona ja sain hieman levätä. Välillä kun pääsee pitkälleen sopivaan asentoon niin hieman helpottaa.
Suurista etsinnöistä huolimatta kadonnutta ei ole löytynyt, viranomaiset lopettivat suuretsinnät eilen ja lähettivät armeijan pojat takaisin kasarmille. Suru ja kummastus on koko kylän yhteinen, 5km säteellä on kuljettu etsintäketjussa eikä mitään ole löytynyt. Eniten kummastuttaa se ettei kukaan ole nähnyt häntä silloin katoamisiltana, vaikka ihan keskellä kylää ollaan ja useita ihmisiä oli liikkeellä silloin iltasella, myös me.

Selkäkipua

Muutaman viimeisen päivän ajan selkäni on ollut todella kipeä. Olisi tieten pitänyt jättää ne viimeiset 10 mansikkakiloa sinne pellolle. Niin kauan on ihan ok olo kun kävellä hissuttaa menemään, mutta tietäähän sen ettei tuon kohta 2½ vuotiaan kanssa vain hissutella. Onneksi Sante on reipas pieni poika ja kiipeää tuolin avulla moneen paikkaan jolloin nostelut jää vähemmälle, lisäksi auttaa äitiä antamalla lattialle pudonneita tavaroita.

Täällä meilläpäin toivotaan pientä tai oikeastaan aika suurta ihmettä, naapuristamme katosi vanhus toissailtana. Juuri ikkunasta katselin kuinka etsintäpartiot aloittelee hommat levätyn yön jälkeen. Tuntuu pahalta kun itse ei juurikaan voi auttaa mutta olosuhteiden pakosta joudun jäämään kotiin. On ihailtavaa kuinka kyläläiset ja toispaikkakuntalaisetkin ovat auttamassa etsinnöissä.

Käsityörintamalla on hieman hiljaisempaa, joitakin juttuja olen saanut valmiiksi, mutta ne onkin sitten niitä hys-hys juttuja jotka voi esitellä sitten tuossa loppuvuonna. Ajattelin aloittaa ajoissa ettei vain tule kiire.

Syksy-sukkia

Tuossa jokin aika sitten huomasin kaupan hyllyllä Novitan uutuuden, Nalle Syksy-langan, jota sitten heräteostona yhden kerän ostin. Sukkia aloitin hellepäivänä rannalla (siis silloin kun oli puhe siivota), hieman keräsimme äidin kanssa katseita neuleinemme muilta auringonpalvojilta.

Olikin riittoisa kerä: Ensin neuloin sukat itselle, ja kun lankaa jäi niin poikakin sai omat. Ja kun sittenkin vielä jäi lankaa niin maha-asukkiakin odottaa villasukat. Ja ne loput langat mennee miehen sukkien raidoiksi, joten koko perheen sukkiin riitti siitä yhdestä ainoasta kerästä.

Vaikka en neuleolympialaisten viralliseen tiimiin kuulukkaan, olen hengessä mukana neuloen mohair-shaalia. Haaveissani näin sellaisen lähes seitinomaisen huivin, mutta tuo puikoilla oleva on kyllä kaukana seittimäisyydestä. Todennäköisesti se löytää tiensä uudelle omistajalle joskus tuossa joulun tienoilla. Onhan tässä vielä lähes kuukausi niihin häihin johon sitä huivia tarvisin, ehtiihän tässä neuloa useamman ja sitten valita mieluisimman itselle.

Siskoni innoittamana minäkin menin ja ilmoittauduin Ravelryn jonoon, saa nähdä miten minulle käy siinä ihmemaassa. Voihan se olla että pääsen sinne ajoissa etsimään siihen huiviin ohjetta ettei käy kuten tälle ensimmäiselle jonka siis aloitin ilman minkäänlaista ohjetta.

Mansikkakakku

Niin, taas leivoin mansikkakakun , oikeastaan jo tiistai-iltana. Anoppi täytti tuossa jokin aika sitten vuosia ja keskiviikkona niitä jälleen muutaman vieraan kera juhlittiin. Itse ehdotin että josko tekisin kakun tarjottavaksi ja sehän kelpasi, tosin taas hieman karkasi mopo käsistä kakun koon suhteen. Viidelle hengelle olisi tainnut riittää hieman pienempikin versio.

Pohja on ihan perus kakkupohja, jota käytän oikeastaan aina kun leivon täytekakkuja, tällä kertaa 4-munan versiona. Pohjan leikkasin vain kahteen osaan, jotka kostutin vaniljamaidolla (siis maitoa ja vaniljasokeria sekaan). Väliin ja päälle tein mansikkarahkaa (1prk flora vispi, 200g rahkaa, sokeria ja tuoreita mansikoita), josta tuli melkoisen makeaa koska poika auttoi sokerin laitossa. Koko komeuden päälle asettelin sitten marenkilevyn (2 valkuaista ja 1 dl sokeria). Reunaan vielä purkillinen floraa pursotettuna ja kesäinen marenki-mansikkakakku on valmis.

Nyt se alkoi: KESÄ

Vaikkakin Pekka Pouta (vai olikohan se joku muu) jo televisiossa kerkesi ennustaa että loppuukin lyhyeen. Me ollaan nautittu jokaisesta hetkestä ulkoillen ja rennosti ottaen. Lauantaina ajeltiin Pietarsaareen Jaakon Päiville, aivan mahtava vanhan ajan tori siellä olikin. Kotiin palattuani hoksasin että en ostanut torilta oikeastaan mitään, pelkästään keraamisen S-kirjaimen. Paljon kaikkea siellä oli mutta jotenkin siinä kävi niin että jokaisen "mä haluan tän" - tuotteen kohdalla järki sai tajuamaan että kotona on roinaa ihan riittämiin.

Koko reissun poika höpötti takapenkiltä UI UI, eli niinhän siinä kävi että kotimatkalla piti pysähtyä kahteenkin kertaan uimarannalle. Tosin kossi oli ainoa rohkea joka itsensä kasteli, minä ja Maijja katseltiin sivusta ja kuvattiin tilanteita. Tuolla Maijjan blogissa on kuvia reissusta, ja täytyy sanoa että meinasi Volvo loikata ojan puolelle kun ajoimme sen yhden Ranchin ohi.

Samaisella reissulla sain myös elämäni mahtavimman peruspehmiksen, koko oli kyllä vähintäänkin kohdallaan. Kuvaa ei tullut otettua mutta oli siinä hintaansa nähden pehmistä. Siinä omaa ja kossin pehmistä tuhotessani mietein ettei taida aivan sitä tarkoittaa lause "syö kahden edestä". Jäätelöä on kulunut kotopuolessakin kohtalaisen paljon.

Illalla poika menee mummulle ja uu-uu vaarille yöksi ja aamulla lähtevät pariksi päiväksi Ähtäriin lomailemaan. Uhosin siivoavani keittiön kaapit kun poika ei ole kotona, mutta jos on vielä aurinkoista niin taidan vain hakea kirjastosta pinon kirjoja ja maata takapihalla.

Tulvii pohjanmaa

Eilen iltasella ajeltiin kotiinkotiin (siis minun vanhemmille) ja samalla käytiin katselemassa tulvivaa Kalajokea, olihan siellä vettä aikalailla. Vaikka suurin tulvahuippu oli jo ohi. Mummulan soutuvene oli käynyt omalla seikkailullaan mutta onneksi sekin oli löydetty. Jostakin syystä luontoäiti tuntuu kohdistaneen voimansa näille seuduille, ensin oli Suomen Sievimmässä kunnassa trombi ja nyt sitten tämä tulva. Tosin on tainnut olla siellä täällä hieman erikoinen kesäsää.

Ja eilen illalla kävi niin että poikaa nukuttaessa nukahdin minäkin, tässä nyt se jo pidemmän tovin valmiina ollut kesäneule (kuva on mitä nyt tälläinen tohelo itselaukaisijalla aikaiseksi saa):

Mallihan on siitä Kesä 2008 Novitasta ohje 52. Lankana ohjeessakin käytetty novitan Bambu. Sen verran voisin sanoa noista Novitan ohjeista että kannattaa hieman mittoja katsoa, minä tein omani M-koon mukaan (eikä siis ollut löysempi käsiala vaan mitat oli siinä oikeat minun xl-vartalolle). Ja ohjeesta poiketen tein pyörönä kainaloihin asti ja lyhensin yhdellä mallikerralla. Kaikenkaikkiaan onnistunut neule jota varmasti tulee käytettyä.

Herkkuja

Kesässä ehkä ihaninta aurinkoisten päivien ohella on tuoreet mansikat ja muutkin marjat. Olen tuossa sivupalkissa kehunut harrastavani leivontaa, ja kyllä minä leipoisinkin vaikka joka päivä jos joku muu olisi syömässä ne herkut. Itselle ei enää lisää kiloja tarvi. Mutta tuoreet mansikat ja käväisy Herkkukirpun blogissa saivat minut tekemään tällaisen (Tosin tuo kuvattu on se viimeviikkoinen versio, nyt nuita on tuhottuna jo 3 kipaletta, ehkä voisi jo taas vaihteeksi etsiä uuden reseptin)

Ja tietenkin pikkumies oli apunat tälläkin kertaa, mikä ihana apuri hän onkaan.

Eilen alkoi aurinkoiset kelit joita on tänne meillepäin luvattu jopa yli viikonlopun. Koska eilen ei vielä ollut kovinkaan lämmintä päätin pistää "miehet Essolle kahville" ja itse siivosin jottei viikonloppuna tarvi hikoilla sisällä. Tuo sanonta miesten Essolle menosta tulee siitä kun pikkuveljeni kerran natiaisena totesi isälle kun äiti kaivoi imuria esiin että " lähdetään me miehet Essolle kahville niin saa naiset siivota rauhassa" tai jotenkin sinne päin se meni.

Aiemmin kesällä oli suunnitelmissa lähteä tulevana viikonloppuna jonnekin päin lomaileen pojan kanssa tai yksinään kun mies on menossa kuljetusyrittäjien kokkoontumisajoihin, mutta taitaa mennä ihan kotosalla tämäkin viikonloppu. Ehkä otetaan sellainen äkkilähtö johonkin lähialueelle sukuloimaan. Illalla tulen esittelemään sen minun uuden helleneuleen kun ne helteetkin nyt alkavat.

Laiskuus iski

Juurikaan mitään valmista en ole valmiiksi saanut, ja keskeneräiset junnaa paikallaan. Olohuoneen pitsiverho kuitenkin valmistuu hitaasti mutta varmasti. Täytyy sanoa että ehkäpä jo ensi kesänä meillä on olohuoneessa kauniit itse kudotut pitsiverhot. Verho on aika työlästä kutoa joten välissä tulee tehtyä aina tilkku tai pari ystävyyden peittoihin .

Poika on varsinainen konemies, traktorit ja autot kiinnostaa takuuvarmasti, ja useat automerkitkin jo tunnistaa, kättyt (volkkarin caddy), voldod (volvot) ja aadit (audit) lähes poikkeuksetta joka kerta. Traktori jos on näköpiirissä poikaa on turha muualle päin vedättää, tämä huomattiin viime viikolla käydyissä markkinakisoissa. Kentälle oli ajettu illalla käytävää kivikuningas-kisaa varten muutama valtra siihen keskelle kenttää, koitappas siinä sitten saada poika juoksemaan kohti maaliviivaa 60metrin juoksussa kun traktorit on 90 astetta eri suunnassa. Isomummun juhlissakin papan valmetti oli se joka kiinnosti. Täytyy ihmetellä mistä pojalle on tullut halu pukeutua juhla-vaatteisiin kun isänsä ei laittaisi "pakkopaitaa" päälle ei sitten millään. Poika olisi laittanut juhla-takkinsa jo viikolla kauppareissulle jos olisin luvannut. Eilenkin vielä kotona keikaroi juhlatamineissa ja höpötteli "juhda juhda".

Huomasin juuri etten ole vielä esitellyt sitä kesätoppiani, joka on kyllä ollut jo kuukaudenpäivät valmiina. Tosin ei se ole vielä oikein kesäkään tullut. Eilen oli täällä meillä toinen sateeton vuorokausi tänä kesänä. Jotenkin ne paikallisetkin kuurot on osunut tähän meidän pihalle. Saapas nähdä miten tänään käy.

Siskon jalanjäljillä

Niin, kuten siskoni jo aiemmin, päätin minäkin ryhtyä varkaaksi. Naapurin raparperi näytti niin houkuttelevalta että otin osani sen kummemmin lupia kyselemättä (tähän väliin tiedoksi : naapurissa asuu mieheni mummo ja on monesti raparperiä minulle tuputtanut mutta ei silloin ole ollut tarvista).

En kyllä ollut miettinyt mihin tälläkään kertaa olisin sitä tarvinnut mutta ajattelin että josko kokeilisi raparperi-mansikka simaa . Tapani mukaan olin tosin ollut hieman ahne ja raparperin varsia oli aivan liikaa tai sitten simaa olisi pitänyt tehdä saavillinen. Päätin kuitenkin ensimmäisellä kerralla ottaa varman päälle ja valmistaa simaa vain yhden annoksen verran. Ja osasta raparpereista keitin sitten raparperi-mansikka kiisseliä. Hieman näemmä muutin reseptiä tehdessäni koskapa lisäsin jäiset mansikat (niin tuoreita ei tällä kertaa ollut) jo keittovaiheessa joukkoon.

Ja eilisellä kauppareissulla poika innostui ostelemaan (tai oikeammin punnitsemaan hedelmiä, joten tänään päivemmällä ollaan herkuteltu tällaisella herkulla:

Hedelmäsalaatti Santen tyyliin

1 omena paloina

1 päärynä paloina

1 banaani paloina

1 tölkki säilykemandariinia

1 tölkki säilöttyjä papaija paloja

Ja päälle paljon kinuskikastiketta

Niin, niistä lopuista raparpereista taitaa tulla huomenna pelti tai pari raparperipiirakkaa. Ja ehkä raparperimehua. Niin ja vaikka mitä muutakin.